Pesäpalloilun yhteistoimintavaliokunta (lyh. PEVA) perustettiin 1940-luvulla edistämään Pesäpalloliiton ja TUL:n pesäpalloseurojen välistä yhteistoimintaa. Jo sotavuosina oli askeleita siihen suuntaan otettu: Miehet pelasivat ensimmäisen ns. Liitto-ottelunsa vuonna 1940 ja Työväen Mailapojat osallistui 1943 pesäpallon SM-sarjaan ensimmäisenä TUL:n seurana. Vastaavaa yhteistoimintaa harrastettiin myös muissa joukkuelajeissa.
Miesten mestaruussarjatoiminta järjestettiin siten, että PPL ja TUL tahoillaan karsivat joukkueita yhteiseen SM-sarjaan, jossa Suomen mestaruus ratkaistiin. Ohessa TUL ratkaisi oman liittonsa mestaruuden. Naisten, nuorten ja ikämiesten mestaruudet ratkaistiin hieman eri tavoin. Ensiksi kumpikin liitto ratkoi omat mestaruutensa ja mestarit (ja ajoittain myös liittojen kakkoset) kohtasivat sitten toisensa liitto-otteluissa, joissa lopullisesti ratkesi SM-tittelin kohtalo. Tämän vuoksi näiden sarjojen mitalitilastoissa esiintyy lähteistä johtuvia eroavaisuuksia, riippuen siitä tarkoitetaanko pelkästään pesäpalloliiton mitaleita vai liittojen välisten loppuotteluiden mitalijärjestystä.
Yhteistoiminta liittojen välillä katkesi vuonna 1954, jolloin myös PEVA lopetti toimintansa.
Nuorissa liitojen ykköset ja toisaalla kakkoset pelasivat keskenään. Liitto-ottelu ratkesi näiden otteluiden yhteistuloksen perusteella. Liiton mestareiden välisen ottelun voittaja tunnustettiin yleisesti Suomen mestariksi.
Kuusankosken Puhti (TUL) - Ilmajoen Kisailijat 11 - 5 (Paavolan Kisa oli PPL:n 2. , mutta ei lähtenyt liitto-otteluun, vaan Ilmajoki pelasi sen tilalla.)
PPL - TUL 14 - 14
1951
Kuusankosken Puhti (TUL) - Haminan Palloilijat 3 - 6
Vuoden 1955 kamppailua ei pidetä varsinaisena liitto-otteluna yhteistoiminnan jo katkettua. Veikot ja Jymy kuitenkin pelasivat kamppailut Suomen mestaruudesta.[2] Veikothan poikkeuksellisena TUL:n seurana osallistuivat myös miesten mestaruussarjaan nimellä Veikot-55.