Maaoikeus (ruots. jorddomstolen, lyhenne MO^[1]) on Suomessa eräiden käräjäoikeuksien yhteydessä toimiva osasto, joka käsittelee riitoja ja valituksia, jotka aiheutuvat kiinteistötoimituksista, esimerkiksi lohkomisesta, halkomisesta tai rasitteen perustamisesta.

Maaoikeuksina toimivat Etelä-Savon, Kanta-Hämeen, Lapin, Oulun, Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Itä-Uudenmaan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet.^[2]

Menettely maaoikeudessa muistuttaa käräjäoikeuden riita-asioiden menettelyä. Siinä on kuitenkin erityispiirteitä muun muassa siksi, että maaoikeus on jo muutoksenhakuinstanssi (sen käsittelemät asiat on jo kerran käsitelty kiinteistötoimituksessa). Tässä suhteessa maaoikeus rinnastuu hovioikeuteen. Erityissäännökset maaoikeudesta ovat kiinteistönmuodostamislain luvuissa 19–22.^[3] Muutoin sovelletaan käräjäoikeus- tai hovioikeussäännöstöä sen mukaan, mikä tilanteeseen parhaiten soveltuu.^[4] Maaoikeuden tuomiosta ei valiteta hovioikeuteen, vaan korkeimpaan oikeuteen.^[3]

Ennen vuotta 2001 maaoikeudet olivat itsenäisiä erityistuomioistuimia.^[5] Ennen vuotta 1972 niiden nimenä oli maanjako-oikeus.^[6]

Käännösterminä "maaoikeus" voi viitata eri maiden tuomioistuimiin, joilla ei ole välttämättä mitään erityistä tekoa kiinteistöasioiden kanssa; esimerkiksi Viron maakohus ja Saksan Landgericht ovat yleisiä tuomioistuimia. Myös Suomen omana ylioikeutena toimi 1400-luvun alussa Turun maaoikeus (landsrätt).^[7]