PROFILPELAJAR.COM

Pesäpallon SM-sarjaa on pelattu vuodesta 1922 lähtien, tosin sarja on kulkenut useammilla eri nimillä.

Cup-muotoiset mestaruuskilpailut

Vuosina 1922–1929 miesten pesäpallon Suomen-mestaruus ratkaistiin cup-kilpailuissa, joka tarkoitti sitä, että joukkue suljettiin kilpailusta ensimmäisen tappion myötä. Otteluita tuli näin ollen erittäin vähän, mestaruuteen riitti 3–4 voittoa kaudessa. Kolmet ensimmäiset kilpailut järjestettiin Palloliiton alaisuudessa, kunnes vuonna 1925 perustettiin SVUL:oon pesäpallojaosto. Cup -ajan menestyksekkäin seura oli Helsingin Pallonlyöjät, joka voitti mestaruuden vuosina 1922–1924 ja 1926–1927.

Suomi-sarja 1930

Vuosi 1930 oli eräänlainen siirtymävaihe varsinaiseen sarjakilpailuun. Maa jaettiin neljään alueeseen, joissa pelattiin enemmän tai vähemmän onnistuneesti yksinkertaiset sarjat. Lohkojen parhaat kokoontuivat lopputurnaukseen, jossa niin ikään sarjamuotoisesti pelaten ratkaistiin Suomen mestaruus.

Suursarja

Vuonna 1931 pelattiin sitten ensimmäisen kerran mestaruudesta sarjamuotoisesti. Sarja nimettiin Suursarjaksi ja sen alapuolelle perustettiin myöhemmin valtakunnan sarjana tunnettu B-sarja. Ensimmäisen kauden sarja toimi SVUL:n alaisuudessa, mutta syksyllä 1931 Pesäpalloliitto muiden lajiliittojen tavoin muodosti oman liittonsa säilyttäen SVUL:n jäsenyyden. Ensimmäisellä kaudella sarjaan kelpuutettiin kasintojen jälkeen seitsemän joukkuetta, 1932–1933 kahdeksan ja vuonna 1934 jo kaksitoista joukkuetta. Sarja jaettiin 1932 kahteen lohkoon, ns. Itä- ja Länsisarjaan, ja tuo lohkojako oli myös Itä-Länsi-ottelun jakoperusteena. Lohkojen voittajat ratkaisivat mestaruuden kaksiosaisessa loppuottelussa - kerran kummankin kotikentällä, joskus jouduttiin lopullinen ratkaisu hakemaan kolmannessa ottelussa, joka oteltiin puolueettomalla kentällä. Vuonna 1940 lohkojaosta luovuttiin ja joukkuemäärää vähennettiin. Suursarjaan osallistuivat vain PPL:n seurat. TUL:n seuroilla ei siihen ollut asiaa ja ne ratkoivat omat mestaruutensa omissa sarjoissaan.

Sotasarja

Vuonna 1941 Suursarja keskeytyi muutaman kierroksen jälkeen, eikä täysin normaalia sarjatoimintaa voitu koko sodan aikana järjestää. Kuitenkin ns. Sotasarjat pelattiin vuosina 1942 ja 1943. Vuoden 1944 sarja jäi jo avauksessa suurhyökkäyksen jalkoihin ja keskeytyi pikapuolin. Sota-aika toi mestareiden luetteloon mielenkiintoisen nimen, kun Valtion lentokonetehdas Tampereelta voitti Suomen mestaruuden 1942. Vuoden 1943 Sotasarjassa pelasi Työväen Mailapojat, joka oli ensimmäinen TUL:n seura Pesäpalloliiton sarjoissa.

Mestaruussarja

Sodan jälkeen käynnistyneeseen mestaruussarjaan toivotettiin jo TUL:n seuratkin täyspainoisesti mukaan. Sarjan järjestäväksi elimeksi muodostettiin Pesäpalloilun yhteistoimintavaliokunta. PPL ja TUL karsivat kumpikin tahoillaan yhteiseen mestaruussarjaan, kunnes yhteistoiminta pikkuhiljaa ulottui alemmillekin sarjatasoille. Yhteistoiminta kuitenkin lakkasi 1950-luvun puolivälissä ja TUL:n seurat vetäytyivät pois sarjoista tai vaihtoehtoisesti erosivat TUL:stä. Siitä lähtien SM-sarjasta vastasi yksin Pesäpalloliitto, aina siihen saakka, kunnes ohjakset siirtyivät Superpesis Oy:lle.

Mestaruussarja pelattiin aluksi yksinkertaisena 13 joukkueen sarjana. Vuonna 1956 sarja laajennettiin 15 joukkueeseen. Vuodesta 1964 sarja muuttui kaksinkertaiseksi ja joukkuemäärä vakiintui 12:een. Vuonna 1979 pelattiin ensimmäisen kerran erilliset loppusarjat, niin mitaleista kuin sarjassa säilymisestäkin. Loppuottelu kahden parhaan välillä otettiin käyttöön 1986, aiemmin oli uusittu vain tasapisteissä olevien kesken. Vuodesta 1987 lähtien loppuotteluun pääsijät ratkaistiin pudotuspeleillä.

Naisten SM

Naiset alkoivat ratkaista mestaruutta vuonna 1931. Mestaruus ratkaistiin siten, että ensiksi pelattiin aluemestaruuksista ja aluemestarit ratkaisivat Suomen mestaruuden keskinäisissä otteluissaan, joko pudotuspelein tai useampaan lohkoon jaettuna. Vuosina 1949-54 mestaruus ratkesi lopullisesti PPL:n ja TUL:n mestareiden kohtaamisessa. Sarjamuotoisesti naisten mestaruudesta on pelattu vuodesta 1955 lähtien.