Vapausoikeudet turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumisilta. Tällaisia oikeuksia ovat muun muassa oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen samoin kuin liikkumisvapaus, yksityiselämän suoja ja yhdistysvapaus sekä omaisuuden suoja.[2]
Kuolemanrangaistus Suomessa oli voimassa varsin kauan, joskaan sitä ei pantu vuoden 1825 jälkeen toimeen muulloin kuin sodan tai poikkeustilan aikana, viimeksi jatkosodan aikana vuonna 1944. Rauhanaikainen kuolemanrangaistus poistui lopullisesti Suomen laista vuonna 1949 ja sodanaikainen vuonna 1972.[3]
Suomen vankiloissa on kolmisentuhatta vankia, joista ulkomaalaisia 500–600. Vankiloiden välillä on tasoeroja. Oikeusasiamiehen kanslia tarkistaa vankiloita ja haastattelee vankeja säännöllisesti estääkseen julmaa kohtelua.[4]
Poliittiset oikeudet ja vapaudet
Poliittisiin oikeuksiin kuuluvat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.
Vuoden 2016 lehdistön vapautta kuvaavassa indeksissä Suomi sijoittui parhaalle sijalle.[5] Vuonna 2023 Suomi sijoittui viidennelle sijalle.[6]
Yhdistysvapauteen on puututtu lähinnä uusnatsististen yhdistysten kohdalla. 1970-luvulla lakkautettiin neljä fasistista yhdistystä Pariisin rauhansopimuksen nojalla. Vuonna 2016 Poliisihallitus jätti tuomioistuimelle kanteen uusnatsistisen Vastarintaliikkeen lakkauttamisesta vuoden 2017 alkupuolella.[7]
Tasa-arvo-oikeuksiin kuuluvat muun muassa rodullinen, sukupuolellinen ja uskonnollinen yhdenvertaisuus.
Näiden välillä voi joskus olla vastakkainasettelua: esimerkiksi naispappeuden vastustajat ovat katsoneet, että sukupuolten tasa-arvon ulottaminen pappeuteen loukkaa heidän henkilökohtaista uskonnonvapauttaan.[8]
Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on puhuttu paljon naisten ja miesten palkkaeroista ja työelämän sukupuolittumisesta. Suomessa yleinen palkkaero sukupuolten välillä oli kansainvälistä keskiarvoa (17.6 %) matalampi, eli 15,2 prosenttia. Myös naisten määrä ylimmässä johdossa on Suomessa kansainvälistä keskiarvoa korkeampi, mutta Suomessakin kolme neljästä ylimmän johdon jäsenestä on miehiä.[9]
Saamelaisten asema alkuperäiskansana ja kulttuuri-itsehallinto on tunnustettu Suomen perustuslaissa.[10] Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana "oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan". Sen lisäksi perustuslaissa turvataan saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto, jota toteuttaa Saamelaiskäräjät. Saamelaisalue kattaa Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnat sekä SodankylänVuotson paliskunnan alueen. Saamen kieli sai virallisen aseman vuonna 1992, kun säädettiin saamelaisten kielilaki. Uusi kielilaki tuli voimaan 2004.[11]
Suomen pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaa ohjaavat ulkomaalaislaki ja EU:n direktiivit. Perustuslaissa on lisäksi Suomen ratifioimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti määritelty palauttamiskielto, jos henkilöä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu loukkaava kohtelu.[14]
Vuonna 2008 turvapaikanhakijoita saapui maahan 4 035 henkilöä, oleskeluluvan sai 908 henkeä. Kiintiöpakolaisia saapui 749 henkilöä.[14]
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet
Suomen perustuslaki takaa kansalaisten oikeuden välttämättömään perustoimeentuloon, myös työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana, ja oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaaliset oikeudet on turvattu EU:n peruskirjassa sekä sitoutumisessa YK:n ILO:n ja Euroopan neuvoston sopimuksiin. Sopimusten perusteella Suomella on muun muassa velvollisuus kehittää sosiaaliturvaansa resurssiensaselvennä puitteissa.[15]
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Vuosina 1993-2008 Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) enemmän langettavia päätöksiä kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. Suomi sai 15 vuodessa 74 langettavaa päätöstä. Samaan aikaan Ruotsi on todettiin 22 kertaa, Norja 19 kertaa, Tanska 9 kertaa ja Islanti 6 kertaa.[1]
Suomi oli saanut ainakin neljä tuomiota vuonna 2008 Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) heinäkuussa 2008. Yhdessä näistä Suomi rikkoi ihmisoikeussopimusta, koska vakuutusoikeuteen valittanut ei saanut nähdä oikeudelle toimitettuja lääkärinlausuntoja ennen tuomiota. EIT:n mukaan todisteet on aina näytettävä kaikille jutun osapuolille tasapuolisuuden vuoksi.[16] Helsingin ja Turun hallinto-oikeuksien veronkorotuksen oikeudenkäynneistä puuttui suullinen käsittely.[17]
Vuonna 2014 EIT antoi 12 Suomea koskevaa päätöstä, niistä 8 oli vapauttavia, neljässä todettiin ainakin yksi rikos. Näistä kaksi liittyi kahteen tuomioon samasta rikoksesta, yksi perhe- ja yksityiselämän kunnioittamiseen ja yksi oikeuskäsittelyn kestoaikaan. Samana vuonna naapurimaista Norjan neljä tapausta ratkesivat 2-2 ja Ruotsin 6 vapautusta - 2 tuomiota. Venäjä todettiin syylliseksi 122:ssa 126:sta käsitellystä tapauksesta.[18]
Suomi on ottanut käyttöön Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimuksista joukkotuhontasopimuksen (vuonna 1959), rasisminvastaisen sopimuksen (1970) ja sen lisäpöytäkirjan (1994), taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksen (1975) ja sen vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (2014), kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien sopimuksen (1975) ja sen 1. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (1975) ja 2. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan kuolemantuomioiden lopettamisesta (1991); naisten syrjinnän vastaisen sopimuksen (1986) ja sen 1. lisäpöytäkirjan (1996) ja 2. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (2000), kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja alentavan kohtelun vastaisen sopimuksen (1989) ja sen lisäpöytäkirjan (1993), lasten oikeuksien sopimuksen (1991) ja sen 1. lisäpöytäkirjan (1997) ja 2. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan lasten osallisuudesta aseellisissa yhteenotoissa (2002) ja 3. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan lasten myymisestä, lasten seksinmyynnistä ja lapsipornosta (2012) ja 4. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan viestinnästä; vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen (2016) ja sen 1. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (2016).[19]
Suomi allekirjoitti vuonna 2007, mutta ei ole ottanut käyttöön pakotetuilta / tahdonvastaisilta katoamisilta suojaavaa YK-sopimusta. YK-sopimuksista Suomi ei ole allekirjoittanut eikä ottanut käyttöön sopimusta lakisääteisten rajoitusten soveltumattomuudesta sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan (kansainvälisesti solmittu 1968), sopimusta apartheidin poistamisesta ja siitä rankaisemisesta (1973), apartheidin urheilussa kieltävää sopimusta (1973), siirtotyöntekijöitä ja heidän perheenjäseniään suojelevaa sopimusta (1990), eikä sopimusta, jolla perustetaan säätiö Latinalaisen Amerikan ja Karibian alkuperäiskansojen kehitystä varten (1992).[19]
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksista Suomi on ottanut käyttöön Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat (1990), Eurooppalaisen yleissopimuksen kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (1991), Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen (1998), Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan (1998), Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan (2002), Bioetiikkasopimuksen eli yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla lisäpöytäkirjoineen (2010), Sopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (2012) ja sopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli Istanbulin sopimuksen (2015).[21]
Arvostelu
Suomen ihmisoikeustilanteessa on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) mukaan edelleen parannettavaa. Ihmisoikeusneuvosto kehottaa Suomea tehostamaan syrjinnän vastaisia toimia. Vuonna 2008 julkaistussa määräaikaistarkastelussa huomautettiin erityisesti etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen asemasta. Ihmisoikeusneuvosto on suositellut Suomelle esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansojen asemaa koskevan yleissopimuksen hyväksymistä ja allekirjoittamista.[22].
14–17-vuotiaiden avioliitot olivat luvanvaraisesti sallittuja
Kesäkuun alusta 2019 lähtien alle 18-vuotiaat eivät ole voineet Suomessa mennä avioliittoon edes poikkeusluvalla.[23][24] Kuitenkin alaikäisten muissa maissa solmimat avioliitot ovat voimassa myös Suomessaselvennä. Aiemminkaan alaikäisenä naimisiin meneminen ei yleensä ollut Suomen avioliittolain mukaan laillista, mutta oikeusministeriö sai antaa poikkeusluvan avioliittoon kirjallisella hakemuksella. Jos hakija oli 14–15-vuotias, paikallisten sosiaaliviranomaisten oli haastateltava häntä ja kirjoitettava suositus ministeriölle. Lasten oikeuksia ajava järjestö Unicef piti kirjallista hakukäytäntöä YK:n lasten oikeuksien julistuksen vastaisena, sillä julistuksen mukaan lasta pitää aina kuulla hänen elämäänsä koskevissa asioissa. Vuosittain avioliittoluvan sai 20–30 14–17-vuotiasta henkilöä. Vuosina 1995–2014 avioituneista alaikäisistä 76 % on ollut tyttöjä ja 24 % poikia. Syiksi lapsiavioliittoihin kelpasivat raskaus taikka uskonnollinen tai kulttuurinen syy.[25]
Vuonna 2013 sijoitettiin kiireellisesti 4 202 lasta, määrä kasvoi 6,6 prosenttia vuodesta 2012. Kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuodesta 2005 lähtien. Huostassa olleiden lasten määrä 10 735 pysyi edellisen vuoden tasolla. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2013 aikana sijoitettuna 18 022 lasta ja nuorta.[27] Lastensuojelujärjestelmä sisältää epäkohtia ja vakavia oikeusturvaongelmia. Eduskunnan oikeusasiamies nosti joulukuussa 2013 lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet yhdeksi vakavista suomalaisista perus- ja ihmisoikeusongelmista.
Vuonna 2008 voimaan tulleen lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti huomiota siihen, ettei uudessa laissa selvitetty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen havaitsemien ongelmien ehkäisemistä. Hän ehdotti, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon. [28]
Alkuperäiskansaoikeuksien toteuttaminen
Suomi lupasi vuonna 2006 Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston jäsenyyttä hakiessaan ratkaista saamelaisten maaoikeudet. Suomi on neuvoston jäsen, mutta maaoikeuksia ei ole ratkaistu. Kiista on jatkunut 50 vuotta. Saamelaisrekisteriin on kirjattu 9 300 saamelaissukuista henkilöä. Rekisteriin pääsystä on kiistaa. Metsähallituksen hakkuut vaarantavat monien saamelaisten elinkeinoa, poronhoitoa. Toisaalta metsätyöpaikkojen pelätään vähenevän mikäli hakkuita rajoitetaan.[29]
Asevelvollisuudesta kieltäytyminen johtaa mielipidevankeuteen
Amnesty International on ilmoittanut pitävänsä siviilipalveluksesta kieltäytyviä totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina, siviilipalveluksen rangaistuksenomaisen pidemmän palvelusajan ja syrjivyyden johdosta.[30]
Helmikuussa 2018 Helsingin hovioikeus ensimmäistä kertaa hylkäsi "siviilipalveluksesta kieltäytynyttä" vastaan nostetun syytteen, äänestyksen jälkeen 4–3. Oikeuden mukaan henkilön tuomitseminen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on syrjivää kohtelua, koska jehovantodistajat on erillislailla vapautettu asevelvollisuudesta. Päätöksestä haettiin valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.[31] Päätöksen jälkeen asevelvollisuudesta kieltäytyneitä ei ole tuomittu ja toinen asevelvollisuudesta kokonaan kieltäytynyt on vapautettu Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa, joka käsittelee "siviilipalveluksesta kieltäytymiset".[32]
Internetin sensurointi ja tiedonsaantivapaus
EFFI ja kansanedustaja Jyrki Kasvi (Vihr.) ovat myös ilmaisseet huolensa pyrkimyksistä laajentaa sensuuria muille alueille, muun muassa Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotusta nettipokeri-sivustojen suodattamiseksi.[33]ÄKT puolestaan harkitsi oikeusjutun nostamista The Pirate Baytä vastaan velvoittaakseen operaattoreita estämään pääsyn sinne. Euroopan unionin turvallisuuskomissaari Franco Frattini on toistuvasti ehdotellut EU-laajuista "terroristien", rasististen ja väkivaltaan kiihottavien sivujen sensurointia. Eduskuntapuolueet ovat kuitenkin suhtautuneet varauksella ehdotuksiin ja ainoastaan oikeuden päätöksellä, ei siis salaisilla listoilla, tapahtuvat estot ovat saaneet rajallista kannatusta.[34][35][36][37]
Avustajaa tarvitsevan henkilön kaksinkertainen hinta junalla matkustaessa, kun hänellä on kehitysvamma
Suomessa junapalveluiden järjestäminen on Suomen valtion omistaman VR-Yhtymän yksinoikeus. VR:n politiikan mukaan ihminen joutuu maksamaan junassa oman lippunsa lisäksi henkilökohtaisen avustajansa matkalipun, kun hänellä on kehitysvamma, jonka vuoksi hän tarvitsee avustajan. Asiakkaan junalipun hinta nousee siis kaksinkertaiseksi kehitysvamman perusteella. Niin ei tapahdu, jos henkilöllä ei ole vammaa. VR tarjoaa henkilökohtaisen avustajan ja opaskoiran lipun liikuntavammaisille ja sokeille.[38] Junaliput ovat Suomessa kalliita, minkä tuplahinnalla on suuri vaikutus budjettiin.
Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.[39] Suomessa on kirkon ja valtion eron kannattajien mielestä kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko (jotka itse kutsuvat itseään kansankirkoiksi), jotka tulisi muuttaa nykytilanteen vastustajien mielestä tavallisiksi yhdistyksiksi. Rahoituksensa kirkkojen tulisi hoitaa kuten muutkin yhdistykset, eikä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tulisi olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia. Tätä ajaa muun muassa Vapaa-ajattelijain liitto.[40]
Naisia vastaan tehty väkivalta
Suomessa kuoli vuosina 2000–2004 väkivaltaan keskimäärin 39 naista vuodessa, joista keskimäärin 17 parisuhdeväkivallan seurauksena. Sekä naisten väkivaltakuolemien yleensä, että parisuhdeväkivaltakuolemien trendi oli laskeva.[41] Vuonna 2010 Amnesty Internationalin Suomen johtaja Frank Johansson otti asiaan kantaa ja kehotti vähentämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa asenteita muuttamalla. Ongelma tulisi tunnustaa ja tunnistaa, uhrien ja tekijöiden tukipalveluja tulisi laajentaa, ja lainsäädännöllä tulisi ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä aseiden saatavuutta, Johansson esitti.[42]
Suomi on maailman turvallisimpia maita naisille (4.), kertoi Georgetownin yliopiston Women, Peace and Security (GIWPS) -indeksi vuonna 2023.[43] Suomessa tapetaan vuosittain noin 1 nainen 100 000 asukasta kohden eli 30 % surmatuista.[44]
Seksuaalirikoslaki, joka syyllisti uhria
Suomen rikoslain mukainen raiskauksen määritelmä uudistui vuoden 2023 alussa niin, että raiskauksen määritelmä täyttyy, jos on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Tätä aiemmin Suomen seksuaalirikoslaki ei ollut Amnesty Internationalin mukaan kansainvälisen oikeuden mukainen. Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan raiskauksen määritelmä on, ettei uhri anna suostumusta seksiin. Suomen määritelmässä oli olennaista fyysisen väkivallan käyttö ja uhrin kyky vastustaa raiskaajaa. Esimerkiksi jos uhri ei unen tai humalan vuoksi kykene puolustautumaan, toukokuun loppuun 2011 asti[45] Suomen lain mukaan kyse ei ollut raiskauksesta vaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa oikeuskäsittely ei ole uhrin vastuulla. Amnestyn mukaan Suomen laki velvoitti uhrin päättämään, onko kyse rikoksesta. Amnestyn mukaan rikoksen tekijän rankaiseminen on valtion eikä rikoksen uhrin tehtävä. Amnesty on suositellut, että seksuaalirikoksista tehtäisiin virallisen syytteen alaisia rikoksia.[46]
Ihmiskauppa kiellettiin Suomen rikoslaissa vuonna 2004. Uhrien apujärjestelmä on toiminut vuodesta 2006. Vuoden 2009 lopussa prostituutiossa rikosnimike muuttui parituksesta ihmiskaupaksi, mikä paransi uhrien asemaa.[47]
Kaisa Virkkunen tutki pro gradu -tutkielmassaan 32 uskonnottoman nuoren kokemuksia. Virkkusen mukaan nuorten kokema uskonnottomuudesta johtuva syrjintä ja kiusaaminen oli ollut vähäistä ja rajoittunut enimmäkseen alakouluikään.[48]
Elämänkatsomustiedon opetukseen voivat osallistua ne oppilaat, jotka eivät kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Elämänkatsomustietoa opiskelevien määrä oli vuonna 2018 7,7 prosenttia kaikista Suomen peruskoululaisista.[49] Uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on erään arvion mukaan kaikista oppilaista noin 10–15 prosenttia.[48]lähde?
Yliluonnollisen, kuten jumalten, pilkkaamisen kriminalisoivat lait
Vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Lain mukaan uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli[50] ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.” Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.[51] Vapaa-ajattelijain liitto on arvostellut rikosnimikettä tarpeettomana, koska muut lait suojelevat uskonnon harjoittamista häiritsemiseltä.[52]
↑Leimio, Marko: Uskonnon- ja omantunnonvapaus sekä yhdenvertaisuus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon naispappeuskysymyksessä. Helsingin yliopisto, pro gradu, 2014. URN:NBN:fi:hulib-201508063093+Teoksen verkkoversio Viitattu 7.1.2017.
