SEU:ssa korostetaan alueen luomista tärkeämpänä päämääränä kuin Nizzan sopimuksessa. SEUT:n artiklat 67–89 määrittävät alueen yksityiskohtaisesti kattaen rajavalvonnan, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan, oikeudellisen yhteistyön sekä poliisiyhteistyöhön liittyvät seikat. Tanska ja Irlanti soveltavat näitä säännöksiä erityisehtojen mukaisesti.[1]
Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen keskeiset tavoitteet on esitetty SEUT:n 67 artiklassa, jossa unioni pyrkii luomaan alueen, jolla kunnioitetaan perusoikeuksia sekä jäsenvaltioiden erilaisia oikeuksia ja perinteitä. Tähän sisältyy sisärajoilla tapahtumattomat henkilötarkastukset, turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat sekä yhteinen ulkorajavalvontaa koskeva politiikkka.[1]
Lissabonin sopimuksen uudistukset
Lissabonin sopimus toi mukanaan useita uudistuksia, kuten tehokkaamman ja demokraattisemman päätöksenteon, kansallisten parlamenttien uuden roolin, Euroopan unionin tuomioistuimen laajemmat valtuudet, komission vahvemman roolin sekä jäsenvaltioiden osallistumisen politiikkojen toteutuksen arviointiin.[1]
Toimijat
Euroopan parlamentin rooli
Euroopan parlamentti käyttää lainsäädäntövaltaa, budjettivaltaa, valvoo EU:n virastojen toimintaa, voi nostaa kumoamiskanteita ja tehdä poliittisia aloitteita vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämiseksi. Parlamentti on korostanut alueen kasvavaa merkitystä EU:n kehityksessä, perusoikeuksien suojelun vahvistamista ja demokraattisten prosessien sekä kansalaisten oikeuksien suojelemista.[1]
Eurooppa-neuvoston rooli
Eurooppa-neuvosto on ollut merkittävässä roolissa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisessä. Eurooppa-neuvoston on laatinut ohjelmia, mukaan lukien Tampereen, Haagin ja Tukholman ohjelmat.[1]
Hallinnolliset toimijat
Useat virastot, kuten Europol, Eurojust, FRA ja Frontex, tukevat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toimintoja.[1]
