Riihimäen Pallonlyöjät pelasivat ensimmäisen pesäpallo-ottelunsa 26. toukokuuta1924.[2] RPL:n ensiesiintyminen tapahtui LaunoisissaLaunoisten suojeluskunnan joukkuetta vastaan. RPL hävisi ottelun juoksuin 15-12[2]. Launoisten ottelun jälkeen RPL pelasi vielä kaksi ystävyysottelua Riihimäellä. Ensimmäisessä vastassa oli Helsingin Pallo-Toverit ja toisessa vastaan asettui Helsingin Pallonlyöjät. RPL voitti kummankin ottelun.[2] Riihimäen Pallonlyöjät osallistui ensimmäistä kertaa pesäpallon SM-sarjaan vuonna 1924, jolloin se hävisi tuolloin pudotuspelimuotoisena pelatussa sarjassa ensimmäisen ottelunsa puolivälierässä Helsingin Pallo-Tovereille. RPL voitti ensimmäisen SM-tason ottelunsa vuoden 1926 turnauksessa, jossa 1. kierroksella tuli voitto Haminan suojeluskunnan joukkueesta luvuin 4–1. 2. kierroksen ottelussa tie kuitenkin nousi pystyyn, RPL:n hävittyä Pallo-Tovereille niukasti 3–4. RPL osallistui pesäpallon SM-kilpailuihin pitkin 1920-lukua, vuoden 1928 turnaukseen seura tosin osallistui Riihimäen suojeluskunnan nimellä, joka ilmoittautui seuran puolesta kilpailuihin.
Riihimäen Palloseura pelasi RPL:n tilalla vuoden 1929 turnauksessa ja sama käytäntö toistui myös vuonna 1930, jolloin turnausmuotoisen Suomenmestaruuskilpailun oli jo korvannut, sarjamuotoisena pelattu Pesäpallon SM-sarja.
Menestysvuodet
Vuoden 1931Suursarjassa RPL onnistui jo paljon paremmin kuin aikaisempina vuosina. RPL voitti oman karsintalohkonsa ja eteni Suursarjaan. Suursarjasta tuli äärimmäisen tasainen minkä johdosta RPL oli tasapisteissä Lahden Mailaveikkojen kanssa. Vaikka Mailaveikot olivat hävinneet RPL:lle keskinäisessä ottelussa, Suomenmestaruus meni kuitenkin Lahteen paremman juoksusuhteen turvin. RPL sai seurahistorian ensimmäisen SM-mitalinsa.
Menestys sai jatkoa myös seuraavalla kaudella. RPL pelasi maantieteellisesti jaetussa Suursarjassa länsilohkossa, jossa se voitti kaikki 6 otteluaan juoksusuhteella 67–18. Loppuotteluissa vastaan asettui Lahden Mailaveikot, joka niinikään oli pelannut tappiottomana Itälohkossa. Loppuottelusarja pelattiin kaksiosaisena ja mestaruus ratkesi yhteistuloksella. RPL hävisi ensimmäisen ottelun 8–0 ja voitti toisen luvuin 6–2. Mestaruus meni jälleen Lahteen yhteistuloksella 10–6.
RPL kirkasti mitalinsa seuraavalla kaudella, jolloin oli Mailaveikkojen vuoro tyytyä hopeaan. RPL saavutti ainoan miesten pesäpallon Suomen-mestaruutensa vuonna 1933. Seuraavana vuonna kuitenkin RPL jäi kokonaan ilman mitaleita. RPL kuitenkin palasi mitalikantaan vuonna 1935, sen selvitettyä tiensä loppuotteluun, jossa Kuusankosken Veto oli parempi yhteistuloksella 4–3. Ottelusarja venyi kolmanteen otteluun ja ratkaisu tuli lopulta neljännessätoista vuoroparissa.
Riihimäen Pallonlyöjien 2-joukkue pelasi B-sarjassa vuosien 1931 ja 1935 välillä.
Vuonna 1936 oli kuitenkin edessä hankalemmat ajat. RPL putosi kauden päätteeksi B-Sarjaan eli Valtakunnansarjaan. RPL palasi menestyskantaan vuonna 1939, jolloin seura voitti Välisarjan mestaruuden. Vaikka loppuottelusarjan avausottelu ennätettiin pelata vuonna 1939, ottelusarja tosin venyi Talvisodan vuoksi lähes vuoden mittaiseksi RPL voitti vuoden 1939 syyskuun puolella pelatun avausottelun Jyväskylän Kiriä vastaan 5–1 ja pelasi vuoden 1940 syksyllä pelatussa, sarjan toisessa ottelussa tasan 4-4. Riihimäen Pallonlyöjissä pelasi useita huippupelaajia pitkin 1930-lukua. Perinteiseen Itä-Länsi -otteluun valittiin useita RPL:n pelaajia. Heistä entien valintoja keräsivät Klaus Karvonen ja Tauno Luomi, jotka kumpikin pääsivät Itä-Länteen neljä kertaa. Pasi Harvela valittiin Itä-Länteen kolme kertaa.
Sotavuodet ja SM-sarjasta putoaminen
Vuoden 1939 Välisarjan mestaruuden ansiosta RPL palasi SM-sarjaan vuodeksi 1940. Jatkosota kuitenkin sekoitti sarjatoimintaa ja vuoden 1941 SM-sarja jäi sodan vuoksi kesken. RPL saavutti pronssia vuoden 1942 "Sotasarjassa", joka pelattiin poikkeusolojen vallitessa sotaa käyvässä Suomessa. RPL pääsi pelaamaan vielä vuonna 1943, mutta Neuvostoliiton suurhyökkäys kannaksella vuonna 1944 keskeytti sarjapelit muutaman pelatun ottelun jälkeen.
Sodan päätyttyä pesäpallossakin palattiin normaaliin sarjatoimintaan. RPL joutui vuoden 1945 SM-sarjassa ansaitsemaan paikkansa karsintasarjan kautta. Pesäpalloliitto ja TUL olivat yhdistäneet kilpailutoimintansa, joka johti joukkueiden määrän kasvamiseen. Tämä johti siihen, että alkukaudesta joukkueet karsivat pääsystä yhteiseen SM-sarjaan. RPL ei saanut suoraa sarjapaikkaa omassa karsintalohkossaan vaan joutui pelaamaan Suomensarjassa, josta seura selvitti tiensä karsintaturnausten kautta SM-sarjaan vuodeksi 1946.
Vuonna 1946 RPL oli SM-sarjan neljäs ja vuosina 1947 ja 1948 se sai pronssia. RPL kuitenkin jälleen putosi SM-sarjasta vuonna 1949.
RPL:n pudottua SM-sarjasta vuonna 1949, joukkue pelasi vuoden 1950 Suomensarjassa, voittaen B-mestaruuden samana vuotena jonka ansiosta joukkue nousi takaisin SM-sarjaan. Vuodet 1951 ja 1952 menivät sarjataulukon keskivaiheilla ja RPL:n kakkosjoukkue piipahti Suomensarjassa yhden kauden verran. Parista hyvästä sarjakaudesta huolimatta, vuonna 1953 RPL putosi takaisin Suomensarjaan. Sotavuosien jälkeisen RPL:än ehkä merkittävin pelaaja oli Eino Raivio, joka valittiin perinteiseen Itä-Länsi otteluun kahdeksan kertaa, mikä on eniten valintoja koko seuran historiassa. Raivio valittiin Itä-Länteen vuosina 1943, 1945, 1946, 1947, 1949, 1950, 1951 ja 1952.
Suomensarjassa ja Ykkössarjassa
RPL jatkoi pelejään Suomensarjassa vuonna 1954, jossa joukkue oli keskikastia etelälohkossa. Seura oli vähällä pudota Suomensarjasta useaan otteeseen pitkin 1950- ja 1960-lukua mutta lopulta sarjasijoitus takasi säilymisen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. 1960-luvulla RPL pääsi pelaamaan paljon paikallisotteluita Hyvinkään Tahkon kanssa Suomensarjassa. Sarjanousukin kävi lähellä muutamaan otteeseen. Esimerkiksi vuonna 1969, lohkovoitto ja sarjanousu mestaruussarjaan jäivät lopulta neljän pisteen päähän. RPL kuitenkin selvitti tiensä takaisin Mestaruussarjaan seuraavalla kaudella, kuudentoista vuoden tauon jälkeen.
Vuonna 1971 RPL säilytti vielä paikkansa pääsarjatasolla yhden pisteen erolla, mutta vuonna 1972 RPL putosi takaisin Suomensarjaan, oltuaan viimeisellä sijalla mestaruussarjassa. Nopean mestaruussarja visiitin aikana RPL:ssä pelasi muun muassa 10-kertaa Itä-Länteen urallaan valittu Rauli Rapo, joka pelasi RPL:ssä vuoteen 1972 asti. Rapo oli ainoa 1960- ja 1970-luvuilla RPL:n miesten joukkueessa pelannut pelaaja, joka valittiin perinteiseen Itä-Länsi -otteluun RPL:n joukkueesta. Mestaruussarjasta putoaminen johti siihen, että esimerkiksi Rauli Rapo siirtyi pelaamaan Imatralle pääsarjatason joukkueeseen.
Vuodesta 1973 alkaen RPL pelasi Suomensarjassa etelälohkossa. Vuonna 1973 loppusijoitus oli Loimaan ja Kuortaneen jälkeen lohkon kolmas.[3] Seuraavalla kaudella RPL oli jo lohkon kakkonen, häviten kuitenkin paikalliskilpailija Hyvinkäälle selvästi kahdeksalla pisteellä.[4] Vuonna 1975 RPL oli vielä vahvasti lohkokolmosena[5] mutta tipahti lohkon keskivaiheelle seitsemänneksi vuosina 1976[6] ja 1977[7].
Vuosi 1978 meni hieman paremmin ja RPL:n lohkosijoitus oli viides.[8] Vuoden 1979 Suomensarjassa RPL tippui kuitenkin takaisin seitsemänneksi.[9] Vuosi 1980 jäi kuitenkin Riihimäkeläisten viimeiseksi Suomensarjassa sillä vuonna 1981 Mestaruussarjan ja Suomensarjan väliin perustettiin uusi Ykkössarja, johon RPL selvitti tiensä hyvän sarjasijoituksen turvin. RPL oli vuoden 1980 Suomensarjassa itälohkon neljäs.[10]
RPL aloitti taipeleensa uudessa Ykkössarjassa vuonna 1981 pääsemällä aina noususarjaan asti jossa sijoitus oli kuitenkin kuudes.[11] Seuraavalla kaudella RPL tippui etelälohkossa sarjataulukon hännille ja oli kuuden joukkueen lohkossa toiseksi viimeinen. Tämä tarkoitti putoamiskarsintasarjaan joutumista, jossa RPL kuitenkin onnistui säilyttämään paikkansa ja oli lopulta Sotkamon Jymyn jälkeen kakkosena.[12] Vuonna 1983 RPL oli jälleen mukana ykköspesiksen noususarjassa tultuaan etelälohkossa toiseksi. Nousu mestaruussarjaan tosin jäi tälläkin kertaa haaveeksi ja RPL oli noususarjassa neljäs.[13] Vuoden 1984 Ykköspesiksessä RPL joutui vuorostaan putoamissarjaan, jossa se säilytti sarjapaikkansa sarjataulukon kärkijoukkueena.[14]
RPL joutui odottamaan uutta nousumahdollisuutta aina vuoteen 1985 saakka, jolloin seura tuli yhdeksi lohkoksi yhdistetyssä sarjassa toiseksi heti Siilinjärven jälkeen.[15] RPL pääsi seuraavalla kaudella pelaamaan Mestaruussarjan paikallisotteluita ensimmäistä kertaa Hyvinkään Tahkoa vastaan. Riihimäen Pallonlyöjien ja Hyvinkään Tahkon väliset ottelut olivat tuolloin tunnettuja tiivistunnelmaisina paikalliskamppailuina, joista yleisöennätyksenä on 4009 katsojaa ottelussa vuodelta 1986.
RPL:n paluukausi mestaruussarjassa sujui keskinkertaisesti ja joukkue oli runkosarjassa yhdeksäs. RPL päätti kautensa mestaruussarjan alemmassa jatkosarjassa ja loppusijoitukseksi kaudesta jäi kahdeksas tila.[16]
RPL ei kuitenkaan viipynyt Mestaruussarjassa kuin kaksi kautta koska vuonna 1987 RPL oli runkosarjassa yhdestoista eli toiseksi viimeinen. Alempi loppusarja ei sujunut yhtään paremmin ja joukkue oli neljän joukkueen sarjassa toiseksi viimeisenä eli ensimmäinen suoraan sarjaporrasta alaspäin putoava joukkue joten joukkueella oli edessä paluu Ykkössarjaan.[17]
1980-luvun loppu ja 1990-luvun alku meni joukkueella Ykköspesiksessä ja vuonna 1991 RPL teki paluun Superpesikseksi uudelleen nimettyyn Mestaruussarjaan kaudelle 1992.
Superpesistä ja konkurssi 90-luvulla
RPL aloitti aikansa Superpesiksessä vuonna 1992 ja sijottui 14 joukkueen runkosarjassa sijalle 13.[18] Vuosi 1993 oli jo reilusti parempi. RPL voitti kauden aikana puolet pelaamistaan otteluista ja tuli runkosarjassa kuudenneksi.[19] Joukkueessa tuolloin teki ensiesiintymisensä Sami Joukainen, joka palkittiin kauden päätteeksi Superpesiksen vuoden jokerina. Joukainen löi kauden aikana 45 juoksua, mikä oli viidenneksi eniten koko runkosarjassa.[20] RPL:än kausi päättyi kuitenkin puolivälierissä Imatraa vastaan suoraan otteluvoitoin 3-0. Vuonna 1994 RPL ei kuitenkaan onnistunut parantamaan sijoitustaan vaan tipahti runkosarjassa lopulta toiseksi viimeiselle tilalle eli kolmanneksitoista. Ainoastaan Vimpelin Veto jäi Riihimäkeläisten taakse taulukossa.[21]
Superpesiskauden 1994 aikana uutisoitiin tuolloin jääkiekkoseura HelsinginJokerit omistaneen Harry Harkimon pesäpalloprojektista, jonka osana hän oli ostamassa RPL:n pelaajia uuteen, Helsinkiin perustettavaan seuraan. Samalla huhuttiin että Harkimo olisi ollut ostamassa RPL:n Superpesispaikkaa Jokereiden pesäpallojoukkueelle. Seuran uudeksi nimeksi olisi tullut jääkiekkoseuran mukaisesti Jokerit ja pelipaikkana olisi toiminut Helsingin Kaisaniemessä sijaitseva pesäpallostadion.
Harkimon projekti ei lopulta toteutunutkaan ja uusi helsinkiläisjoukkue oli lopulta Kaisaniemen Tiikerit, joka perustettiin vuonna 1996.[22][23][24]1990-luku oli taloudellisesti vaikeata aikaa riihimäkeläiselle pesäpalloilulle. Vuoteen 1994 mennessä seura oli käytännössä konkurssikypsä. Verovelat olivat peruja 1980-luvulta joiden vuoksi verottaja oli asettamassa seuraa konkurssiin. Lopulta seuran velat olivat jo miljoonan markan luokkaa ja alettiin puhumaan uuden seuran perustamisesta vanhan tilalle.[25]
RPL pelasi vielä vuonna 1995 omalla nimellään ja toiminta loppui vuonna 1995 seuran ajauduttua konkurssiin. Seuran viimeiseksi superpesiskaudeksi jäi 1995, jolloin pelattin RPL-Riihimäki nimellä ja kauden päätteeksi seura putosi Ykkössarjaan. Viimeiseksi jääneellä Superpesiskaudellaan RPL jäi pisteittä peräti kahdessakymmenessä ottelussa.[26]
RPL-Riihimäki ja toiminnan päätös
Konkurssin jälkeen RPL-Riihimäki otti velat hoitaakseen jatkaen pelejä Ykkösarjassa vuonna 1996. RPL-Riihimäki tuli runkosarjassa toiseksi mutta hävisi kuitenkin nousukarsinnassa Koskenkorvan Urheilijoille suoraan 2–0.[27] RPL-Riihimäki jatkoi ykköspesistaivaltaan vuonna 1997 ja oli kauden päätteeksi sijalla 9.[27] Viimeisen kautensa joukkue pelasi Suomensarjassa itälohkossa vuonna 1998 nimellä Riihimäen Pallonlyöjät.[28]
RPL-Riihimäen toiminta päättyi vuonna 1999. Vastuu riihimäkeläisestä pesäpalloilusta siirtyi Riihi-Pesiksen vastuulle, joka pelasi aktiivisena seurana aina vuoteen 2015 saakka. [29] Kaiken kaikkiaan RPL pelasi 29 kautta pesäpalloa pääsarjatasolla SM-sarjassa, Mestaruussarjassa ja Superpesiksessä.
RPL pelaa jälleen
Vuoden 2015 lopulla tapahtui kuitenkin Riihimäen Pallonlyöjien paluu, Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksyttyä Riihi-Pesiksen nimenvaihdon Riihi-Pesiksestä Riihimäen Pallonlyöjiin. Riihi-Pesis oli pelannut vuonna 2015 Suomensarjassa etelälohkossa ja oli kauden päätteeksi kuudes.[30]
RPL pelasi kaudella 2016 miesten Suomensarjaa ja oli runkosarjan päättyessä viides.[31][29]
RPL:än hyvät sijoitukset Suomensarjassa oli osittain sen ansiota, että seuralla oli yhteistyösopimus Hyvinkään Tahkon kanssa ja joukkueet koostuivat Tahkon junioripelaajista. Tästä osoituksena oli myös vuoden 2017 erinomainen kausi, jonka päätteeksi RPL oli Suomensarjan Etelälohkossa sijalla kaksi.[32] RPL:än parhaana lyöjänä oli toisen polven pesäpalloilija Leevi Lehto, joka löi kauden aikana yhden kunnarin ja 22 juoksua.[33] Leevi Lehto löi myös 102 kärkilyöntiä ja oli kakkonen Suomensarjan kärkilyöntitlastoissa.[34]
Vuonna 2018 RPL ilmoitti luopuvansa miesten suomisarja-paikastaan pelaajakatoon vedoten.[35] Edustusjoukkueen luopuminen paikasta johti siihen, että Riihimäen Pallonlyöjät joutuivat aloittamaan kautensa alimmalta sarjatasolta eli Aluesarjasta. [36] Koska edustusjoukkue luopui paikastaan kauden alla, RPL pelasi aluesarjassa Riihimäen Pallonlyöjät 2 -nimellä.[37] RPL hallitsi aluesarjaa vahvasti koko kauden ja pelasi koko kauden ilman tappioita. RPL:n juoksusuhde oli 232–91 ja joukkue voitti runkosarjan 2 pisteen erolla paikailliskilpailija Cobra Team 2 -joukkueeseen.[37] Välierissä RPL 2 voitti Espoon yhden ottelun sarjassa luvuin 2–0[38] ja eteni loppiotteluun. Loppuottelussa vastaan tuli Vihdin Pallon 2-joukkue. RPL voitti Vihtiläiset 2–0 ja varmisti nousun Maakuntasarjaan seuraavaksi kaudeksi.[39]
RPL nousi vuodeksi 2019 Maakuntasarjaan.[40] Vuonna 2019 Riihimäen Pallonlyöjien edustusjoukkue oli 10 joukkueen Maakuntasarjassa sijalla 8.[41] Riihimäen Pallonlyöjien pelit jatkuvat vuonna 2020 Maakuntasarjassa.[42] RPL pelasi vuoden 2020 Maakuntasarjan Etelälohkon B-lohkossa ja oli 5 joukkueen lohkossa kolmas.[43] RPL:än pelit jatkuivat vuonna 2021 Maakuntasarjan Etelälohkon B-lohkossa ja RPL oli lohkon viimeinen.[44] Vuosi 2022 oli Riihimäkeläisille huomattavasti parempi tuloksellisesti. RPL sijottui Maakuntasarjassa etelälohkon toiseksi heti Puna-Mustien jälkeen. RPL:än saldona oli kymmenessä ottelussa kahdeksan voittoa ja kaksi tappiota. [45] RPL jatkoi pelejään Maakuntasarjassa vuonna 2023, jolloin seuran uusina pelinjohtajina toimii Riihimäkeläisille tutut Kari Lautala ja Mika Nuora, jotka omaavat pitkän taustan RPL:n toiminnassa eri tehtävistä. [46] RPL:än kakkosjoukkue pelasi vuonna 2023 miesten aluesarjaa ja oli lohkonsa neljäs [47]
Vuodeksi 2024 RPL nousi Suomensarjaan. RPL voitti Maakuntasarjassa neljästätoista pelaamastaan ottelusta 12.[48][49] RPL:n lyöjätilaston ykkönen oli Topi Tuura kolmella kunnarilla ja 44:llä lyödyllä juoksulla.[50]
RPL Naiset
RPL:ssä pelasi naisten joukkue, joka teki ensiesiintymisensä vuoden 1932 Suomenmestaruuskilpailussa, häviten alkuerässä Lahden Mailaveikoille 0–10. Seuraavan kerran RPL pelasi SM-tasolla vuonna 1935, jolloin Katajannokan Haukat oli parempi puolivälierässä luvuin 8–1. RPL pelasi vuonna 1945 naisten epävirallisessa Suomenmestaruusottelussa Tampereen Pyrintöä vastaan mutta hävisi ottelun 8–2. [51]
1940-luvun jälkeen RPL oli pitkään SM-sarjan ulkopuolella. Vuonna 1963 RPL oli Suomensarjassa viides[52]. Lopulta RPL nousi naisten mestaruussarjaan kaudelle 1975. Kausi oli joukkueelle hankala, sillä RPL:n naiset onnistuivat ottamaan yhden tasapelin kymmenen ottelun mittaisessa runkosarjassa, mikä johti putoamiseen pois Mestaruussarjasta. RPL palasi takaisin mestaruussarjaan vuonna 1977 mutta putosi jälleen pääsarjatasolta. RPL palasi mestaruussarjaan kuitenkin vuonna 1979 ja onnistui säilyttämään paikkansa siellä myös seuraavalle kaudelle. RPL:ssä pelasi tuona kautena Vuoden naispesäpalloilijaksi valittu Marita Karhunen.
1980-luvun alussa RPL:n voitti naisten Suomenmestaruuden kahdesti, vuosina 1980 ja 1981. RPL jäi vuonna 1982 yhden pisteen päähän pronssimitalista. Pronssin voitti tuolloin paikallisvastustaja Hyvinkään Tahko.
1980-luvun alun menestys jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi sillä RPL putosi Mestaruussarjasta vuoden 1983 päätteeksi, nousten kuitenkin takaisin seuraavalla kaudella. RPL kuitenkin putosi jälleen mestaruussarjasta vuonna 1985. Tuon jälkeen RPL ei enää pelannut naisten pääsarjatasolla. SM-sarjasta putoamisen jälkeen RPL:n naisten joukkue pelasi naisten Ykkössarjaa vuodesta 1986 vuoteen 1992, jonka jälkeen RPL Naiset pelasivat vielä Suomensarjassa vuodet 1993 ja 1994.[52] RPL voitti vielä Naisten Suomensarjan vuonna 1994, jonka jälkeen joukkue ei enää osallistunut viralliseen sarjatoimintaan.[52]
RPL ja Hyvinkään Tahko sopivat yhteistyösopimuksen 2010-luvulla ja sen turvin RPL:n naisten joukkue pelasi vuonna 2018 Naisten Suomensarjaa[36] RPL oli vuonna 2018 Naisten Suomensarjassa kuudes.[53]
2018 jäi kuitenkin RPLn naisten joukkueen toistaiseksi viimeiseksi pelikaudeksi.
Miesten ja naisten joukkueiden lisäksi RPL:ssä oli junioritoimintaa. Erityisen paljon menestystä tuli Talvi- ja Jatkosotaa edeltäneinä vuosina. RPL saavutti A-poikien Suomen-mestaruuden vuosina 1928 ja 1934. C-pojissa RPL saavutti yhden mestaruuden vuonna 1977.
Pesäpallon junioreiden SM-mitalit
Joukkue
Mitalit
Vuodet
Yhteensä
A-pojat
Kultaa
1928, 1934
2
Hopeaa
1940
1
Pronssia
1926, 1935, 1943, 1981
4
B-pojat
Hopeaa
1980
1
Pronssia
1978, 1979
2
B-tytöt
Hopeaa
1977
1
C-pojat
Kultaa
1977
1
Pronssia
1973
1
F-pojat
Hopeaa
1974
1
Pronssia
1975
1
Yhteensä:
15
Kotikentät
RPL:n kotikenttänä toimi ensiksi Riihimäen nykyisellä Kauppatorilla sijainnut pesäpallokenttä, joka toimi RPL:n kenttänä seuran varhaishistorian ajan vuodesta 1922 aina vuoteen 1956 saakka. Seuran ehkä tunnetuin kotikenttä oli Riihimäen Piikinmäessä sijainnut pelikenttä, jossa RPL pelasi 1950-luvulta aina 1990-luvulle saakka, jolloin RPL siirtyi Peltosaaren urheilupuistoon valmistuneelle pesäpallostadionille, jossa RPL pelasi 1990-luvulla viimeiseksi jääneet superpesisottelunsa. RPL ja sitä seurannut Riihi-Pesis, pelasivat Peltosaaren pesäpallokentällä 1990-luvusta eteenpäin. Kenttä sai hiekkatekonurmen 2000-luvulla, jolloin kentällä pelasi tuolloin Ykköspesiksessä ollut Riihi-Pesis. RPL edelleen pelaa kotiottelunsa Peltosaaren urheilupuistossa.
RPL:n väreissä jääkiekkotoiminta alkoi vuonna 1947 ja joukkue voitti jääkiekon maakuntasarjan vuosina 1950 ja 1957.
RPL pelasi jääkiekkoa maakuntasarjassa vuoteen 1972 saakka, jolloin joukkue putosi sarjaporrasta alemmaksi. RPL kuitenkin palasi maakuntasarjaan vuonna 1973 ja pelasi tämän jälkeen vielä maakuntasarjan korvanneessa III-divisioonassa. [54]
Junioripuolella RPL pelasi kaudella 1973–74 C-nuorten SM-sarjassa.[55] RPL pelasi 4 lohkossa, jonka ottelut pelattiin Riihimäellä. Lohkon muut joukkueet olivat Forssan Palloseura, Helsingin HIFK ja Heinolan Peliitat. RPL hävisi kaikki 3 otteluaan maalisuhteella 12 tehtyä maalia ja 41 päästettyä maalia.[56]
Jääkiekkotoiminta loppui RPL:ssä vuonna 1979, jonka jälkeen edustusjoukkueesta siirtyi kuusi pelaajaa naapurikaupunkiin HyvinkäänAhmoihin, joka oli juuri noussut II-divisioonatasolle. [57] Myöhemmin RPL:n korvasi jääkiekkopuolella Riihimäen Kiekko-Nikkarit.
RPL:n jääkiekkojoukkueen tunnetuimpiin pelaajiin kuuluu myöhemmin urallaan vuoden 1965 MM-kotikisoissa pelannut ja pelaajauransa jälkeen muun muassa SM-liigan ja NHL:n otteluiden selostajana toiminut Pentti Lindegren, joka pelasi RPL:n joukkueessa vuosien 1959 ja 1961 välillä. [58]
RPL Käsipallopuolella
RPL:n naisten käsipallojoukkue pelasi käsipallon naisten SM-Sarjaa vuodesta 1973 vuoteen 1978 saakka. RPL voitti naisten käsipallon SM-pronssia vuosina 1974 ja 1975. SM-hopeaa tuli vuosina 1976, 1977 ja 1978.[59] RPL:n korvasi käsipallossa vuoden 1978 jälkeen HC-78 Riihimäki.
