Ruotasjärvi [1] eli Ruodasjärvi [2] on Pirkanmaalla Lempäälän Kuljussa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Moisionjoen valuma-alueeseen. Ruotasjärvi on osa Moisionjoen alaosan aluetta.[2][1]
Maantietoa
Järvi on 1,2 kilometriä pitkä, 600 metriä leveä ja sen pinta-ala on 35 hehtaaria. Se sijaitsee Kuljun ja myös valtatien 3 itäpuolella. Valtatie ylittää järven entisen lounaaseen työntyneen lahden kaventaen sen jokimaiseksi osuudeksi Moisionjoessa. Ruotasjärveen laskee neljä ojaa, joista kaksi ovat suurempaa. Pohjoisrantaan laskee Höytämönjärven 1,9 kilometriä pitkä laskuoja, joka putoaa matkallaan 14 metriä. Etelärantaan laskee Linnajoki, joka on 2,5 kilometriä pitkä Linnajärven laskuoja. Järven koillispäähän laskee Paskolammin ja Hankajärven yhteinen lyhyt laskuoja. Ruotasjärven laskujoki on Moisionjoki, joka laskee 7,5 kilometriä Vanajaveden laskujokeen Herralanvuolteen pohjoismutkaan. Moisionjoella on tällä matkalla pudotusta 17 metriä. Järven rantaviivan pituus on 3,4 kilometriä. Yli puolet rannoista ovat metsää ja loput peltomaata. peltoa on myös järveen laskevien ojien varsilla. Asutus on järven etelä-, itä- ja pohjoisrannoilla runsasta mutta hajanaista. Järven länsipään ylittää valtatie, jonka takana on tiheämpää Kuljun ympäristön taajama-aluetta. Lounaspäässä etelärannassa on urheilukenttä ja pohjoisrannassa uimaranta.[2][1][3]
Vedenlaatu
Järven vedenlaatua esitellään käyttämällä vuosien 2003, 2009 ja 2015 (loppukesien ja -talvien) tutkimustuloksia. Järven pintavesi on ollut lievästi sameaa (keskimäärin 4,4 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 1,5 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 40–100 mg(Pt)/l, keskiarvolla 66 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 9 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaali taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 6,9. Talvella happamuustaso on pH 6,6, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 7,1. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä (keskimäärin 0,25 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu selvästi talvisin ja kesäisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on talvella pH 6,4 ja kesällä pH 6,6. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 8,1 mg/l, jolloin hapen kylläisyys on ollut 77%. Talvisin se on ollut 9,2 mg/l (kylläisyys 88%). Alusveteen ei lämpötilakerrostumisen vuoksi tule kovin paljon happitäydennystä pinnalta. Siellä on kesäisin ollut happipitoisuus 1,4 mg/l (kylläisyys 9%) ja talvisin 1,1 mg/l (kylläisyys 9%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella välttäväksi. Kun hapen määrä vähenee alusvedessä pohjan lähellä, aiheutuu siitä haitallisia seurauksia. Hapen vähennyttyä liian pieneksi, on se aiheuttanut paikallisesti sisäistä kuormitusta. Sisäisessä kuormituksessa pohjan sedimentistä liukenee takaisin veteen ravintoaineita ja metalleja, joiden pitoisuudet kasvavat alusvedessä. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 29 µg/l. Kesäisin pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 35 µg/l ja talvisin 23 µg/l. Alusvedessä pohjan lähellä fosforipitoisuudet ovat olleet kesällä 56 µg/l ja talvella 34 µg/l. Suurimmillaan on pitoisuus ollut 48 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 683 µg/l (vaihteluvälillä 460–1000 µg/l), kun taas alusveden typpipitoisuudet ovat vaihdelleet 650–900 µg/l. Näiden tulosten perusteella järvi voidaan ravinteidensä puolesta luokitella rehevöityneeksi järveksi.[2]
Historiaa
Järven ympäristössä oli vuoden 1954 peruskartassa paljon peltoja niin, että vain kolmessa kohtaa ranta oli metsää. Järvessä oli pitkä luusuaan päättyvä lahti, joka oli matalana ruohottunut ja suoreunainen. Luusuassa toimi saha. Tampereelle kulkeva tie ylitti jokimaisen lahdenpään. Saha hävisi vuoden 1975 kartasta, jolloin valtatie 3 ylitti lahden ylempänä. Samalla lahdenperän luonne muuttui kartalla. Rannoille päättyvien peltojen määrä on vähentynyt hieman ja asuntojen määrä järven ympäristössä on kasvanut hieman. Vuoden 1980 kartassa esiintyi vielä aikaisemmin käytetty nimi Ruodasjärvi, mutta seuraavassa kartassa nykyinen nimen muoto.[4][5][6][7]
Lähteet
