Tämä artikkeli kertoo järvestä. Hervantajärvi on myös kaupunginosa.
Hervantajärvi [2][1] on Pirkanmaalla Tampereen Hervantajärvellä ja Lempäälän Sääksjärvellä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Moisionjoen valuma-alueeseen. Hervantajärvi on osa Höytämönjärven valuma-aluetta.[2][1]
Maantietoa
Järvi on 2,6 kilometriä pitkä, 950 metriä leveä ja sen pinta-ala on 83 hehtaaria. Hervantajärvi muodostuu kahdesta järvialtaasta, joita erottaa toisistaan 80 metriä leveä salmi Koivunemen edessä. Luoteinen allas on 1,1 kilometriä pitkä ja 950 metriä leveä. Kaakkoinen allas on vuorostaan 1,5 kilometriä pitkä ja 550 metriä leveä. Kaakkoisaltaassa sijaitsee Kurki- ja Sammallahden suulla 250 metriä pitkä ja melkein 10 metriä korkea Pukkisaari. Sen vieressä on kaksi pientä luotoa. Altaan pisin lahti Viitastenperä työntyy itään 700 metriä, ja se muodostaa oman ympäristönsä. Luoteisaaltaan pohjoisosassa sijaitsee 70 metriä pitkä Karjusaari ja eteläpuolen Riihilahdessa on pienempi 40-metrinen saari.[2][1]
Kaakkoispäähän laskee kaksi lyhyttä ja luoteispäähän yksi lyhyt suo-oja. Korkeuseroja vertaamalla voidaan laskuojattoman Makkarajärven vesien katsoa suotuvan Hervantajärveen. Sama ongelma on Lempäälän Koukkujärven vesien kohtalossa, mutta ainakin osa Koukkurahkasta ja sen toisesta pikkulammesta suotuvat luoteeseen Hervantajärveen. Järven laskuoja lähtee luoteispäästä Siltastenlahdesta Myllyvuoren juurelta ja yhtyy 300 metrin jälkeen Suolijärvestä tulevaan Myllyojaan. Se laskee Koipijärveen, jonka vedenpinta on 4,5 metriä alempana kuin Hervantajärvessä.[1][3]
Järven rantaviivan pituus on 9,4 kilometriä ja se on paria poikkeusta lukuun ottamatta moreenimaata tai kalliota. Erityisen korkeita ja kallioisia mäkiä ovat Myllymäki lännessä, Vuorenmäki etelässä ja mäet Viitastenperä molemmilla rannoilla. Aivan rantaan on rakennettu noin 80 kiinteistöä tai vapaa-ajan asuntoa. Niille johtaa tiet Hervannan ja järven välistä kulkevalta seututieltä 309. Etelärannalla sijaitsee maatila, jossa on vielä peltoja. Pohjoisrannassa Karjusaaren takana on uimaranta ja saaren eteläpuolella on vuokrattava Majarannan maja. Tampereen ja Lempäälän välinen raja kulkee järven yli niin, että Lempäälälle jää Pukinsaaren kohdalta vain murto-osa järven pinta-alasta. Saaressa on mahdollisesti rajapyykki ja toinen pyykki sijaitsee Viitastenperän lahdenpohjukassa, missä Kangasalan raja kohtaa kaksi muuta rajaa.[2][1][3]
Vedenlaatu
Järven vedenlaatua esitellään käyttämällä vuosien 2006, 2008, 2009 ja 2010 (loppukesien ja - talvien) tutkimustuloksia. Järven pintavesi on ollut lievästi sameaa (keskimäärin 1,2 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 3,0 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 30–65 mg(Pt)/l, keskiarvolla 39 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 5,2 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaali taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 6,8. Talvella happamuustaso on pH 6,6, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 7,0. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä (keskimäärin 0,13 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu selvästi kesäisin ja talvisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on talvella pH 6,5 ja kesällä pH 6,4. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 7,9 mg/l, jolloin hapen kylläisyys on ollut 78%. Talvisin se on ollut 9,8 mg/l (kylläisyys 86%). Alusveteen ei lämpötilakerrostumisen vuoksi tule kovin paljon happitäydennystä pinnalta. Siellä on kesäisin ollut happipitoisuus 1,2 mg/l (kylläisyys 16%) ja talvisin 2,1 mg/l (kylläisyys 16%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella tyydyttäväksi. Kun hapen määrä vähenee alusvedessä pohjan lähellä, aiheutuu siitä haitallisia seurauksia. Hapen vähennyttyä kriittiselle tasolle, on siitä voinut aiheutua sisäistä kuormitusta. Sisäisessä kuormituksessa pohjan sedimentistä liukenee takaisin veteen ravintoaineita ja metalleja, joiden pitoisuudet kasvavat alusvedessä. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 9 µg/l. Kesäisin pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 10 µg/l ja talvisin 8 µg/l. Alusvedessä pohjan lähellä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 17 µg/l. Suurimmillaan on pitoisuus ollut 22 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 427 µg/l (vaihteluvälillä 330–590 µg/l), kun taas alusveden typpipitoisuudet ovat vaihdelleet 570–930 µg/l. Näiden tulosten perusteella järvi voidaan ravinteidensä puolesta luokitella karuksi tai lievästi rehevöityneeksi järveksi.[2]
Historiaa
Vuoden 1953 peruskartassa järven etelärannalla sijaitsi kaksi pientä maatilaa. Niille johti tie pohjoisen Messukylästä asti. Jo tuolloin oli rannoille merkitty yli 20 vapaa-ajan asuntoa. Vuoden 1975 karttaan oli luoteisaltaan pohjoisrantaan merkitty Majarantaan mökkikylä. Muitakin mökkejä ilmaantui järven rannoille. Järvelle johtava tie parani huomattavasti, kun Hervantaa alettiin rakentamaan.[4][5][6][7][8]
Lähteet
Aiheesta muualla
