Oulun Kärpät

Tämä artikkeli kertoo urheiluseurasta. Seuran edustusjoukkueen toimintaa hoitavasta samannimisestä yrityksestä on oma artikkeli.
Oulun Kärpät
Perustettu 15. toukokuuta 1946[1]
1946 Oulun Kärpät 46
1947 Jääkiekkojaosto perustetaan
1949 Ensimmäinen jääkiekkopeli
1960 Ensimmäinen SM-tason ottelu
Kärpät HT
1995 Oulun Jäähallin Myynti Oy
2000 Oulun Kärpät Oy
Kaupunki Suomi Oulu
Kotiareena Oulun Energia -areena
– kapasiteetti 6050
Sarja SM-liiga
Värit                    
Toimitusjohtaja Suomi Tommi Virkkunen
Puheenjohtaja Suomi Juha Junno
Päävalmentaja Suomi Ville Mäntymaa
Kapteeni Suomi Marko Anttila
Yhteistyöseurat Suomi Hermes (Mestis)[2]
Suomi Laser-HT (junioritasolla)[3]
Media Kaleva: lehti ja radio
SM-mitalit
Kultaa 8 (1981, 2004, 2005, 2007, 2008, 2014, 2015 ja 2018)
Hopeaa 4 (1987, 2003, 2009 ja 2019)
Pronssia 7 (1980, 1984, 1985, 1986, 2006, 2016 ja 2024)

Oulun Kärpät on vuonna 1946 perustettu suomalainen jääkiekkoseura.

Kärpät on voittanut jääkiekon SM-liigan kahdeksan kertaa.[4] 2000-luvulla Kärpät voitti mitalin seitsemällä peräkkäisellä kaudella (2003–2009), mikä on Suomen ennätys.[5] Kärpät on myös 2000-luvun menestynein jääkiekkoseura SM-Liigassa.[4] Joukkue pelaa kotiottelunsa vuonna 1975 valmistuneessa Oulun jäähallissa, josta käytetään sponsorin mukaan nimeä Oulun Energia -areena.[4]

Seuran nimeksi ehdotettiin myös esimerkiksi Pallo-Kärppiä, mutta nykyiseen nimeen päädyttiin pääasiassa siksi, että Kärpät sai Palloliitolta esimerkkisäännöiksi Porin Kärppien säännöt.[6] Kärppien lajivalikoimaan kuului vuonna 1946 vain jalkapallo ja jääpallo.[6] Jääkiekko tuli mukaan 1947, ja ensimmäinen peli jääkiekossa pelattiin 1949. Jääkiekon erikoisseuraksi Kärpät muuttui vuonna 1974, kun jalkapallosta luovuttiin. Jääpallotoiminta oli lopetettu jo vuonna 1955.[7] Seuran neljänneksi lajiksi ehdotettiin myös naisten pesäpalloa, mutta ehdotus ei saanut kannatusta.[8] Lisäksi seuran lakkauttamisesta keskusteltiin vuonna 1957 johtokunnan kokouksessa surkean taloustilanteen vuoksi. Toimintaa päätettiin tappioista huolimatta kuitenkin jatkaa.[9]

Kärpät on pelannut yhtäjaksoisesti SM-liigassa kaudesta 2000–2001, ja kausi 2022–23 on Kärppien 38. pääsarjatasolla.[4] SM-liigan maratontaulukolla 1975–2022 Kärpät ovat ensimmäisellä sijalla pistekeskiarvossa.[10] Jääkiekon naisten SM-liigassa Kärpät on pelannut vuodesta 1994. Kärppien naiset ovat voittaneet 16 mitalia: kolme kultaa, seitsemän hopeaa ja kuusi pronssia.[11][12]

Historia

 Tämä artikkeli tai osio saattaa olla päivänkohtainen.
Yritä pitää lähihistorian tapahtumat historiallisessa perspektiivissä.
Syy: Historia painottuu liikaa viime vuosiin.
Voit kirjoittaa oman mielipiteesi asiasta artikkelin keskustelusivulle.
Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Historia alkaen alaluvusta 2009–2011: Alamäki

Seuran perustaminen

” Se oli keskiviikko 15.5.1946, kun Oulun Kärpät 46 niminen palloiluseura perustettiin. Perustamiskokous oli Raatin nuorisotalossa. Siitä päivästä lukien käynnistyi Oulun Kärppien virallinen toiminta... ”

– Eero Tauriaisen muistelmia vuodelta 1946.[13]

Oulun Kärpät perustettiin vuonna 1946, kun opiskelijakaverukset Eero Tauriainen, Jouko Lahti ja Jorma Nykänen saivat ajatuksen perustaa Ouluun urheiluseuran. Perustamispäätöksen jälkeen he kirjoittivat Suomen Palloliittoon, josta yritettiin tilata ohjeita ja mallisäännöt. Kun vastausta ei tullut, kolmikko otti yhteyttä Palloliiton Pohjois-Suomen piirin puheenjohtajaan, Bo Segerstråhleen. Hänen mielestään Oulun kokoisessa kaupungissa oli jo tarpeeksi palloiluseuroja. Segerstråhle kuitenkin kommentoi vain ”en kiellä, enkä käske”. Lopulta tarvittava kirje tuli Palloliitolta.[14]

Perustava kokous pidettiin 15. toukokuuta 1946 Oulun evankelisluterilaisen seurakunnan nuorisotalossa Raatissa.[14] Lajeiksi valittiin silloin suosituimmat pelit jalkapallo ja jääpallo. Puheenjohtajaksi valittiin Ilmari Mattila, koska perustajakolmikon jäsenet olivat vielä alaikäisiä.[6]

Seura sai nimekseen Oulun Kärpät 46, koska oululaiset olivat saaneet Palloliitolta malliksi Porin Kärppien säännöt eikä niistä tarvinnut muuttaa kuin kaupungin nimi. Lisäksi kärppä herätti monenlaisia mielikuvia, kuten että se on pieni ja vikkelä pohjoisen petoeläin.[6] Kärppä on myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntaeläin ja esiintyy maakunnan vaakunassa.[15] Sääntöjen mukaan "seuran tarkoituksena on kehittää palloilun harrastusta Oulussa ja sen ympäristössä".[14]

Toiminnan alku

Kärpät pelasi ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa 6. kesäkuuta 1946 Toppilan seurakuntatalon kentällä Toppilan Kisaa vastaan. Ottelu päättyi tasan 4–4. Jääpallossa oteltiin ensimmäistä kertaa saman vuoden marraskuussa. Molemmissa lajeissa Kärpät pelasi 1940-luvun lopussa maakunta- ja piiritasolla. Jääpallossa ensimmäinen virallinen voitto tuli tammikuussa 1948 Raahen Vesasta, maakuntasarjan ottelussa.[14][16]

Jääkiekko otettiin ohjelmaan ensimmäisessä vuosikokouksessa vuoden 1947 tammikuussa ja samalla perustettiin Oulun ensimmäinen jääkiekkojaosto. Sen puheenjohtajaksi valittiin Jouko Lahti.[8][17] Suomen Jääkiekkoliitto lupasi ensimmäiselle oululaiselle seuralle, joka ottaa jääkiekon ohjelmaansa, varustetukena kymmenen mailaa ja viisi kiekkoa.[17] Tuolloin jääkiekko oli Oulussa vielä harrastelijoiden marginaalilaji, ja jääpallopiireissä sille jopa naurettiin.[17] Vuonna 1948 kaupunkiin perustettiin kuitenkin ensimmäinen jääkiekon erikoisseura Oulun Jääkiekkoilijat, ja myös Oulun Luistinseura ja Oulun Työväen Palloilijat ottivat lajin ohjelmaansa.[14] Kärpistä tuli jääkiekon erikoisseura, kun jääpalloilu vuonna 1955 ja jalkapalloilu vuonna 1974 päätettiin lopettaa.[7]

Ensimmäinen jääkiekko-ottelu

Alarivi vasemmalta: Ensio Koret, Kalervo Koret ja Pentti Maijala. Ylärivi vasemmalta: Erkki Koret, Jouko Lahti, Tauno Ollikainen, Pentti Ollikainen, Eero Tauriainen, Yrjö Kukkonen ja Jorma Nykänen. Kuvasta puuttuu Jouko Visuri.[18]

»Oululainen jääurheiluyhteisö on tämän talven aikana jo saanut tutustua jääkiekkoiluun Oulun Jääkiekkoilijain järjestämien näytösotteluiden avulla. Oulun Kärpät saa ensi sunnuntaina vieraakseen Raahen Vesan jääkiekkojoukkueen. Ottelusta voimme odottaa näkemisen arvoista, koska Raahessa on valmentauduttu toden teolla. On mm. saatu kuulla, että siellä osataan pelata kovaakin peliä, onpa miehiä taklattu vallinkin yli. Ensi sunnuntaina siis menemme joukolla seuraamaan tätä ensimmäistä täysillä joukkueilla ja täydellä ajalla (3×20 min.) pelattavaa jääkiekko-ottelua Oulussa.»
(Sanomalehti Kaleva 28. tammikuuta 1949.[19])

Kärpät pelasi siis ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa sunnuntaina 30. tammikuuta 1949 ja voitti Raahen Vesan maalein 5–3. Kärppien paras pelaaja oli Tauno Ollikainen, joka teki kaksi maalia. Sankassa lumipyryssä pelattua ottelua seurasi Oulun Keskuskentällä 200 katsojaa. Kärppien voitto oli yllätys, sillä Raahessa oli jääkiekkoa pelattu jo muutama vuosi. Raahelaiset voittivatkin muutamaa päivää myöhemmin kotiottelussaan Kärpät maalein 14–0. Valmentaja Jorma Nykänen sanoi suurinumeroisen häviön johtuneen ”ylikunnosta”. Kärppien silloisen hyökkääjän Eero Tauriaisen mukaan pelaajien piti erätauoilla puhdistaa jäätä itse, koska kentänhoitaja toimi saamiensa ohjeiden mukaan.[19]

Seuraavana talvena Kärpät oli ainoa oululainen joukkue, joka osallistui virallisiin sarjapeleihin. Kärpät oli Maakuntasarjan pohjoislohkon toinen ja nousi seuraavaksi kaudeksi Suomensarjaan.[14]

Vuoroin Suomen sarjassa ja SM-sarjassa

Suomensarjaan noussut Kärppien jalkapallojoukkue vuonna 1961.

Kun Kärppien jääkiekkojoukkue alkoi menestyä, jääkiekosta tuli seuran ykköslaji. Jääpallosta luovuttiin vuonna 1955. Kärpät karsi pääsystä SM-sarjaan vuonna 1956 mutta epäonnistui.[7]

Taloudellisesti 1950-luku oli sotakorvausten ja sodasta toipumisen vuoksi niukkaa aikaa koko maassa, eikä Kärpilläkään ollut yhtään taloudellista tukijaa. Ensimmäiset pelipaidat ostettiin armeijan ylijäämävarastoista ja mailat lakattiin moneen kertaan, jotta eritysnauha ei olisi kulunut niin nopeasti.[7] Vaikean taloustilanteen vuoksi keskusteltiin jopa seuran lakkauttamisesta, mutta toimintaa päätettiin jatkaa tappioista huolimatta. Jalkapallon pelaaminen maakuntasarjassa vuonna 1957 maksoi seuralle 40 000 markkaa.[9]

Kärppien jalkapallojoukkue pelasi parhaimmillaan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Suomensarjassa kaudella 1962. Se kokosi 22 ottelussaan 12 pistettä voittaen viisi ottelua, mutta jäi tuolloin kolmeen lohkoon jaetun sarjan pohjoislohkon viimeiseksi ja putosi takaisin alemmille tasoille.[20][21]

Kärpät nousi jääkiekon SM-sarjaan vuonna 1960, ja siitä tuli pohjoisin Suomen korkeimmalla sarjatasolla pelannut joukkue. Sitä ennen pohjoisin oli ollut Kokkolan Hermes, joka kuitenkin putosi samana vuonna SM-sarjasta Suomen sarjaan.[22] Samana vuonna Suomen Jääkiekkoliitto antoi Ruotsin mallin mukaan luvan käyttää mainoksia pelipaidoissa. Kärppien ensimmäinen sponsori oli Oulun Säästöpankki.[9][23] Ensimmäinen SM-sarjan peli pelattiin Helsingin Jalkapalloklubia vastaan 4. joulukuuta 1960. Ottelu keskeytettiin, koska kentällä oli liikaa vettä.[9] Tosin oululaisten mielestä HJK:n pelaajat olivat painostaneet tuomaria lopettamaan ottelun, sillä Kärpät hallitsi peliä. Uusintaottelua, jonka HJK voitti 3–5, seurasi Oulussa kaikkiaan 6 500 katsojaa, joista 6 000 oli maksanutta.[24] Kärpät putosi sarjasta kauden päätteeksi, mutta joukkue nousi takaisin kaudeksi 1965–1966.[23] Joukkue jäi kuitenkin sarjan yhdeksänneksi ja putosi jälleen SM-sarjasta.[25] Kärpät palasi SM-sarjaan kaudeksi 1967–1968, mutta tulos oli edelliskausiakin heikompi: Kärpät jäi kokonaan ilman pisteitä koko sarjassa, otteluita pelattiin 20. Kärpät teki 21 maalia ja päästi 166 maalia. [26] Edellisen kerran Suomen korkeimmalla sarjatasolla kokonaan ilman pisteitä oli jäänyt Turun Palloseura kaudella 1947–1948. Otteluita pelattiin tosin silloin vain kahdeksan. Kauden 1967–1968 jälkeen yksikään seura ei ole jäänyt ilman pisteitä korkeimmalla sarjatasolla.[27]

Kärppien Paavo Pikkarainen vuonna 1960.

1960-luvulla Kärpät voitti Suomen sarjan kahdesti, vuosina 1965 ja 1967[28]. Vaikka kauden 1965–1966 jälkeen Kärpät putosikin jälleen SM-sarjasta Suomen sarjaan, joukkueessa pelasi ensimmäinen oululainen tähtipelaaja, Esa Peltonen. Peltonen siirtyi Kärpistä kaudeksi 1966–1967 Upon Palloon ja nousi ensimmäisenä oululaispelaajana maajoukkueeseen.[29] Peltosta pidetään oululaisen jääkiekkoilun symbolina.[30]

Vuonna 1960 aloitettiin Erkki Koretin esityksestä Kärppien juniorityö, joka on tuottanut useita huippupelaajia jopa NHL:ään asti.[31]Raksilaan valmistui vuonna 1965 tekojäärata, ja peliolosuhteet kohenivat edelleen, kun Oulun jäähalli rakennettiin 1974. Vuoden 1976 tammikuussa perustettiin naisten jaosto.[31] Kärppien jääkiekkotoiminta ammattimaistui 1970-luvulla, ja seura keskittyikin vuodesta 1974 vain jääkiekkoon. Kärppien ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi palkattiin samana vuonna Paavo Pikkarainen, joka toimi tehtävässä vuoteen 1986.[29]

1974–1977: I-divisioona

Kaudella 1974–1975 Suomen sarja oli korvattu I-divisioonalla. Kärpät sijoittui ensimmäisellä kaudella viidenneksi.[32] Kaudella 1975–1976 se sijoittui I-divisioonassa toiseksi[33] mutta pääsi liigakarsintaan vasta voitettuaan sen kanssa tasapisteissä olleen Saimaan Pallon uusintaottelussa maalein 6–4.[34] Ottelupaikaksi oli arvottu Oulu,[35] ja kotijoukkue nousi voittoon oltuaan ensimmäisen erän jälkeen kolme maalia tappiolla.[34] Liigakarsinnassa Kärpät sijoittui kolmanneksi mutta pääsi uusintaotteluun samoilla pisteillä toiseksi sijoittuneen Kiekko-Reippaan kanssa.[35] Uusintaottelu arvottiin jälleen pelattavaksi Oulussa,[35][36] mutta ottelun voitti Kiekko-Reipas äkkikuolemamaalilla toisen kymmenminuuttiseksi aiotun jatkoajan toisella minuutilla.[36]

Kaudella 1976–1977 Kärpät voitti I-divisioonan.[37] Liigakarsinnassa se sijoittui toiseksi ja pääsi saman pistemäärän keränneen Forssan Palloseuran kanssa uusintaotteluun SM-liigapaikasta.[38] Kärpät voitti Oulussa pelatun ottelun maalein 9–3 ja nousi SM-liigaan.[31][39] Jouko Kämäräinen ja Kai Suikkanen tekivät kumpikin ottelussa kaksi maalia, ja kerran maalinteossa onnistuivat myöhemmin maineeseen nousseet Reijo Ruotsalainen ja Hannu Aravirta.[39]

1977–1989: SM-liiga

Kaudella 1977–1978 Kärpät oli SM-liigan runkosarjassa seitsemäs ja Henry Saleva voitti pistepörssin 60:llä tehopisteellään. Kärppien Markku Kiimalainen oli SM-liigan paras maalintekijä 31 maalillaan. Hänet valittiin myös kauden parhaaksi tulokkaaksi, ja päävalmentaja Kari Mäkinen valittiin kauden parhaaksi valmentajaksi. Joukkueen kotipelejä oli katsomassa yhteensä 105 236 katsojaa, mikä oli eniten koko liigasta.[40] Huonommin sen sijaan sujui kausi 1978–1979, jolloin Kärpät oli runkosarjan viimeinen, kymmenes, ja sarjapaikka säilyi vasta karsintojen jälkeen. Kärppien Kari Jalonen valittiin kuitenkin kauden tulokkaaksi.[40][41]

Tampereen Tapparan entinen pelaaja, Ruotsissa MODO Hockeyssa kultaa voittanut Mikko Leinonen tuli Kärppiin kaudelle 1979–1980.[42] Kärpät oli runkosarjan kolmas ja kohtasi välierissä runkosarjan toisen, HIFK Hockeyn. HIFK voitti avausottelun jatkoajalla maalein 4–3, mutta Kärpät tasoitti sarjan kotiottelussaan maalein 3–1. Tämän jälkeen kuitenkin HIFK voitti kahdesti, maalein 6–3 ja 2–4, ja pääsi loppuotteluun. Kärpät sen sijaan joutui pronssiotteluun, jossa vastassa oli Turun Palloseura. Kärpät voitti avausottelun maalein 2–12 ja varmisti pronssimitalin voittamalla toisen ottelun maalein 8–7. Voittomaalin teki Reijo Ruotsalainen vain kolme sekuntia ennen ottelun loppua. Se oli ensimmäinen kerta, kun Kärppien edustusjoukkue voitti mitalin pääsarjatasolla. Pekka Arbelius valittiin kauden tulokkaaksi[40].[41]

Kärpät oli runkosarjan kolmas kaudella 1980–1981, ja tehokkain pelaaja Kärpistä oli Mikko Leinonen tehoin 16 + 36 = 52. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Kärpät kohtasi Tampereen Ilveksen, jonka Kärpät voitti otteluin 2–0 (5–1 ja 2–5). Seuraavaksi Kärpät pelasi TPS:aa vastaan. Ottelusarja ratkesi Kärppien voittoon vasta viidennen ottelun jatkoajalla, kun Juha Tuohimaa teki voittomaalin. Loppuottelussa vastassa oli Tappara. Tapparalla oli loppuottelusarjassa kotietu, ja Tappara voittikin ensimmäisen ottelun maalein 5–2. Toinen ottelu, joka pelattiin Oulussa, oli Kärppien maalein 6–1. Tappara voitti toistamiseen kotiottelunsa, nyt maalein 13–2. SM-liigan mestaruus olisi saattanut ratketa neljännessä ottelussa, joka pelattiin Oulussa. Muun muassa sanomalehti Helsingin Sanomat kirjoitti, ettei Kärpillä ole mahdollisuutta ja Tapparan mestaruus olisi selvä. Kärppien päävalmentaja Kari Mäkinen vei lehtijutun pukuhuoneeseen ja laittoi sen seinälle. Kärpät voitti ottelun 6–1, ja ratkaisu siirtyi viidenteen otteluun Tampereelle. Kärpät voitti viimeisen ottelun maalein 2–5 ja samalla historiansa ensimmäisen SM-liigan mestaruuden. Ottelun voittomaalin teki Kari Suoraniemi. Pudotuspelien pistepörssin voitti Kari Jalonen 21:llä tehopisteellään. Kauden päätteeksi Kärpistä lähtivät muun muassa Reijo Ruotsalainen, Mikko Leinonen, Kai Suikkanen ja Jalonen sekä Suoraniemi. Tapparan päävalmentaja Rauno Korpi syytti vuonna 2004 julkaistussa kirjassaan ”Yhteispeli työelämässä” omia peluutusvirheitään siitä, että Kärpät voitti mestaruuden.[41][43]

Kärpät oli sijalla viisi, kun kauden 1981–1982 runkosarja päättyi. Kärpät oli mukana 19. marraskuuta 1981 tekemässä SM-liigan historiaa, kun ottelussa Kiekkoreipasta vastaan Kärppien pelaaja sai viiden minuutin rangaistuksen. Kyseisen jäähyn aikana Kiekkoreipas teki neljä maalia, mikä on vieläkin ennätys SM-liigassa. Ennätystä on tosin sivuttu kahdesti. Kiekkoreipas voitti ottelun lopulta maalein 14–4.[44] Puolivälierissä Kärpät kohtasi Porin Ässät, joka oli kuitenkin parempi voitoin 2–1.[41]

Hannu Aravirta valmensi Kärppiä 2010-2013. Hän valmensi Kärppiä myös silloin, kun Pentti Matikainen oli toimitsijakiellossa. Kuva vuodelta 2008, jolloin Aravirta valmensi Pelicansia.

Kärpät joutui taas liigakarsintaan kaudella 1982–1983, kun Kiekko-Reipas voitti uusintaottelun sijasta kahdeksan. Kärpät voitti kuitenkin seuraavaksi Joensuun Kiekko-Pojat otteluin 3–2 ja välttyi niukasti putoamiselta. Kauden päätteeksi päävalmentaja Mäkinen lähti, ja hänen tilalleen tuli Pentti Matikainen.[41][45]

Matikaisen ensimmäisen kauden, 1983–1984, runkosarja päättyi kolmanteen tilaan. Kärpät otti 25 pistettä enemmän kuin viime kaudella, tosin otteluita pelattiin nyt yksi enemmän. Kärpissä pelasi viisi maajoukkuepelaajaa sekä NHL:stä palanneet Suikkanen, Suoraniemi ja Jalonen. Joukkueessa oli myös Robert ”Bob” Miller, jota pidetään yhtenä parhaista ulkomaalaisista SM-liigan pelaajista.[41][45]

Puolivälierissä Kärpät voitti runkosarjan kuudennen voitoin 2–0, mutta Ässät oli parempi välierissä, nyt voitoin 3–2. Tosin viides ottelu ratkesi vasta jatkoajalla. Kärpät voitti lopulta pronssia, kun TPS hävisi Kärpille voitoin 2–1. Mitalipelien jälkeen Miller karkotettiin maasta, sillä hänelle oli lähetetty Yhdysvalloista kirjeessä kaksi kannabissavuketta, jotka olivat päätyneet poliiseille.[41][45]

Kärpät oli runkosarjan toinen kaudella 1984–1985, ja välierissä vastaan asettui Ilves, joka oli lopulta parempi voitoin 1–3. Pronssiottelussa vastaan asettui Ässät, jonka Kärpät kukisti lopulta voitoin 2–1. Kaudella 1985–1986 Kärpät oli runkosarjan neljäs,[41] mutta yksi erikoinen tapahtuma nähtiin Oulussa alkukaudesta: päävalmentaja Matikainen kyllästyi tuomaritoimintaan, ja käski pelaajat pukukoppiin kahdeksan minuuttia ennen ottelun loppua. Kärpät sai lopulta 25 000 markan sakot ja Matikaiselle annettiin toimitsijakielto, joten loppukauden Kärppiä valmensi Hannu Aravirta.[45]

Kärppien Kari Jalonen oli runkosarjan toiseksi tehokkain (19+35), ja välierissä Kärppiä vastaan tuli Tappara. Tappara voitti sarjan puhtaasti 3–0, mutta Kärpät voitti pronssia ennen TPS:ää voitoin 2–0.[41]

Kärpät yllätti jääkiekkoasiantuntijat kaudella 1986–1987 voittamalla SM-liigan runkosarjan. Jalonen voitti pistepörssin tekemällä "ikuisesti lyömättömän" ennätyksen: hän teki 44 ottelussa 29 maalia ja antoi 64 maaliin johtanutta syöttöä. 93 tehopistettä on edelleen SM-liigan yhden kauden piste-ennätys. Välierissä Kärpät voitti HIFK:n voitoin 3–1, mutta loppuottelussa Tappara oli parempi voitoin 1–4. Samaan aikaan Kärppien yleisömäärät alkoivat pudota, ja kevään jälkeen Pentti Matikainen jätti Kärpät ja siirtyi maajoukkueen valmentajaksi.[45]

Kaudella 1987–1988 Kärppiä valmensi tuttu Kari Mäkinen. Kärpät oli runkosarjan kuudes ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Samaan aikaan seuran talous alkoi heikentyä: matkustaminen maksoi paljon, ja kun menestystä ei tullut, jäivät katsojamäärät pieniksi. Huono talous vaikeutti pelaajien hankintaa, joten kaudella 1988–1989 Kärpät jäi SM-liigassa 11:nneksi, tosin vain pisteen päähän sijoituksesta, jolla karsinnat olisi vältetty. Alkukaudella Kärppiä valmensi Esko Nokelainen, mutta koska kausi sujui heikosti, hänen tilalleen tulivat Jaakko Palsola ja Ari Hellgren. Karsinnoissa I-divisioonan toinen, Helsingin Jokerit pudotti Kärpät I-divisioonaan. Jokereiden Teemu Selänne teki viidessä ottelussa seitsemän maalia.[41][45]

1989–1994: I-divisioona

Kun Kärpät putosi I-divisioonaan, tavoite oli nousta nopeasti takaisin liigaan. Tätä varten luotiin muun muassa iskulause ”paha palaa takaisin”, joka tosin muuttui myöhemmin asuun ”paha palata takaisin”. Liigaan nousu vaikeutui, kun divisioonaan putosi toinen perinteikäs liigaseura, Porin Ässät. Ässät voitti divisioonan, ja Kärppien edelle sarjataulukossa nousi myös Lahden Kiekko-Reipas. Kärpät teki kaudella 500 000 markkaa tappiota.[46]

Kärpät tuli toiseksi kaudella 1990–1991 JoKP:n jälkeen, mutta Rauman Lukko piti Kärpät yhä divisioonassa voitoin 3–1.[47] Seuraavalla kaudella 1991–1992 Kärpät oli jälleen toinen, tällä kertaa Kiekko-Espoon jälkeen, ja karsinnassa vastaan tuli Tampereen Tappara. Tappara säilytti lopulta liigapaikkansa voitoin 3–1.[48] Kauden päätteeksi Kärppien Iiro Itämies valittiin vuoden tulokkaaksi.[49]

Kausina 1992–1993 sekä 1993–1994 pelattiin I-divisioonaa nimellä Finlandia-liiga. Kärpät ei selvinnyt edes karsintoihin kaudella 1992–1993, vaan oli runkosarjan neljäs. Lisäksi Matti Veivo loukkaantui pahasti ottelussa Kalajoen Junkkareita vastaan. Veivo taklattiin pää edellä laitaan, ja hän sai pysyvän selkäydinvamman.[50]

Kärpät alkoi ottaa riskejä kaudella 1993–1994 ja tarjota suuria pelaajapalkkioita. Joukkueeseen saapuikin sekä entisiä että tulevia tähtiä, kuten Kari Jalonen, Harri Aho, Pekka Arbelius, Ilkka Sinisalo ja Reijo Ruotsalainen. Lisäksi omista junioreista nostettiin mukaan Jouni Loponen, Hannes Hyvönen ja Petri Pakaslahti.[46][51] Raksilan jäähalli oli ääriään myöten täynnä, kun numerolla 10 pelannut Reijo Ruotsalainen palasi Oulun Kärppiin. Ruotsalainen pelasi kuitenkin vain neljä ottelua, joissa hän teki yhden maalin ja viisi maaliin johtanutta syöttöä.[51] Kärppien alkukausi oli loistava, ja menestys jätti varjoonsa sen, että talous oli entistä heikommassa tilassa. Pelaajapalkkiot jäivät osittain maksamatta, ja tähtipelaajat lähtivät seurasta ennen siirtorajan umpeutumista. Jalonen lähti Lukkoon ja voitti kauden päätteeksi SM-liigassa pronssia, ja Sinisalo siirtyi Ilvekseen. Tunnetuin Kärppiin jäänyt pelaaja oli Pekka Arbelius.[46]

Kärpät ei lopulta selvinnyt edes liigakarsintaan vaan jäi runkosarjassa viidenneksi. I-divisioonan ”Fair Play” -pelaajaksi valittiin Marko Lapinkoski[49]. Kärppien talous oli jo niin huonossa kunnossa, että seura jätti oikeudelle hakemuksen velkasaneerauksesta. Velkojat eivät kuitenkaan enää hyväksyneet sitä, joten Kärpät Hockey Team haki itsensä konkurssiin.[46] Jääkiekkoliiton sääntöjen mukaan joukkue saattoi saada pelioikeuden takaisin vasta siirryttyään ensin alemmalle sarjatasolle, joten Kärpät pelasi kaudella 1994–1995 II-divisioonassa.[52]

1994–1995: II-divisioona

Kärpät alkoi pyrkiä suunnitelmallisesti takaisin SM-liigaan Finnveran liiketoimintajohtajan Seppo Arposen johdolla vuonna 1995, jolloin Oulun talousalueella alkoi myös voimakas talouskasvu.[53] Kärppien johtokunta uudistettiin ja kausi 1994–1995 vietiin läpi 800 000 markan budjetilla. Pelaajasopimukset aiheuttivat ongelmia, koska oli epäselvää, olivatko ne Arsenal-pankin panttina vai kuuluivatko ne konkurssipesälle. Lopulta päädyttiin siihen, että Kärpät osti pelaajat konkurssipesältä. Johtokunnan jäsenet joutuivat aluksi ottamaan lainaa omin vakuuksin, sillä laman jälkeen pankki ei myöntänyt lainoja pelaajaoikeuksia vastaan. Eräs merkittävä ongelma oli pienet pääsylipputulot: hallissa saattoi olla 2 000 katsojaa, joista vain tuhat oli maksanut. Kärpät päätti luopua vapaakorteista.[54] Kaudella 1994–1995 Kärpissä pelasi melkein pelkästään omia nuoria. Kärppien aluekehitysjärjestelmä keräsi lupaavia junioreita Pohjois-Pohjanmaan lisäksi Keski-Pohjanmaalta, Kainuusta ja jopa Lapista.[53] Pelaajasopimuksista huolehtinut johtokunnan jäsen Heikki Airio kuvasi tilannetta näin[52]:

»Kaikki pelaajat, jotka pääsivät lähtemään, käyttivät tilaisuuden hyväkseen. Joukkueeseen jäivät lähinnä sellaiset juniorit, jotka eivät vielä kelvanneet muualle pelaamaan tai vanhemmat eivät heitä päästäneet. Lisäksi keräsimme vanhempia pelimiehiä naapuriseuroista. Palkkaa ei ollut juuri varaa maksaa, eivätkä pelaajat sitä vaatineetkaan.»
(Heikki Airio[52])

Kärpät voitti II-divisioonan pohjoislohkon ylivoimaisesti ja oli noususarjan neljäs. Vielä edellisellä kaudella se ei olisi riittänyt sarjanousuun, mutta Fazer-liigaa (I-divisioonaa) laajennettiin neljällä joukkueella, jolloin myös Kärpät pääsi siihen. Kärppien parhaat pistemiehet olivat Markku Holappa ja Miikka Rousu. Valmentajana toimi Reino Ruotsalainen.[52]

1995–2000: I-divisioona

Kärpät oli Fazer-liigan kahdeksas kaudella 1995–1996. Runkosarjan paras pistemies oli Juha Joenväärä, ja myöhemmin tunnetuiksi tulivat esimerkiksi Esa Pirnes ja Ilkka Mikkola.[52] Vuoden tulokkaaksi valittiin Kärppien Janne Salpa.[49] Kärppien talous alkoi kohentua, ja seuraavalla kaudella Kärpät jo voitti runkosarjan ja sijoittui ylemmässä jatkosarjassa toiseksi. Ennen pudotuspelejä Kärppien päävalmentajaksi tuli Hannu Jalosen tilalle Kari Heikkilä. Kärpät aloitti pudotuspelit voittamalla Forssan Palloseuran 3–0 ja eteni kaksivaiheiseen liigakarsintaan. Ensimmäisessä vaiheessa Kärpät voitti Kiekko-Karhut 3–0, mutta toisessa Kalevan Pallo voitti Kärpät 3–0.[55]

Kärppien päävalmentajaksi tuli kaudella 1997–1998 nuori Risto Dufva, kun Heikkilä lähti SM-liigaan valmentamaan Hämeenlinnan Pallokerhoa. Kärpät voitti runkosarjan seitsemän pisteen erolla ennen Kokkolan Hermestä. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Kärpät kohtasi jyväskyläläisen Diskoksen. Erikoista oli, että kumpikin joukkue vaihtoi valmentajaansa pudotuspelien aikana: ensinnäkin Diskoksen Tuomas Räty siirtyi Kärppien junioreiden valmennuspäälliköksi, ja Diskoksen päävalmentajaksi tuli Pertti Rastela. Kärppien Risto Dufva taas joutui jättämään valmentajan tehtävät kolmen pelin jälkeen, kun Diskos johti sarjaa 2–1, ja Kari Heikkilä tuli jälleen päävalmentajaksi. Kärpät voitti kaksi seuraavaa ottelua ja eteni liigakarsintaan, jonka ensimmäisestä kierroksesta joukkue selvisi niukasti voittamalla Hermeksen otteluin 3–2.[56] Kärpät ei kuitenkaan vieläkään päässyt liigaan, vaan hävisi jälleen KalPalle, nyt otteluin 3–1.[57] I-divisioonan tehopelaaja oli Reijo Ruotsalainen.[49]

Juhani Tamminen, kuva vuodelta 2006.

Kaudella 1998–1999 Kärppien valmentajaksi tuli Juhani Tamminen.[57] Oulussa alettiin todella rakentaa liigajoukkuetta, ja Tamminen onnistui saamaan Ouluun puolustajat Karri Kiven ja Kristian Taubertin. Joukkueeseen palasivat Miikka Rousu, Harri Aho ja Juha Joenväärä. Maalivahdiksi hankittiin ruotsalainen Peter Åslin, ja toinen merkittävä ulkomaalaishankinta oli kanadalainen Martin Bergeron. Kärpät voitti divisioonan runkosarjan ylivoimaisesti.[58] Tammisen mukaan ainoastaan maalivahtipeli oli alittanut riman, ja Åslin erosi joukkueesta. Pudotuspelit kuitenkin epäonnistuivat pahasti, sillä Turun Toverit pudotti Kärpät otteluvoitoin 2–3 jo ensimmäisellä kierroksella eikä joukkue siis selvinnyt edes liigakarsintaan.[59] I-divisioonan paras pistemies ja maalintekijä oli Kärppien Martin Bergeron, ja Karri Kivi valittiin kauden tehopelaajaksi.[49]

Maalivahtikysymys saatiin ratkaistuksi kaudeksi 1999–2000, kun Ilveksestä saatiin joukkueeseen Markus Korhonen. Avainpelaajista lähti vain Esa Pirnes, joka siirtyi Espoo Bluesiin.[60][61] Samalla Kärpät hankki Ari Hillin maalivahtivalmentajakseen. Vahvin joukkueeseen palannut pelaaja oli puolustaja Mikko Haapakoski, ja uusia hyökkääjiä olivat Niklas Hagman, Kimmo Salminen ja latvialainen Vjačeslavs Fanduļs.[61]

” Taistelun ratkettua huhtikuun 11. päivänä tuona keväänä Pohjois-Suomi kohahti. 600 000 pohjoissuomalaista oli saanut takaisin rakastamansa huippujoukkueen, 11 vuoden korpivaellus oli vihdoin ohi. ”

– Juhani Tamminen kirjassaan "Kausi elämästäni".[62]

Kärpät, etenkin Juha Junno ja Tamminen, yrittivät saada SM-liigan kolmentoista joukkueen suuruiseksi, mutta neuvottelut eivät tuoneet tulosta, vaan paikka piti hankkia urheilullisin näytöin. Kärpät sai neuvottelupöydässä kuitenkin yhden suuren voiton: aikaisemmin divisioonan voittajan oli pelattava pudotuspelit ennen pääsyä liigakarsintoihin, mutta nyt voittajalle taattiin suora pääsy neljän liigakarsijan joukkoon.[63] Kärpät voitti jälleen runkosarjan.[64] Liigakarsinnan ensimmäinen vaihe käynnistyi Vaasan Sportia vastaan, jonka Kärpät kaatoi voitoin 4–2, 1–4 ja 5–2. Ratkaisevaan liigakarsintaotteluun vastaan saapui odotetusti liigan jumboksi jäänyt lahtelainen Pelicans. Ensimmäisen ottelun Kärpät voitti puolustaja Jaako Niskavaaran maalilla 4–5, mutta toisen ottelun Pelicans taas voitti 1–5.[65] Kärpät voitti Lahdessa pelatun kolmannen osaottelun jatkoajalla 0–1. Seuraavassa ottelussa Kärpät voitti Pelicansin kotonaan 4–1 ja pääsi lopulta SM-liigaan.[66] Kärpät oli ollut poissa korkeimmalta sarjatasolta 11 vuotta.[67] Kauden paras pistemies ja maalintekijä oli jälleen Martin Bergeron. Kauden tehopelaaja oli Harri Aho, ja Juhani Tamminen valittiin vuoden valmentajaksi. I-divisioonassa pelattujen kausien aikana Kärpät sai yhteensä yksitoista palkintoa.[49]

2000-luku: Paluu mestariksi

Kärppien vaihtoaitio ottelussa Espoo Bluesia vastaan helmikuussa 2008.

2000-luvun alku oli Kärpille sekä urheilullisesti että taloudellisesti menestyksellistä aikaa. Ensimmäisellä SM-liigakaudellaan Kärpät pelasi paikoin erittäin hyvää jääkiekkoa ja haastoi jopa perinteisiä suurseuroja. Esimerkiksi ensimmäisessä SM-liigaottelussaan 2000-luvulla Kärpät kukisti hallitsevan mestarin Turun Palloseura. Joukkueen liigaan nostaneen päävalmentaja Juhani Tammisen korvasi tammikuussa 2001 Kari Heikkilä, joka alkoi määrätietoisesti rakentaa joukkueesta kestomenestyjää. Kärpät päätyi kaudella runkosarjassa kahdeksanneksi ja sai pudotuspeleissä vastaansa runkosarjan voittajan Jokerit. Liiganousija Kärpät voitti sarjan otteluvoitoin 2–3. Välierissä tuleva mestari TPS oli parempi voitoin 3–0. Kärpät hävisi pronssiottelun Tampereen Ilvekselle maalein 2–0.[41] Runkosarjassa ja pudotuspeleissä Kärppien paras pistemies oli yhdysvaltalainen Brett Lievers.[68]

Kärpät oli runkosarjassa kuudes kaudella 2001–2002, mutta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella tuleva mestari Helsingin Jokerit pudotti Kärpät otteluvoitoin 3–1.[69] Runkosarjan paras pistemies oli keskushyökkääjä Lasse Pirjetä[70] Kärpät oli kaudella 2002–2003 runkosarjassa kolmas, edellään vain Jokerit ja HPK.[71] Brett Lievers voitti joukkueen sisäisen pistepörssin ja tšekkiläiset Petr Tenkrát ja Petr Ton olivat seuraavina, joten Kärppien kolme tehokkainta pelaajaa olivat ulkomaalaisia. Joukkueeseen oli kuitenkin nostettu pelaavaan kokoonpanoon joukko nuoria lupauksia, muun muassa Jussi Jokinen ja Juha-Pekka Haataja. Lisäksi joukkueen kovan ytimen muodostivat omat kasvatit, kuten Jari Viuhkola ja Mikko Lehtonen.[72] Pudotuspeleissä Kärpät voitti ensin JYP:n voitoin 4–3 ja sitten Jokerit 2–3. Loppuottelusarjassa Tappara oli kuitenkin parempi voitoin 3–0. Oulussa loppuotteluita oli katsomassa yhteensä 14 000 katsojaa, 7 000 katsojaa ottelua kohden.[73] Pudotuspeleissä tehokkain oli Jari Viuhkola ja kaikki ottelut maalissa pelasi Niklas Bäckström.[74]

” Mahtava fiilis! Me ollaan kovia poikia kaikki! ”

– Päävalmentaja Kari Heikkilä neljännen ottelun jälkeen.[75]

Kaudella 2003–2004 Kärpät oli runkosarjassa toinen TPS:n jälkeen ja liigan paras vierasjoukkue.[76] Kärppien paras ja koko liigan viidenneksi paras pistemies runkosarjassa oli Jari Viuhkola. Maalivahtina oli pääasiassa Niklas Bäckström.[77] Pudotuspeleissä Kärpät voitti ensin Jokerit voitoin 4–2 ja sitten HIFK:n voitoin 3–2. Loppuottelussa Kärpät kohtasi runkosarjan voittaneen TPS:n[78] ja voitti 2000-luvun ensimmäisen mestaruutensa otteluvoitoin 1–3.[79] Pudotuspeleissä tehokkain oli Petr Tenkrát.[80]

Kärpät juhlii ratkaisevaa 2–0-voittoa Jokereista vuoden 2005 loppuottelussa.

Kaudella 2004–2005 Kärppien valmentajaksi nousi joukkueen entinen huippupelaaja Kari Jalonen. Joukkueen ilme muuttui entistä hyökkäysvoittoisemmaksi, ja Kärppien otteet liigassa olivat seuraavina vuosina paikoin jopa dominoivia. Kausi 2003-2004 oli erityinen sen vuoksi, että NHL:n työsulun vuoksi SM-liigaan saatiin runsaasti maailmanluokan tähtiä. Kärpät ei kuitenkaan kelpuuttanut joukkueeseen uusina vahvistuksina kuin veteraanipuolustaja Janne Niinimaan. Tämä johtui siitä, että seuranjohdossa uskottiin työsulun olevan väliaikainen. NHL-apujen puutteesta huolimatta Kärpät voitti runkosarjan ensimmäistä kertaa sitten 80-luvun ja oli paras vierasjoukkue sekä toiseksi paras kotijoukkue Jokereiden jälkeen.[81] Puolivälierissä Kärpät oli Tapparaa parempi voitoin 4–1. Välierissä vastaan tuli Rauman Lukko, jonka Kärpät voitti suoraan kolmessa ottelussa. Molemmissa Kärppien kotiotteluissa halli oli täynnä. Loppuottelussa vastaan tuli Jokerit, jonka Kärpät kukisti voitoin 3–1. Pudotuspelien paras pistemies oli Jari Viuhkola.[41][82]

Janne Pesonen kaudella 2007–2008.

Kärpät voitti runkosarjan myös kaudella 2005–2006 ja oli nyt paras joukkue sekä vieras- että kotiotteluissa.[83] Joukkue aloitti pudotuspelit 4–2 voitolla Espoo Bluesista. Joukkue koki kuitenkin pahan iskun, kun maalivahti Niklas Bäckström loukkaantui toisessa ottelussa. Bäckströmin tilalla pelasi koko pudotuspelien ajan Mika Pietilä.[84] Osin tästä syystä suursuosikkina[85] pidetty Kärpät hävisi välierissä yllättäen Porin Ässille voitoin 1–3.[86] Pronssiottelussa Kärpät voitti kuitenkin HIFK:n maalein 6–2. Puolustaja Lasse Kukkonen oli pudotuspelien toiseksi tehokkain pelaaja 12:lla (5+7) tehopisteellään.[41][87]

Kaudella 2006–2007 Kärpät voitti runkosarjan reilulla piste-erolla ja oli toiseksi paras sekä vieras- että kotijoukkueena. Kärpät teki liigassa eniten maaleja ja päästi niitä vähiten.[88] Pudotuspeleissä Kärpät ei hävinnyt historiallisesti kertaakaan. Puolivälierissä Lahden Pelicans kaatui 4–0, välierissä Espoon Blues 3-0 ja finaalissa Helsingin Jokerit 3-0.[89] Tšekkiläinen Michal Broš voitti pudotuspelien pistepörssin tehoillaan 6+6=12.[41]

Kärpät ja Jokerit vastakkain kauden 2008–2009 puolivälierissä.

Kärpät voitti kaudella 2007-2008 runkosarjan jo neljännen kerran peräkkäin ja oli liigan paras kotijoukkue.[90] Puolivälierissä vastaan asettui Ilves, jonka Kärpät voitti otteluin 4–2.[91] Välierissä vastaan tuli Tappara, jonka Kärpät voitti suoraan neljässä ottelussa voitoin 4–0. Loppuottelussa vastassa oli Espoo Blues, jonka Kärpät voitti otteluin 4–1 ja sai samalla viidennen Suomen mestaruutensa.[92] Janne Pesonen voitti SM-liigan runkosarjan ja Hannes Hyvönen pudotuspelien pistepörssin.[41]

2009–2011: Alamäki

Kauteen 2008–2009 Kärpät lähti kovia muutoksia kokeneella joukkueella: lähes koko joukkueen kärki oli vaihtunut ja valmentajaksi astui Matti Alatalo. Joukkueen toimitusjohtaja Juha Junno siirtyi kokonaan taloudelliselle puolelle ja joukkueen pelaajahankinnoista vastaavaksi urheilutoimenjohtajaksi nostettiin maalivahtivalmentaja Ari Hilli. Kärpät oli runkosarjassa vasta viides, mikä oli huonoin sijoitus sitten kauden 2001–2002.[93] Puolivälierissä Kärpät voitti Jokerit voitoin 4–1 ja välierissä Espoo Bluesin 4–2, mutta loppuottelussa joukkue hävisi Jyväskylän JYP:lle voitoin 4–0. Mestaruus oli JYP:n ensimmäinen.[41][94]

Kaudella 2009–2010 Kärpät menestyi runkosarjassa edellistäkin kautta heikommin ja sijoittui yhdeksänneksi. Kärppien runkosarjan sijoitus on ollut sitä huonompi viimeksi kaudella 1988–1989, jonka päätteeksi Kärpät putosi liigasta.[93] Ailahtelevien esitysten jälkeen seurajohto erotti Matti Alatalon ja päävalmentajaksi nimitettiin pitkäaikainen apuvalmentaja Mikko Haapakoski. Haapakosken astuminen päävalmentajaksi piristikin joukkueen esityksiä jonkin verran. Kärpät kohtasi ensimmäisellä kierroksella Espoo Bluesin, jonka se pudotti otteluvoitoin 1–2[95]. Puolivälierissä Kärpät lähti altavastaajana runkosarjan voittajaa JYPiä vastaan, mutta onnistui nousemaan vielä 0-3 otteluvoitoista tasoihin ja viemään ratkaisun aina seitsemänteen peliin saakka. Sen Kärpät kuitenkin hävisi ja jäi ilman mitalia. Kärpät oli sitä ennen voittanut mitalin ennätyksellisesti seitsemänä kautena peräkkäin.[96]

Kauteen 2010–2011 Kärpät lähti selkeänä tavoitteenaan päästä takaisin mitalikantaan. Ari Hilli oli siirtynyt jo syksyllä 2009 kokonaan maalivahtivalmentajaksi, ja urheilutoimenjohtajaksi palkattiin ex-puolustaja Harri Aho. Joukkueeseen hankittiin nimekkäitä pelaajia, kuten Kamil Kreps, Marko Luomala ja Vladimir Sicak, minkä lisäksi myös Pavel Rosa jatkoi joukkueessa. Tämän lisäksi joukkueeseen liittyi vielä ennen joulua tuttu tšekkivahvistus Petr Tenkrat sekä keväällä hyökkääjä Ivan Huml ja puolustaja Jan Snopek. Vaikka joukkue olikin nimekäs, se pelasi alkukauden kehnosti ja kamppaili sarjan sijoituksista 8-12. Tähän olivat syynä joukkueen huono kemia, sekä lukuisien suurten hankintojen (etupäässä Kamil Krepsin) alisuorittaminen. Muun muassa Luomala saikin lopulta lähteä joukkueesta, samoin tryoutin kautta vuoden sopimuksen saanut Jonathan Hedström. Myös maalivahtiongelma oli ilmeinen: ykkösmaalivahdiksi kaavailtu Petri Koivisto ei onnistunut, ja lopulta maalivahdiksi hankittiin SaiPa-vahti Ville Hostikka. Kauden päätteeksi koko joukkueen kärki oli käytännössä vaihtunut.

Syksyn mittaan Mikko Haapakoski sai seurajohdolta lähtöpassit toisena valmentajana vuoden sisään ja paikalle palkattiin Kärpissä valmentajauransa aloittanut Hannu Aravirta. Joulun jälkeen, alun yskähtelystä huolimatta Aravirta saikin Kärppien peliin uutta ryhtiä ja runkosarjan loppupuolella Kärpät olikin yksi liigan kovakuntoisimmista joukkueista. Runkosarjasijoitus oli kuitenkin vasta kahdeksas, jonka myötä Kärpät joutui karsimaan pudotuspelipaikasta viimevuotiseen tapaan Espoon Bluesin kanssa. Kausi päättyi katastrofiin, kun Blues voitti viimeisen ja ratkaisevan ottelun Raksilassa jatkoaikamaalissa 1-2 ja eteni jatkoon pudottaen Kärpät ensimmäistä kertaa 2000-luvulla kokonaan ulos pudotuspeleistä.

2011–2013: Aravirran aika

Hannu Aravirran aikakaudella Kärpät ei saavuttanut mainittavaa menestystä, vaikka joukkueen budjetti oli jokaisella kaudella SM-liigan suurimpia. Kauden 2010–2011 pettymyksen jälkeen ulkomaalaispelaajien määrää karsittiin paljon ja nuorien pelaajien sisäänajo aloitettiin. Vuosina 2011–2013 Kärpistä nousi pelaavaan kokoonpanoon täysi ketjullinen 1990-luvulla syntyneitä pelaajia, etupäässä Joonas Donskoi, Miikka Salomäki ja Ville Pokka.lähde?

Kaudella 2011–2012 Kärpät vahvistui taitavalla paluumuuttajalla, kun edelliskaudella pudotuspelien maalipörssin voittanut Juha-Pekka Haataja palasi kasvattajaseuraansa. Edelliskauden ulkomaalaisista Ouluun jäivät ainoastaan Ivan Huml ja Jan Snopek. Haataja ja Huml muodostivatkin seuraavien kausien aikana SM-liigan tehokkaimman kaksikon. Joukkueeseen liittyi myös ruotsalaispuolustaja Oscar Eklund. Kärpät pelasi kauden aikana pääosin hyvin ja sijoitus pysyi pitkään liigan keskikastissa, mutta lopulta joukkue jäi seitsemänneksi ja vaille suoraa pudotuspelipaikkaa. Yksi syy tähän oli johtavan keskushyökkääjän puuttuminen Jari Viuhkolan loukkaannuttua tammikuun alussa. Hänen tilalleen hankittiin siirtorajan kynnyksellä kokenut slovakkipelaaja Josef Stümpel. Ruotsalaisvahti Johan Backlund saapui korvaamaan pääosin hyvin pelannutta Ville Hostikkaa.lähde?

Pudotuspeleissä Kärpät kukisti TPS:n suoraan otteluvoitoin 2-0 villikorttikierroksella ja sai näin vastaansa Lahden Pelicansin. Kärpät johti sarjaa parhaimmillaan otteluvoitoin 3-1 ja oli jo varmistaa välieräpaikkansa kuudennessa ottelussa, jossa Kärpät johti vastustajaansa kotonaan maalein 2-0 toisen erän jälkeen. Kolmannessa erässä Johan Backlund kuitenkin päästi kolme maalia lyhyen ajan sisään. Kärpät taisteli pelin vielä tasoihin, mutta joutui nöyrtymään Justin Hodgmanin jatkoaikamaalin jälkeen. Lahdessa pelatussa seitsemännessä ottelussa Kärppien kausi päättyi lukemin 3-2.lähde?

Kautta 2012–2013 leimasi NHL:n työsulku. Kärpät lähti kauteen lähes samalla joukkueella kuin edelliseen, sillä erotuksella, että Kimmo Koskenkorvan korvasi entinen Bluesin entinen kapteeni Toni Kähkönen ja Josef Stümpelin tilalle hankittiin johtavaksi keskushyökkääjäksi TPS:stä Tomas Plihal. Myös Johan Backlund sai jatkaa joukkueessa Ville Hostikan siirryttyä muualle. Heti alkusyksyllä loukaantuivat Jari Viuhkola, Tomas Plihal ja Oscar Eklund. Heidän tilalleen saapui NHL-seura Carolina Hurricanesin Jussi Jokinen, josta tuli johtava keskushyökkääjä. Jokisen lisäksi joukkueeseen saapuivat NHL:sta San Jose Sharksin puolustaja Jason Demers ja Ottawa Senatorsin keskushyökkääjä Kyle Turris. NHL-pelaajien johdolla joukkue pelasikin erittäin hyvin ollen välillä jopa liigan kärjessä.lähde?

Ennen joulua alkoi joukkueen pelillinen alamäki. NHL:n työsulun päätyttyä joukkue menetti kolme kärkipelaajaansa, eivätkä kuntoutuneet Viuhkola ja Plihal kyenneet täyttämään johtavan keskushyökkääjän tehtävää. Tästä huolimatta Kärppien kevään ainoa pelaajahankinta oli puolustaja Josef Boumedienne. Runkosarjan lopun kuuden ottelun mittainen tappioputki pudotti joukkueen suoran pudotuspeliviivan alapuolelle. Loppukausi sai sinettinsä joukkueen pudottua villi kortti -kierroksella Rauman Lukolle otteluvoitoin 1-2. Ratkaiseva kolmas ottelu venyi Oulussa jatkoajalle, mutta lopulta voiton ratkaisi Lukolle Otto Honkaheimo.lähde?

2013–2016: Marjamäen aika

Maaliskuun 2013 lopussa Kärppien päävalmentajaksi nimettiin kahden vuoden sopimuksella Lauri Marjamäki.[97] Marjamäki toimi Espoo Bluesin päävalmentajana vuoden 2013 alkuun saakka, jolloin hänet erotettiin tehtävistään. Samassa tiedotustilaisuudessa julkistettiin Ari Hillin paluu maalivahtivalmentajaksi ja Mikko Mannerin palkkaaminen apuvalmentajaksi. Pelaajahankinnoista vastaa keväästä 2013 eteenpäin toimitusjohtaja Juha Junno, ja urheilutoimenjohtaja Harri Aho jatkaa muun muassa pelaaja- ja valmentajakartoitusta.[98]

Kauteen 2013–2014 joukkue koki merkittäviä muutoksia edelliskausiin verrattuna. Pitkäaikainen kärppäkapteeni Ilkka Mikkola vaihtoi seuraa ja tilalle saapui pitkällä sopimuksella Lasse Kukkonen, jonka vanavedessä seurasi Mika Pyörälä. Floppisentteri Tomas Plihalin tilalle hankittiin kanadalainen Ben Maxwell ja ruotsalaisvahti Johan Backlundin korvasi Jussi Rynnäs. Juha-Pekka Haatajan lähtö KHL:ään yritettiin aluksi paikata tšekkilaituri David Květoňilla, mutta Květoň osoittautui nopeasti flopiksi ja lähti joukkueesta ennen lokakuuta. Tilalle Kärpät sai todellisen supervahvistuksen Juhamatti Aaltosen jäätyä ilman NHL- ja KHL-sopimuksia ja palattua näin kasvattajaseuransa paitaan. Myös vuoden 2004 mestaruuden ratkaissut Ari Vallin palasi Kärppiin.

Kärppien alkukauden jälkeen sen peli muuttui ylivoimaiseksi. Kärpät rikkoi SM-liigan ennätyksen ottamalla 17[99] perättäistä voittoa ja häviämällä syyskauden 32 pelistä vain neljä varsinaisella peliajalla. Menestyksen tärkeimmäksi tekijäksi nousivat uhrautuva puolustus (vähiten päästettyjä maaleja), leveä hyökkäyskalusto (eniten tehtyjä maaleja) ja kaikkia maalivahtitilastoja dominoiva Jussi Rynnäs.

Finaalisarjassa vastassa oli Tappara. Sarja venyi täyteen seitsemään otteluun, ja kaikki ottelut päättyivät yhden maalin erolla. Neljäs ja seitsemäs ottelu ratkesivat vasta jatkoerässä. Juhamatti Aaltonen teki finaalisarjan seitsemännen ottelun ratkaisseen jatkoerämaalin 68. peliminuutilla.[100] Kyseessä oli ensimmäinen kerta SM-sarjan historiassa, kun mestaruus ratkaistiin vasta seitsemännessä loppuottelussa.[101]

Kaudella 2014–2015 Kärpät selvisi loppuotteluihin Tapparaa vastaan. Maalinteossa kunnostautui erityisesti niin sanottu JJJ-ketju (Joonas Donskoi, Julius Junttila, Joonas Kemppainen).[102] Kärpät voitti lopulta loppuottelusarjassa Tapparan otteluvoitoin 4–3, kuten edelliselläkin kaudella. 17-vuotias Sebastian Aho ratkaisi joukkueelleen suomenmestaruuden tekemällä Kärppien 2–1-voittomaalin toisessa jatkoerässä.[103][104][105]

Kauteen 2015–2016 Kärpät lähti hallitsevana mestarina. Joukkueeseen liittyi uusia pelaajia kuten maalivahti Sami Aittokallio ja Ässistä tullut Mika Niemi. Kärpät pelasi tasaisen runkosarjan ja oli sarjataulukon kärkikolmikossa koko kauden. Helmikuussa 2016 joukkue sai nimekkään vahvistuksen kun Joni Pitkänen palasi Kärppiin pelattuaan useamman kauden NHL:ssä. Runkosarjassa Kärppien paras pistemies oli 18-vuotias Sebastian Aho. Kärpät oli runkosarjassa lopulta toinen 119 pisteellä. Puolivälierissä Kärpät pelasi Turun Palloseuraa vastaan. Sarja eteni kuudenteen otteluun, jonka Kärpät voitti jatkoajalla ja eteni välieriin otteluvoitoin 4–2. Välierissä Kärpät sai vastaansa kahden viime kauden finaalivastustajan Tapparan. Lopulta sarja eteni jälleen Oulussa pelattavaan seitsemänteen peliin. Tällä kertaa Tappara oli kuitenkin parempi ja eteni neljättä kertaan peräkkäin finaaliin voitoin 4–3. Kärpät jäi täten pronssiotteluun, jossa vastaan asettui JYP. Kärpät voitti pronssia ja samalla Marjamäen aikakausi Kärpissä päättyi.

2016–2017: Kai Suikkasen aika

Kaudeksi 2016–2017 Kärppien päävalmentajaksi asettui 2+1-vuotisella sopimuksella Kai Suikkanen. Kärpät lähti kauteen suuria muutoksia kokeneella kokoonpanolla. Useita avainpelaajia oli siirtynyt muualle tai lopettanut uransa. Uusina hankintoina joukkueeseen liittyi kesän aikana, SM-liigan parhaana puolustajana vuonna 2013 palkittu Shaun Heshka, paluun Kärppiin tehneet, tuohon kauteen uransa päättänyt puolustaja Ilkka Mikkola ja maalivahti Jussi Rynnäs. Hyökkäykseen hankittiin mm. Jesse Saarinen, Mikko Lehtonen, Toni Kähkönen, sekä ulkomaalaiset John Albert ja Niklas Olausson. Syksyn aikana hyökkäykseen värvättiin tšekkiläiset Jiří Tlustý ja Jan Hruška, sekä Niklas Hagman, joiden sopimuksia ei kuitenkaan jatkettu kauden loppuun asti. Kärpät oli kauden alussa sarjan häntäpäässä, mutta piristyi kauden edetessä ja nousi lähelle suoraa pudotuspelipaikkaa. Joukkue sijoittui lopulta runkosarjassa kahdeksanneksi. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella vastassa oli Helsingin IFK, jolle Kärpät hävisi otteluvoitoin 0-2. Kärppien paras pistemies oli tehot 26+29=55 tehnyt Mika Pyörälä, joka sijoittui SM-liigan pistepörssissä kolmanneksi ja palkittiin Lasse Oksanen -palkinnolla runkosarjan parhaana pelaajana. Muita onnistujia olivat läpimurtokauden pelannut, Kärppiin Sportista palannut Ville Leskinen ja puolustajien pistepörssissä kolmanneksi sijoittunut Heshka. Kauden päätyttyä Kärpät tiedotti, ettei Kai Suikkanen jatka päävalmentajana.

Mikko Mannerin aikakausi 2017-2021

Kärppien liigamiehistön vetovastuun otti kaudella 2017–2018 Mikko Manner. Kärppien miehistöltä ei ennen kauden alkua odotettu paljoakaan, vaikka joukkueeseen saapuivat muun muassa Charles Bertrand, Veini Vehviläinen ja Julius Junttila. Kuitenkin Manner sai joukkueen uskomattomaan nousuun. Kärpät voitti 29. marraskuuta mennessä putkeen 13 kotipeliään tehden samalla uuden kotivoittojensa ennätyksen, sillä se hävisi kauden kotikentällä pelatun avauspelinsä HPK:lle 2–3 voittolaukauskisan jälkeen. Samana päivänä on Kärpät kerännyt 63 sarjapistettä Liigassa, 12 pisteen erotuksella seuraavina tuleviin TPS:aan ja Tapparaan.[106]

Kärpät voitti runkosarjan ja keräsi siinä 123 pistettä. Puolivälierissä Kärpät sai vastaansa Porin Ässät. Kärpät passitti porilaiset kesälomalle voitoin 4–1. Semifinaalissa Kärpät kohtasi Helsingin IFK:n. Ottelusarja venyi seitsemänteen peliin, jonka Kärpät voitti. Kärpät eteni finaaliin kolmen vuoden tauon jälkeen ja sai vastaansa jälleen Tapparan, jolle finaali oli jo kuudes perättäinen. Kärpät voitti finaalisarjan 4–2 ja ratkaisevan maalin kuudennessa finaalissa iski Aleksi Mäkelä. Mestaruus oli Kärppien seurahistorian kahdeksas ja kolmas 2010-luvulla. Julius Junttila palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana. Mikko Mannerin ensimmäinen päävalmentajakausi päättyi mestaruusjuhliin.

Kaudella 2018–2019 Kärpät voitti runkosarjan.[107] Kesken kauden liittyi joukkoon nimekkäitä tulijoita, joita olivat Oskar Osala sekä Jussi Jokinen. Joukkue rikkoi aiemman piste-ennätyksen 133 runkosarjan pisteellään, voittaen kahtena perättäisenä päivänä kaksi vieraspeliään tuota ennätystä tehdessään. Viimeisten runkosarjan pelien lähestyessä, kaksi Kärppien maalivahtia ovat keränneet 93% torjuntaprosentit. Tehtyjen maalien määrä ylittää 200. Pudotuspeleissä Kärpät voitti ensin puolivälierissä Ilveksen puhtaasti voitoin 4-0 ja välierissä HIFK:n voitoin 4-2. Finaaleissa Kärpät jäivät hopealle HPK:n viedessä mestaruuden voitoin 4-3.

Talous

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Tiedot 2010–2013 ja 2015–2018 puuttuvat
Pääartikkeli: Oulun Kärpät (yritys)

Kärppien miesten edustusjoukkueen ja A-juniorijoukkueen toimintaa hoitaa osakeyhtiö Oulun Kärpät Oy[108], jonka toimitusjohtaja on Tommi Virkkunen. Vuosina 1996-2017 tehtävässä toimi Juha Junno[108].

Kaudella 2013–2014 Kärppien tulo- ja pelaajabudjetit olivat liigan suurimmat: tulobudjetti oli 9,3 miljoonaa euroa ja pelaajabudjetti 3,2 miljoonaa euroa.[109] Kärppien taloudessa pääsylipputulot ja yhteistyösopimukset ovat aina olleet merkittäviä, ja nykyään niiden osuus budjetoiduista tuloista on noin 80 %.

Kärppien budjetit vuosina 2005–2010 ja 2013–2015
Kausi Tulobudjetti Pääsylipputulot Yhteistyösopimukset Muut tulot Kulubudjetti Pelaajien palkat Tulostavoite Yleisötavoite/ott.
2005–2006[110] 5 605 2 300 2 300 1 005 5 144 2 200 332 5 600
2006–2007[111] 5 605 2 300 2 300 1 005 5 144 2 200 332 5 600
2007–2008[112] 6 800 2 500 3 000 1 300 6 500 2 500 300 5 600
2008–2009[113] 8 348 2 800 4 000 1 548 8 148 3 000 200 5 800
2009–2010[114] 7 650 2 500 3 800 1 350 7 596 3 000 54 5 800
2013–2014[115] 8 525 2 500 4 350 1 675 8 231 3 000 294 5 800
2014–2015[109] 9 250 2 500 5 000 1 750 9 067 3 200 183 5 800
Taulukon luvut tuhansina euroina

Alkuvuodesta 2008 Pohjois-Suomen markkinoille ilmestyi Kärppä-olut. Kärppä-oluen markkinoille toi Hartwall ja sitä valmistettiin Tornion panimolla lähes puoli miljoonaa pulloa.[116]

Liikevaihto 2003–2010

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: 2013-05-16 Tuoreet tiedot puuttuvat

Kärppien SM-liigassa saavuttamat mestaruudet ovat kohentaneet seuran taloutta, ja liikevaihto on vuodesta 2003 kasvanut noin 50 prosenttia. Taloudellisesti menestyksekkäimpänä vuonna 2006 liikevaihto oli 6,8 miljoonaa euroa ja liikevoitto noin miljoona euroa. Vuonna 2008 liikevaihto oli ennätyksellisen suuri 7,8 miljoonaa euroa, mikä oli 172 000 euroa enemmän kuin edellisenä tilikautena. Tilikaudella syntyi kuitenkin tappiota 91 000 euroa, mikä johtui lähinnä uuden harjoitushallin rakentamisesta yhdessä Oulun kaupungin kanssa.[117] Investointien ja poistojen määrän vuoksi tulos pysynee vuoden 2008 tasolla. Kärppien liikevaihto on noussut jatkuvasti vuodesta 2003 niin, että vuonna 2009 Kärppien liikevaihto oli yli 3 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2003. Yhtiö on viimeisen neljän vuoden aikana tuottanut voittoa noin 1,7 miljoonaa euroa.[118]

Kärppien tuloslaskelmat
Vuosi Liikevaihto Liikevoitto % liikevaihdosta Voitto ennen satunnaisia eriä Satunnaiset erät Voitto ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja % liikevaihdosta Tilikauden voitto
2003[119] 5 184 565 10,9 601 0 601 11,59 422
2004[119] 5 774 794 13,8 817 0 817 14,2 579
2005[120] 6 313 605 9,6 604 0 616 9,8 446
2006[121] 6 822 1 016 14,9 1 044 0 1 044 15,3 750
2007[122] 7 593 763 10,0 836 0 836 11,0 623
2008[117] 7 765 -91 - 1,8 0 1,8 - 0,6
2009[123] 8 194 56 0,7 - - 130[124] - 89
2010[123] 7 607 66 - - - - - 85
Taulukon luvut tuhansina euroina

Oulun Energia -Areena

Pääartikkeli: Oulun jäähalli
Oulun Energia -areena.

Kärpät pelaa kotiottelunsa Raksilan urheilukeskuksessa sijaitsevassa vuonna 1975 rakennetussa Oulun jäähallissa, jota on korjattu ja laajennettu vuosina 1988, 1994 ja 2004.[125] Katsomopaikkoja on 6 614, joista istumapaikkoja 4 760 ja seisomapaikkoja 1 854. Aitioita hallissa on kymmenen.[126] Vuonna 2006 hallin päävuokralainen, Oulun Kärpät, nimesi areenan Oulun Energia Areenaksi. Nimeämisen mahdollisti kaupungin vuonna 2003 tekemä päätös, että halutessaan tilojen päävuokralaiset saavat myydä toimitilojensa nimen.[127]

Tunnukset

Peliasu

Kärppien ensimmäinen peliasu 1940-luvun lopulta. Suomen Jääkiekkoliitto / Päivi Allinniemi.

Kotipeleissä Kärpät käyttää peliasua, jossa on mustakeltainen paita, mustat housut, mustavalkokeltaiset sukat ja musta kypärä. Lauantain kotipeleissä peliasun paita on keltamusta[128]. Vierasotteluissa käytössä on valkokeltainen paita ja valkokeltaiset sukat.

Logot

  • Oulun Kärppien alkuperäinen logo
    Oulun Kärppien alkuperäinen logo
  • Kärpät HT:n logo
    Kärpät HT:n logo
  • 70-vuotisjuhlalogo kaudella 2015–2016
    70-vuotisjuhlalogo kaudella 2015–2016
  • Oulun Kärppien nykyinen logo
    Oulun Kärppien nykyinen logo

Kannatustoiminta

EtäKärppäläisiä vierasottelussa Turussa kaudella 2008–2009.

Kärppien virallinen kannattajayhdistys on vuonna 1997 nykymuodossaan perustettu Kärpät Fan Club.[129] Sen hallituksen puheenjohtajana toimi kaudella 2010–2011 Petri Mäenkoski.[130] Keväällä 2007 kourallinen nuoremman polven Kärppäfaneja perusti "Poromafian”, joka vastaa toiminnasta Raksilan fanikatsomossa ja jonka tarkoituksena on piristää Raksilan katsomokulttuuria. Alun perin Poromafia oli Kärpät Fan Clubista riippumaton järjestö, mutta se liitettiin osaksi Fan Clubia kaudelle 2007-2008. Sittemmin Poromafia on eronnut Kärpät Fan Clubista ja toimii jälleen riippumattomana järjestönä tuoden Ouluun eritoten ruotsalaisen kannatuskulttuurin mallin mukaista toimintaa. Toiminnan saavutuksia ovat olleet muun muassa peleissä käytettävien laulujen määrän lisääntyminen ja useat katsomoa koristaneet tifot. Näistä merkittävimpänä kauden 2009-2010 ensimmäisessä lauantaikotiottelussa toteutettu päätykatsomon kokoinen tifo. Nykyään Kärpät Fan Club käyttää nimeä Kärppäkannattajat. Nimi vaihdettiin kauden 2013-2014 alussa. Nykyään Kärppäkannattajien puheenjohtajana toimii Tiina Koivikko.[131] Etelä-Suomen Kärppäfanit ry (”EtäKärpät”) on vuonna 2004 perustettu Kärppien kannattajayhdistys, jossa on jo yli 400 jäsentä.[132][133] Yhdistyksen kotipaikka on Espoo,[134] ja kaudella 2015–2016 hallituksen puheenjohtajana toimii Sampsa Turunen.[135]

Kärppien cheerleader-toiminta alkoi kaudella 1999–2000, ja kaudella 2001–2002 cheerleaderit perustivat oman yhdistyksensä, Baby Beast ry:n.[136]

Musiikki

Kärppien ensimmäinen kannatuslaulu oli vuonna 1976 julkaistu Jamppa Tuomisen Kärpät on rautaa.[137] Divariaikakaudella vuonna 1997 julkaistu Verkko heiluu oli pitkään Kärppien maalilauluna. Sen on sanoittanut ja laulanut Zero Nine yhtyeen solisti Kepa Salmirinne.[138] Maalilauluna ollut Sentencedin Routasydän[137] herätti kohua, koska siinä esiintyy natsien käyttämä sanapari ”veri ja kunnia” (saks. Blut und Ehre).[139] Kappaleen sanoittajan Sami Lopakan mukaan sanaa ”veri” on käytetty muun muassa riimityksen vuoksi ja koska se myös kuvaa Kärppien juniorityötä.[75][140] Maalin jälkeen soi kuitenkin ensiksi sumutorvi.

Kärppien nykyinen sisääntulokappale on Two Steps from Hellin Heart of Courage.lähde? Kärppien maalibiisi oli Hermes House Bandin I Will Survive -kappaleen loppuosa,[141] kunnes se vaihdettiin kannattajien pyynnöstä takaisin Verkko Heiluuksi.[142]

Nykyinen miesten joukkue

Oulun Kärpät kaudella 2024–2025
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

Apulaisvalmentajat

Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects Eliteprospects.
Päivitetty: 20. joulukuuta 2024

Valmennus ja huolto

Jäädytetyt numerot

Lisäksi Matti Veivon numero 14 oli poistettu käytöstä tämän uran päätyttyä loukkaantumiseen vuonna 1992, mutta sitä ei ole virallisesti jäädytetty.

Saija Tarkki on toinen suomalainen naisjääkiekkoilija, jonka pelinumero jäädytetään Suomessa.

Saavutukset

Kärppien sijoitukset I-divisioonassa (punainen) ja SM-liigassa (sininen). Kausi II-divisioonassa on merkitty keltaisella kolmiolla.

Suomen pääsarjassa

Kausi 2014–2015 on Kärppien 30. kausi pääsarjassa. Joukkue on pelannut 29 kauden aikana yhteensä 1 319 ottelua Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Otteluista 698 on päättynyt voittoon, 72 tasapeliin ja 549 tappioon. Pisteitä Kärpät on saanut yhteensä 1 819, eli keskimäärin 1,38 ottelua kohti. Maalierotus on 4633–4270 (+363).[143]

Kärpät on neljänneksi eniten Suomen mestaruuksia voittanut seura, ja 2000-luvun mestaruuksista se on saanut peräti seitsemän: 2004, 2005, 2007, 2008, 2014, 2015 ja 2018. Lisäksi Kärpillä on tältä vuosituhannelta kolme hopeaa: 2003, 2009 ja 2019, ja kaksi pronssia: 2006 ja 2016. Kärppien toinen menestysjakso oli 1980-luvulla, jolloin seura voitti ensimmäisen mestaruutensa (1981), yhden hopean (1987) ja peräti neljä pronssia (1980, 1984, 1985 ja 1986). Runkosarjan Kärpät on voittanut kymmenen kertaa: 1987, 2005–2008, 2014, 2015 ja 2018–2020. Runkosarjan voittaja saa Harry Lindbladin muistopalkinnon.[93]

Kansainvälisissä otteluissa

Kärppien pelaajia jääkiekon mestareiden liigassa ennen Eisbären Berlin -ottelua.

Vuosina 2005–2008 pelatussa European Champions Cupissa Kärpät voitti kaksi hopeaa, vuosina 2005 ja 2006.[144][145]

Myös Nordic Trophyssa Kärpät on menestynyt hyvin. Vuonna 2006 Nordic Trophy järjestettiin ensimmäistä kertaa, ja Kärpät sai hopeaa hävittyään loppuottelun ruotsalaiselle Färjestadille. Vuonna 2007 Kärpät hävisi runkosarjassa vain Tapparalle ja Frölundalle, ja loppuottelussa se voitti Frölundan. Kärpät oli ensimmäinen suomalainen joukkue, joka voitti turnauksen. Toinen suomalainen mestari on Tappara, joka voitti viimeiseksi jääneen turnauksen vuonna 2009.[146]

Kaudella 2008–2009 Kärpät pelasi uudessa jääkiekon mestareiden liigassa. Samassa alkulohkossa olivat saksalainen Eisbären Berlin ja venäläinen Metallurg Magnitogorsk, joka eteni aina loppuotteluun. Kärpät pelasi heikosti ja hävisi kaikki ottelunsa. Joukkueesta eniten pisteitä teki puolustaja Oskari Korpikari, joka teki yhden maalin ja syötti kaksi.[147]

Kärpät on osallistunut European Trophy -turnaukseen vuodesta 2010. Vuonna 2010 Kärpät oli Itäisen divisioonan kolmas, edellään ruotsalainen HV71 ja sveitsiläinen SC Bern. Turnauksen puolivälierissä ruotsalainen Färjestads BK oli parempi maalein 4–1.[148][149] Kärppien lopullinen sijoitus oli kuudes.[150] Turnauksen sijoitusotteluissa Kärpät voitti ensin itävaltalaisen EC Red Bull Salzburgin maalein 3–6,[151], mutta hävisi Jokereille ottelun viidennestä sijasta maalein 2–4.[152] Turnauksen runkosarjan pistepörssin voitti Kärppien tšekkilaituri Kamil Kreps.[153]

Vuosien 2011, 2012 ja 2013 European Trophy -turnauksissa Kärpät on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle.[154]

Uudelleen perustetussa CHL:ssä Kärpät selvisi kaudella 2014–2015 välieriin, jossa sen pudotti jatkosta ruotsalainen Frölunda HC jatkoajan jälkeen. Kaudella 2015–2016 Kärpät selvitti tiensä finaaliin, joka pelattiin Oulussa. Myös tällä kertaa vastassa oli Frölunda, jolle Kärpät hävisi ottelun 1-2.

Palkitut pelaajat

Pääartikkeli: Luettelo Oulun Kärppien palkituista pelaajista

Kenties maineikkain Kärpissä pelannut pelaaja on puolustaja Reijo Ruotsalainen, jonka pelinumeron (10) Kärpät jäädytti 14.8.1999. Ruotsalainen oli Kärppien oma kasvatti ja edusti Kärppiä kaudet 1977–1981 ja 1996–1998. Hänet valittiin SM-liigan parhaaksi puolustajaksi kahdesti.[155] Ruotsalainen on myös aateloitu Jääkiekkoleijonaksi vuonna 2000.[156]

Jari Viuhkolasta tuli 19. syyskuuta 2015 pelattavan Ilves-ottelun yhteydessä toinen pelaaja, jonka pelinumeron (24) Kärpät on jäädyttänyt.[157]

19. marraskuuta 2016 Kärpät jäädytti Markku Kiimalaisen pelinumeron 15.[158]

9. lokakuuta 2021 Kärpät jäädyttää Myyntineuvottelija Ilkka Mikkolan pelinumeron #6 ennen TPS-ottelun alkua.[159]

Lisäksi Matti Veivon numero 14 oli poistettu käytöstä tämän uran päätyttyä loukkaantumiseen vuonna 1992, mutta sitä ei ole virallisesti jäädytetty.[160]

Luettelot ja tilastot

Päävalmentajat SM-liigassa

[161][162]

Kapteenit SM-liigassa

[163]

Pelaajatilastoja

Eniten otteluita SM-liigassa
7.4.2022[164]
# Nimi Kaudet OT
1. Mika Pyörälä 2000–2007
2013–2017
2018–6.4.2022		 749
2. Lasse Kukkonen 2000–2003
2004–2006
2013–2020		 652
3. Ilkka Mikkola 2004–2013
2016–2017		 584
4. Jari Viuhkola 2000–2007
2008–2014		 535
5. Mikko Lehtonen 2000–2006
2007–2008
2009–2014		 518
Paras ulkomaalainen
21. Tšekki Ivan Huml 2011–2016 289
Eniten maaleja SM-liigassa
7.4.2022[165]
# Nimi Kaudet OT M
1. Mika Pyörälä 2000–2007
2013–2017
2018–2022		 697 216
2. Kai Suikkanen 1977–1981
1983–1989		 321 175
3. Markku Kiimalainen 1977–1989 390 159
4. Kari Jalonen 1978–1982
1985–1987		 226 127
5. Jari Viuhkola 2000–2007
2008–2014		 535 119
Paras ulkomaalainen
10. Tšekki Petr Tenkrát 2002–2006
2010–2011		 220 88
Eniten syöttöjä SM-liigassa
7.4.2022[166]
# Nimi Kaudet OT S
1. Jari Viuhkola 2000–2007
2008–2014		 535 266
2. Mika Pyörälä 2000–2007
2013–2017
2018–2022		 749 232
3. Kari Jalonen 1978–1982
1985–1987		 226 211
4. Ilkka Mikkola 2004–2013
2016–2017		 526 170
5. Markku Kiimalainen 1977–1989 390 166
Paras ulkomaalainen
6. Tšekki Ivan Huml 2011–2016 289 154
Eniten pisteitä SM-liigassa
7.4.2022[167]
# Nimi Kaudet OT M S PTS
1. Mika Pyörälä 2000–2007
2013–2017
2018–2022		 749 216 232 448
2. Jari Viuhkola 2000–2007
2008–2014		 535 119 266 385
3. Kari Jalonen 1978–1982
1985–1987		 226 127 211 338
4. Markku Kiimalainen 1977–1989 390 159 166 325
5. Kai Suikkanen 1977–1981
1983–1989		 321 175 109 284
Paras ulkomaalainen
6. Tšekki Ivan Huml 2011–2016 289 67 154 221

Maratontaulukot

Maratontaulukossa tilanne on kauden 2012–2013 jälkeen. I-divisioonan taulukossa ovat mukana myös Mestiksessä pelaavat joukkueet.

Sarja Sijoitus Kaudet Ottelut Voitot Tasapelit Tappiot TM PM Pisteet
SM-liiga[168] 10. 28 1259 584 190 485 4443 4165 1688
I-divisioona[169] 8. 13 550 366 42 142 2855 1708 774

Kärppien tilastot vuodesta 1974

[93]

Runkosarja
Pudotuspelit
Kausi Sarja O V T H LP TM PM P R Y Sija O V H TM PM R Y Sija Lähde
1974–1975 I-div 28 12 1 15 130 158 25 5. [32]
1975–1976 I-div 36 25 0 11 216 126 50 2. [170]
Liigakarsinta 6 2 2 2 23 32 6 3. [170]
1976–1977 I-div 36 31 1 4 292 111 63 1. [171]
Liigakarsinta 6 3 0 3 30 26 6 2. [171]
1977–1978 SML 36 13 4 19 0 176 209 30 376 5847 7. 7.
1978–1979 SML 36 12 2 22 0 137 166 26 503 4734 10. 10.
1979–1980 SML 36 18 6 12 0 193 154 42 443 4702 3. 6 3 3 31 24 55 5881 3.
1980–1981 SML 36 23 3 10 0 196 129 49 438 5169 3. 12 8 4 51 44 176 6246 1.
1981–1982 SML 36 16 6 4 0 177 185 38 488 4255 5. 3 1 2 14 15 22 3470 5.
1982–1983 SML 36 10 3 23 0 150 181 23 487 3823 8. 8.
1983–1984 SML 37 21 6 10 0 175 134 48 495 5085 3. 10 6 4 45 30 128 4164 3.
1984–1985 SML 36 22 2 12 0 153 105 46 511 4686 2. 7 3 4 25 22 68 3386 3.
1985–1986 SML 36 19 3 14 0 138 139 41 402 4694 4. 5 2 3 16 23 99 3432 3.
1986–1987 SML 44 25 4 15 0 209 161 54 507 4871 1. 9 4 5 33 37 132 4728 2.
1987–1988 SML 44 22 2 20 0 187 172 46 569 4362 6. 6.
1988–1989 SML 44 14 2 28 0 152 212 30 374 3806 11.               10
1989–1990 I-div 44 30 3 11 0 255 141 63 434 3143 3. [171]
1990–1991 I-div 44 30 1 13 0 230 137 61 485 2. 4 1 3 14 19 4307 [172]
1991–1992 I-div 44 31 3 10 0 208 119 65 630 2. 4 1 3 14 28 7253 [173]
1992–1993 Finlandia-liiga 44 24 7 13 220 140 55 4. [174]
1993–1994 Finlandia-liiga 46 22 6 18 205 176 50 5. [175]
1994–1995 II-div 16 16 0 0 144 40 32 1. [176]
Noususarja 16 9 0 7 73 77 18 4. [177]
1995–1996 Fazer-liiga 44 21 4 19 180 165 46 8. [178]
1996–1997 I-div 44 26 4 14 196 154 56 2. 9 6 3 37 23 2. [179]
1997–1998 I-div 44 31 5 8 171 99 67 1. 14 7 7 45 37 2. [180]
1998–1999 I-div 48 41 4 3 265 91 86 1. 5 2 3 16 14 [181]
1999–2000 I-div 48 42 3 3 287 91 87 4646 1. 7 6 1 24 15 7286 1. [182]
2000–2001 SML 56 23 8 25 0 165 178 54 736 6310 8. 9 3 6 15 23 107 7041 4.
2001–2002 SML 56 25 9 22 1 156 148 60 640 6097 6. 4 1 3 8 17 62 6527 6.
2002–2003 SML 56 27 14 15 5 187 141 73 752 6036 3. 15 7 8 36 34 261 6500 2.
2003–2004 SML 56 29 14 13 6 194 129 78 692 6081 2. 15 10 5 31 37 247 6623 1.
2004–2005 SML 56 35 11 10 5 190 122 121 710 5892 1. 12 10 2 34 15 106 6306 1.
2005–2006 SML 56 36 10 10 4 180 105 122 816 5791 1. 11 6 5 34 26 174 5629 3.
2006–2007 SML 56 33 10 13 6 197 125 115 1071 5697 1. 10 10 0 31 13 185 5980 1.
2007–2008 SML 56 32 15 9 10 205 129 121 838 6055 1. 15 12 3 58 32 162 6145 1.
2008–2009 SML 58 28 8 22 5 185 149 97 882 5409 5. 15 8 7 42 39 6111 2.
2009–2010 SML 58 21 11 26 7 150 163 81 871 5691 9. 10 5 5 19 19 193 5274 8.
2010–2011 SML 60 23 12 25 8 151 161 89 763 5620 8. 3 1 2 8 8 84 5525 10.
2011–2012 SML 60 29 8 23 4 164 148 99 687 5821 7. 9 5 4 25 23 192 5913 8.
2012–2013 SML 60 23 15 22 9 172 150 93 648 6005 7. 3 1 2 10 10 63 4959 9.
2013–2014 SML 60 36 8 7 9 190 105 131 599 6086 1. 16 12 4 40 24 124 6279 1.
2014–2015 SML 60 31 13 16 9 167 126 115 528 5657 1. 19 12 7 64 46 205 6200 1.
2015–2016 SML 60 33 14 13 6 178 126 119 504 5564 2. 14 8 6 37 29 147 6106 3.
2016–2017 SML 60 22 15 23 9 147 136 90 497 5152 8. 2 0 2 6 8 16 5024 10.
2017–2018 SML 60 33 16 11 8 195 134 123 673 5394 1. 18 12 6 47 34 200 5587 1.
2018–2019 SML 60 41 8 11 6 207 101 137 676 5260 1. 17 11 6 38 26 201 5725 2.
2019–2020 SML 59 36 12 11 7 185 114 127 522 5160 1.
2020–2021 SML 58 25 12 21 10 143 134 97 685 738 7. 5 2 3 15 16 46 0 7.
2021–2022 SML 60 24 16 20 7 171 141 95 487 3234 6. 7 3 4 10 14 36 5296 7.
2022–2023 SML 60 24 17 19 8 158 143 96 404 4737 7. 3 1 2 5 11 18 3392 9.

Selitteet

     1. korkein sarjataso
     2. korkein sarjataso
     3. korkein sarjataso
     4. korkein sarjataso
O Ottelut
V Voitot
T Tasapeli (varsinainen peliaika)
H Häviöt
LP Lisäpisteet
TM Tehdyt maalit
PM Päästetyt maalit
R Rangaistusminuutit
Y Yleisökeskiarvo
SML SM-liiga
I-div I-divisioona
II-div II-divisioona

Juniorit

Sarja Kultaa Hopeaa Pronssia
A-nuoret[183] 4 4 4
A-tytöt[183] 2 1
B-pojat[183] 4 4 7
C-pojat[183] 7 11 4
D-pojat[184] 2
E-pojat[184] 2

A-nuorten Suomen-mestaruudesta on pelattu vuodesta 1945, A-tyttöjen mestaruudesta vuodesta 2001, B- sekä C-poikien vuodesta 1972 ja B2-poikien mestaruudesta vuodesta 2008. D-nuorten mestaruudesta pelattiin 1971–78 ja E-nuorten 1967–78.

Kärppien kuuluisa ”juniorimyllyksi” kutsuttu junioritoiminta alkoi vuonna 1960, jolloin seuralla oli jo A-, B- ja C-juniorijoukkueet.[24] Silloin perustettiin eläinten mukaan nimetyt kaupunginosajoukkueet, joihin liittyi kaupungin nuorimpia jääkiekonharrastajia. Paavo Pikkaraisen luomasta korttelisarjasta tuli heti suosittu..[24] Myöhemmin perustettiin D-junioreille oma Kanada-sarja, jonka joukkueet oli nimetty NHL:n kuuden alkuperäisen joukkueen mukaan. C-junioreilla oli taas oma Eurooppa-sarja, jonka joukkueet käyttivät Euroopan vanhojen huippuseurojen nimiä.[185] Oulun Kärppien junioritoiminnasta vastaava Oulun Kärpät -46 on valittu Nuoren Suomen sinettiseuraksi.[186] Kärpät tunnetaan kasvatustyöstään.[187]

Vuonna 1971 Oulun Kärppien E-nuorten joukkue voitti seuran historian ensimmäisen Suomen mestaruuden. Reino Ruotsalaisen valmennuksessa pelasivat muun muassa Reijo Ruotsalainen, Kari Jalonen, Arto Ruotanen, Pekka Arbelius ja Juha Huikari.[23] Kärppien A-nuoret ovat voittaneet ikäluokkansa mestaruuden vuosina 1979, 1985 ja 2010. Hopeaa "Pikkukärpät" ovat saaneet 1978, 2006, 2014 ja 2018, sekä pronssia 1977, 1981, 1987 ja 1988.[188]

Kärppien A-nuoret voittivat ensimmäisen mitalinsa vuonna 1977, kun joukkue oli kolmas. Seuraavalla kaudella Kärpät oli toinen, ja vuonna 1979 Kärpät voitti ensimmäisen A-nuorten mestaruutensa. A-nuorten seuraavat mestaruudet ovat tulleet vuosina 1985, 2010 ja 2019.[183] Kaudella 2008–2009 runkosarjassa Kärppien paras pistemies oli Mikael Granlund. Kaudella 2009–2010 Kärppien voittaessa A-nuorten mestaruuden, viimeisessä finaalissa, joka pelattiin Oulussa, oli yli 4 000 katsojaa. Kärppien Julius Junttila voitti runkosarjan pistepörssin ja hänet valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[189] A-nuorten maratontaulukossa Kärpät oli kauden 2008–2009 jälkeen viides.[190] Suomen Jääkiekkoliitto valitsi kauden 2009–2010 Kärppien A-nuorten joukkueen vuoden seurajoukkueeksi.[187]

B-nuorissa Kärpät voitti ensimmäisen mitalin vuonna 1984, kun se sijoittui toiseksi. B-nuoret oli hopealla myös 1985 ja ensimmäinen mestaruus tuli vuonna 1986. Tämän jälkeen B-nuoret on juhlinut mestaruutta 2000, 2015 ja 2016.[183][191][192] Joukkue oli hopealla 1993 ja pronssilla 2009, 2011, 2017 ja 2018.[193] Kärpät on B-nuorten maratontaulukossa neljäntenä Jokerien, HIFK:n ja Ilveksen jälkeen.[183]

Kärppien menestynein juniorijoukkue on C-nuorten joukkue, joka on voittanut 19 mitalia. Ensimmäinen mitaleista tuli vuonna 1972, jolloin myös sarja perustettiin. Mestaruuden Kärpät voitti neljännellä kaudella. Seuraavat mestaruudet tulivat vuosina 1985, 1991, 1992, 2008,[183] 2013,[194] sekä 2019. Kaudella 2008–2009 Kärpät oli C-nuorten SM-sarjassa neljäs.[195] Kärpät oli kaudella 2009–2010 runkosarjassa kuudes[196] ja putosi puolivälierissä[197]. Kärpät oli vuonna 2009 C-nuorten maratontaulukon kärjessä, 49 pisteen erolla seuraavana olevaan Jokereihin.[183]

Naisten jääkiekko

Kultaa: 3 2012, 2017, 2018
Hopeaa: 7 1996, 1998, 2000, 2001, 2003, 2006, 2007
Pronssia: 7 2002, 2004, 2005, 2008, 2011, 2013, 2019

  Naisten jääkiekko aloitettiin Kärpissä 1990-luvun alussa, ja kaudella 1994–1995 Kärpät pelasi ensimmäisen kautensa SM-sarjassa. Kärppien naiset ovat voittaneet 16 mitalia: 3 kultaa (vuosina 2012, 2017 ja 2018), 7 hopeaa (vuosina 1996, 1998, 2000, 2001, 2003, 2006 ja 2007) ja 6 pronssia (vuosina 2002, 2004, 2005, 2008, 2011 ja 2013[11]).[12]

Kaudella 2005–2006 Kärpät oli runkosarjan kolmas.[198] Loppuottelussa Kärpät kohtasi Ilveksen, joka oli voitoin 3–0 parempi.[199] Kärppien Terhi Mertanen voitti pudotuspelien pistepörssin.[200] Kärppien A-tyttöjen joukkue oli kolmas SM-turnauksessa, jonka kolme ensimmäistä sijaa ratkaistiin lohkomuotoisessa turnauksessa.[201]

Kaudella 2006–2007 Kärpät oli runkosarjan kolmas.[202] Kärppien tehokkain pelaaja runkosarjassa oli Eini Lehtinen.[203] Espoo Blues oli kuitenkin loppuottelussa parempi voitoin 3–1.[204]

Arvokisamitalin Kärppiä edustaessaan voittaneet pelaajat[205]
Turnaus Vuosi Mitali Lukumäärä Pelaajat
EM 1995 kulta 1 Niina Siren
EM 1996 pronssi 6 Johanna Hirvinen (mv), Satu Huotari, Tuija Kuusisto,
Sanna Lankosaari, Marja-Helena Pälvilä, Katja Riipi
MM 1997 pronssi 4 Lankosaari, Pälvilä, Riipi, Päivi Salo
OK 1998 pronssi 5 Huotari, Lankosaari, Pälvilä, Riipi, Salo
MM 1999 pronssi 4 Huotari, Minna-Riikka Hurskainen (mv), Lankosaari, Riipi
MM 2000 pronssi 4 Hirvinen (mv), Lankosaari, Pälvilä, Henna Savikuja
MM 2004 pronssi 4 Satu Hoikkala, Terhi Mertanen, Savikuja, Sirviö
MM 2008 pronssi 3 Mira Jalosuo, Eini Lehtinen, Sirviö
MM 2009 pronssi 3 Anne Helin, Jalosuo, Sirviö,
OK 2010 pronssi 3 Helin, Mira Kuisma, Sirviö
MM 2011 pronssi 1 Helin, Niina Mäkinen
MM 2015 pronssi 1 Mäkinen

Kaudella 2007–2008 C-tyttöjen joukkue voitti Kuortaneella järjestetyn SM-turnauksen. Kärpät voitti oman alkulohkonsa maalierolla 14–0.[206] Kärpät voitti loppuottelussa Vaasan Sportin.[207] Kärppien naisten joukkue oli runkosarjassa kolmas.[208] SM-sarjan pistepörssin voitti Kärppien Eini Lehtinen.[209] Pronssiottelussa Kärpät voitti JyHC:n maalein 5–2.[210]

Kaudella 2008–2009 Kärppänaiset eivät saaneet mitalia. Pronssiottelussa HPK kukisti Kärpät. SM-sarjan All Stars -kentälliseen valittiin Kärpistä puolustaja Mira Jalosuo sekä hyökkääjä Anne Helin.[211] Kärppien A-tyttöjen joukkue oli SM-turnauksessa kahdeksas.[212] C-tyttöjen joukkue sen sijaan hävisi loppuottelussa TuusKiekolle.[213]

Kärppien naisjoukkue jäi neljänneksi kaudella 2009–2010.[214] Kärpät kohtasi edellisen kauden tapaan HPK:n pronssiottelussa, jonka HPK voitti.[215] C-tyttöjen SM-sarjan runkosarjassa Kärpät oli kolmas.[216]

Kärpät on naisten SM-sarjan maratontaulukossa sijalla kolme,[12] samoin SM-loppusarjan ja pudotuspelien maratontaulukossa.[217] Kärpissä nykyisin pelaava Anne Helin on kuudentena SM-sarjan pistetaulukossa, tehopisteillä 327+222.

Ensimmäinen Kärppiä edustanut nainen, joka voitti arvokisamitalin, oli vuoden 1995 Euroopan mestaruuskilpailussa kultamitalin voittanut Niina Siren. Sen jälkeen Kärppiä edustaneet naiset ovat voittaneet 28 mitalia, viimeksi Anne Helin MM-kisoissa 2011.[218]

Kärpistä oli mukana voittamassa olympiapronssia vuonna 1998 viisi naista: Satu Huotari, Sanna Lankosaari, Pälvilä, Katja Riipi sekä Päivi Salo. Torinon olympialaisissa 2006 Kärpistä oli mukana Terhi Mertanen, Sirviö, Satu Hoikkala ja Marja-Helena Pälvilä.[219] 2000-luvulla Kärppänaiset ovat voittaneet mitaleita kaikista neljistä arvokisoista, joissa Suomi on ollut mitaleilla: vuosien 2000 ja 2004 maailmanmestaruuskisojen pronssijoukkueissa oli mukana kummassakin neljä Kärppien pelaajaa, ja vuosien 2008 ja 2009 maailmanmestaruuskisojen pronssijoukkueissa oli mukana kummassakin kolme Kärppien naispelaajaa.[205]

Lähteet

  • Kulju, Mika: Kärpät: Pohjoisen kiekkoihme. Helsinki: Avanti Broadcasting, 2003. ISBN 952-5517-00-4
  • Mennander, Ari & Mennander, Pasi (toim.): Leijonien tarina. (Suomen jääkiekkoliiton historia 1929–2001) Helsinki: Gummerus: Ajatus, 2003. ISBN 951-20-6455-3
  • Suikki, Reijo (vt. päätoimittaja): Jääkiekkokirja 2002–2003. Tampere: Egmont, 2002. ISBN 952-469-002-0
  • Heimo, Jussi ym.: Suomen Jääkiekkoliiton ja SM-liigan virallinen kausikirja 2009–2010. Tampere: Egmont, 2009. ISBN 978-952-233-182-3

Viitteet

 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Rikinäsiä linkkejä.
  1. ↑ Kulju 2003, s. 58.
  2. ↑ Kärpät ja Hokki solmivat yhteistyöseurasopimuksen oulunkarpat.fi. 3.8.2015. Oulun Kärpät. Arkistoitu 6.8.2015. Viitattu 17.8.2015.
  3. ↑ Kärppien ja Laserin junioriyhteistyö syvenee 27.8.2009. Oulun Kärpät. Viitattu 29.8.2009.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b c d http://www.eliteprospects.com/team.php?team=43
  5. ↑ Juha Junno: Paras voitti 14.4.2009. MTV3. Viitattu 16.4.2009.
  6. ↑ a b c d Kulju 2003, s. 61.
  7. ↑ a b c d Kulju 2003, s. 67.
  8. ↑ a b Kulju 2003, s. 62.
  9. ↑ a b c d Kulju 2003, s. 68
  10. ↑ Tiesitkö Liigan maratontaulukon kärkijoukkueet? 28.9.2022. liiga.fi. Viitattu 8.10.2022.
  11. ↑ a b Hannula, Marko: Kärpät nappasi pronssia Naisten SM-sarjassa leijonat.fi. 16.3.2013. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 27.3.2013.
  12. ↑ a b c Heimo ym. 2009, s. 189.
  13. ↑ Kulju 2003, s. 220.
  14. ↑ a b c d e f Kulju 2003, s. 60.
  15. ↑ Pohjois-Pohjanmaan maakunnan tunnukset Pohjois-Pohjanmaan liitto. Viitattu 10.4.2014.
  16. ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus 1948 (pdf) urheilumuseo.fi. Arkistoitu 16.10.2013. Viitattu 5.2.2013.
  17. ↑ a b c Kulju 2003, s. 63.
  18. ↑ Pian on aika muistella, mistä kaikki alkoi 6.4.2006. Oulun Kärpät. Viitattu 5.6.2009.[vanhentunut linkki]
  19. ↑ a b Kulju 2003, s. 66.
  20. ↑ Pietarinen, Heikki: Finland – Divisional Movements 21.5.2009. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 11.4.2010. (englanniksi)
  21. ↑ Pietarinen, Heikki: Finland – List of League Second Level Tables 15.1.2010. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 11.4.2010. (englanniksi)
  22. ↑ Mennander & Mennander, s. 193.
  23. ↑ a b c Kulju 2003, s. 221.
  24. ↑ a b c Kulju 2003, s. 69.
  25. ↑ SM-liigan runkosarja kaudella 60–61 SM-liiga Oy. Viitattu 30.9.2008.[vanhentunut linkki]
  26. ↑ ”Urheilu”, Mitä Missä Milloin, s. 362. Otava, 1969.
  27. ↑ Suikki, Reijo; s. 178.–187.
  28. ↑ Suikki, Reijo; s. 199.
  29. ↑ a b Mennander & Mennander, s. 194.
  30. ↑ Lepistö, Leena: Kaikkien aikojen kiekkoleijona – #21 Esa Peltonen MTV3. MTV3 Oy. Viitattu 13.12.2009.
  31. ↑ a b c Kohti kansallista huippukiekkoilua – vuodet 1951–1976 Arkistoitu 22.6.2008. Viitattu 20.9.2008.
  32. ↑ a b Honkavaara, Aarne (toim.): Jääkiekkokirja 1975–1976, s. 46. [Tuntematon], 1975. ISBN 951-99062-0-7
  33. ↑ I-divisioonan sarjataulukko. Turun Sanomat, 1.3.1976, s. 13.
  34. ↑ a b Tulospalsta. Turun Sanomat, 4.3.1976, s. 13.
  35. ↑ a b c Otteluselostus. Turun Sanomat, 22.3.1976, s. 12.
  36. ↑ a b Otteluselostus ja tulospalsta. Turun Sanomat, 24.3.1976, s. 13.
  37. ↑ I-divisioonan sarjataulukko. Turun Sanomat, 7.3.1977, s. 12.
  38. ↑ Liigakarsinnan sarjataulukko. Turun Sanomat, 21.3.1977, s. 15.
  39. ↑ a b Tulospalsta. Turun Sanomat, 23.3.1977, s. 15.
  40. ↑ a b c Kulju 2003, s. 73.
  41. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Torvinen, Jukka (vt. päätoimittaja): ”SM-liigan sarjataulukot 1976–2009”, Jääkiekkoilun virallinen vuosikirja 2009–2010, s. 166–173. Tampere: Egmont, 2009. ISBN 978-952-233-182-3
  42. ↑ Kärppien liiga-aika 1977–1989 Arkistoitu 1.9.2008. Viitattu 20.9.2008.
  43. ↑ Kulju 2003, s. 76–79.
  44. ↑ KalPa sivusi SM-liigan ennätystä 13.1.2010. SM-liiga Oy. Arkistoitu 19.1.2010. Viitattu 13.1.2010.
  45. ↑ a b c d e f Kulju 2003, s. 80.–83.
  46. ↑ a b c d Kulju 2003, s. 96.
  47. ↑ Mikkola, Miikka: hissi tuo ja hissi vie 9.6.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 22.11.2009.
  48. ↑ Mikkola, Miikka: SaiPan vuoro kiristää vyötä 15.6.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 22.11.2009.
  49. ↑ a b c d e f Mestis – Palkitut mestis.fi. Suomen Jääkiekkoliitto. Arkistoitu 15.12.2010. Viitattu 30.11.2009.
  50. ↑ Mikkola, Miikka: Klassikko 1.7.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 22.11.2009.
  51. ↑ a b Roster for Kärpät Oulu, I divisioona (93–94) Eurohockey.com. Viitattu 12.1.2009. (englanniksi)
  52. ↑ a b c d e Kulju 2003, s. 100.
  53. ↑ a b Palonen, Joose: Kärpät on 2000-luvun dynastia. IS Urheilu, 13.4.2007, s. 5.
  54. ↑ Kulju 2003, s. 184.
  55. ↑ Kulju 2003, s. 101.
  56. ↑ Kulju 2003, s. 103.
  57. ↑ a b Kulju 2003, s. 105.
  58. ↑ Kulju 2003, s. 108.
  59. ↑ Kulju 2003, s. 110.
  60. ↑ Kulju 2003, s. 113.
  61. ↑ a b Kulju 2003, s. 114.
  62. ↑ Tamminen, Juhani: ”Tamin saatesanat: 43. kausi – miksi?”, Kausi elämästäni, s. 9. (Toimittanut Jani Mesikämmen) Jyväskylä: Ajatus, 2009. ISBN 978-951-20-7930-8
  63. ↑ Kulju 2003, s. 115.
  64. ↑ Kulju 2003, s. 117.
  65. ↑ Kulju 2003, s. 119.
  66. ↑ Kulju 2003, s. 120.
  67. ↑ Oulun Kärpät nousi pelaamalla SM-liigaan 12.4.2000. MTV3. Viitattu 25.9.2008.
  68. ↑ 00-01 Player Stats EliteProspects. Viitattu 5.2.2015.
  69. ↑ Stenkka: Oulun Kärpät Jääkausi / Huhtikuu 2002 Huhtikuu 2002. Oulun Kärpät. Viitattu 28.1.2009.
  70. ↑ Roster of Kärpät Oulu – SM-Liiga ('01/'02) Eurohockey.net. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  71. ↑ Sarjataulukko 02–03 SM-liiga. Viitattu 7.12.2009.[vanhentunut linkki]
  72. ↑ Roster of Kärpät Oulu – SM-Liiga ('02/'03) Eurohockey.net. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  73. ↑ SM-liiga pudotuspelit 2002–2003 SM-liiga. Viitattu 7.12.2009.[vanhentunut linkki]
  74. ↑ Roster of Kärpät Oulu – SM-Liiga playoff ('02/'03) Eurohockey.net. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  75. ↑ a b Hietala, Heidi: Routasydän raikui jälkipeleissä Kaleva. 13.4.2004. Viitattu 26.2.2010.[vanhentunut linkki]
  76. ↑ Sarjataulukko 03–04 SM-liiga. Viitattu 7.12.2009.
  77. ↑ Roster of Kärpät Oulu – SM-Liiga ('03/'04) Eurohockey.net. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  78. ↑ SM-liiga pudotuspelit 2003–2004 SM-liiga. Viitattu 7.12.2009.[vanhentunut linkki]
  79. ↑ Lindfors, Jukka: TPS–Kärpät 2004 Yleisradio. Arkistoitu 14.6.2008. Viitattu 7.12.2009.
  80. ↑ Roster of Kärpät Oulu – SM-Liiga playoff ('03/'04) Eurohockey.net. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  81. ↑ Sarjataulukko 04–05 SM-liiga. Viitattu 24.2.2010.[vanhentunut linkki]
  82. ↑ Kauden 2004–2005 pudotuspelit 17.4.2005. SM-liiga. Viitattu 24.2.2010.[vanhentunut linkki]
  83. ↑ Sarjataulukko 05–06 SM-liiga. Viitattu 24.2.2010.[vanhentunut linkki]
  84. ↑ Kärpät toistamiseen Bluesia parempi 25.3.2006. MTV3. Viitattu 24.2.2010.
  85. ↑ Kärpät ennakkosuosikkina mestaruusjahtiin 22.3.2006. MTV3. Viitattu 24.2.2010.
  86. ↑ Ässät jääkiekon finaaleihin, HPK ja HIFK jatkavat semifinaalisarjaansa 11.4.2006. MTV3. Viitattu 24.2.2010.
  87. ↑ Kauden 2005–2006 pudotuspelit 22.4.2005. SM-liiga. Viitattu 24.2.2010.[vanhentunut linkki]
  88. ↑ Sarjataulukko 06–07 SM-liiga. Viitattu 24.2.2010.[vanhentunut linkki]
  89. ↑ Kauden 2006–2007 pudotuspelit 22.4.2005. SM-liiga. Viitattu 24.2.2010.[vanhentunut linkki]
  90. ↑ Sarjataulukko 07–08 SM-liiga. Viitattu 24.2.2010.[vanhentunut linkki]
  91. ↑ Ottelun Kärpät – Ilves tilastot,19 .3.2005 19.3.2008. SM-liiga. Viitattu 25.2.2010.[vanhentunut linkki]
  92. ↑ Kauden 2007–2008 pudotuspelit sm-liiga.fi. 22.4.2005. SM-liiga. Viitattu 24.2.2010.[vanhentunut linkki]
  93. ↑ a b c d Historia: Kärpät SM-liiga. Viitattu 15.3.2009.
  94. ↑ JYP on Suomen mestari 14.4.2009. MTV3. Viitattu 22.11.2009.
  95. ↑ Viljanen, Petri: Kärppien kokemus riitti kaatamaan Bluesin 26.3.2010. Yleisradio. Viitattu 10.4.2010.
  96. ↑ JYP vältti katastrofin ja rynni välieriin TPS:aa vastaan 8.4.2010. Yleisradio. Viitattu 10.4.2010.
  97. ↑ Marjamäki Kärppien päävalmentajaksi 27.3.2013. Oulun Kärpät.
  98. ↑ Uusia linjauksia urheilupuolelle Oulun Kärpät.
  99. ↑ Ilves laittoi pisteen Helmisen suojattien voittoputkelle – ”Totuuden nimissä SaiPa oli pitkän aikaa parempi” Yle Urheilu. 9.12.2024. Viitattu 11.12.2024.
  100. ↑ Härkönen, Tuomas: Kärpät Suomen mestariksi Aaltosen huikealla jatkoerämaalilla jatkoaika.com. 26.4.2014. Jatkoaika ry. ”Juhamatti Aaltonen otti ratkaisijan viitan harteilleen ja teki lopulta pelin ainoan maalin.” Viitattu 22.3.2017.
  101. ↑ Aaltosen taitomaali käynnisti Kärppä-juhlat – “Uskomaton fiilis” kiekko.ts.fi. 26.4.2014. TS-Yhtymä Oy. Arkistoitu 23.3.2017. ”Se oli ensimmäinen kerta jääkiekkoliigan historiassa, kun mestaruus ratkesi vasta seitsemännessä finaalissa.” Viitattu 22.3.2017.
  102. ↑ Kärppien JJJ-ketju pitelemätön Tapparalle iltalehti.fi. 18.4.2015. Alma Media Oyj & Oy Suomen Tietotoimisto – Finska Notisbyrån Ab. Viitattu 24.4.2015.
  103. ↑ Sebastian Aho sen ratkaisi - Kärpät juhlii toista peräkkäistä mestaruutta kaleva.fi. 25.4.2015. Kaleva Oy. ”Tapparan kirves karahti kiveen toisessa jatkoerässä pelikellon näyttäessä 81.00, ja tulostaululle pyörähti lukemiksi 2–1.” Viitattu 22.3.2017.
  104. ↑ Vilén, Jan: Kärpät voitti Suomen mestaruuden – 17-vuotias Aho ujutti ratkaisumaalin Metsolan längistä hs.fi. 26.4.2015. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 22.3.2017.
  105. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 25.4.2015. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 27.4.2015.
  106. ↑ Oulussa tehtiin seurahistoriaa. Jatkoaika.com. Viitattu 29.11.2017
  107. ↑ Nyt se on saletti! Kärpät varmisti runkosarjan voiton - Tappara taipui Sportille Hakametsässä www.iltalehti.fi. Viitattu 27.2.2019.
  108. ↑ a b Oulun Kärpät – Hallinto oulunkarpat.fi. Viitattu 17.4.2010.
  109. ↑ a b Torvinen, Jukka (vt. päätoimittaja): Jääkiekkolehden kausiopas 2014–15, 2014, nro 7. Egmont Kustannus Oy Ab. ISSN 1238-0903
  110. ↑ Pelaajapalkkiot yli 22 miljoonaa. Jääkiekko, 89.9.2005, 13. vsk, nro 7, s. 17. Egmont.
  111. ↑ Pelaajapalkkiot yli 23 miljoonaa euroa. Jääkiekko, 8.9.2006, nro 7, s. 15.
  112. ↑ JYP nosti eniten pelaajabudjettia. Jääkiekko, 7.9.2007, nro 7, s. 14.
  113. ↑ Tv-sopimus hilasi budjetit ennätyslukemiin. Jääkiekko, 5.9.2008, nro 7, s. 14.
  114. ↑ Lama ei näy Kuopiossa. Jääkiekkolehti, 4.9.2009, nro 7, s. 8.
  115. ↑ Torvinen, Jukka (vt. päätoimittaja): Jääkiekkolehden kausiopas 2013–14, 2013, nro 7. Egmont Kustannus Oy Ab. ISSN 1238-0903
  116. ↑ Pohjois-Suomeen oma Kärppä-olut Hartwall. Arkistoitu 17.2.2010. Viitattu 21.07.2009.
  117. ↑ a b Oulun Kärpät oy:n tilinpäätöstiedote 1.5.2007–30.4.2008 Oulun Kärpät Oy. Viitattu 24.10.2008.
  118. ↑ Katso taulukkoa
  119. ↑ a b Kärpät Oy:n liikevaihto kasvoi yli 11 prosenttia 16.8.2004. Oulun Kärpät Oy. Viitattu 26.10.2008.
  120. ↑ Oulun Kärpät Oy:n liikevaihto nousi yhdeksän prosenttia 12.9.2005. Oulun Kärpät Oy. Viitattu 26.10.2008.
  121. ↑ Oulun Kärpät Oy:n tilinpäätös 10.8.2005. Oulun Kärpät Oy. Viitattu 26.10.2008.
  122. ↑ Oulun Kärpät Oy:n tilinpäätös 16.8.2004. Oulun Kärpät Oy. Viitattu 26.10.2008.
  123. ↑ a b Oulun Kärpät Oy:n taloustiedot (2009/04) Yritystele. Viitattu 11.4.2010.[vanhentunut linkki]
  124. ↑ Selvitys: Joidenkin jääkiekon SM-liigaseurojen talous huolestuttava 6.9.2009. Yleisradio. Viitattu 11.4.2010.[vanhentunut linkki]
  125. ↑ junnut.com junnut.com. Arkistoitu 16.6.2008. Viitattu 21.9.2008.
  126. ↑ Oulun jäähalli (Raksila) Oulun kaupunki. Arkistoitu 5.12.2008. Viitattu 21.9.2008.
  127. ↑ Kaleva 13.9.2006, s. 5. Viitattu=26.11.2009}}
  128. ↑ Kolmella pelipaidalla uuteen kauteen Oulun Kärpät. 10.9.2019. Viitattu 20.10.2019.
  129. ↑ Kärpät Fan Club – Yhdistys Oulun Kärpät Fan Club. Viitattu 20.11.2008.
  130. ↑ Kärpät Fan Club – Hallitus Oulun Kärpät Fan Club. Arkistoitu 8.8.2013. Viitattu 3.10.2010.
  131. ↑ Kärpät Fan Club – Poromafia Oulu: Kärpät Fan Club. Viitattu 20.11.2008.
  132. ↑ Planting, Teemu: Jäsenmäärä yli 200! etakarpat.net. 14.12.2007. Etelä-Suomen Kärppäfanit ry. Viitattu 20.11.2008.
  133. ↑ Keltamusta tunnelma kohosi kattoon 10.1.2010. Oulun Kärpät. Viitattu 26.2.2010.
  134. ↑ Yhteystiedot (Arkistoitu – Internet Archive)
  135. ↑ Hallitus 2015-2016 (Arkistoitu – Internet Archive)
  136. ↑ babybeast.net Baby Beast Ry. Viitattu 16.10.2008.
  137. ↑ a b Jäähallimusiikit: Kärpät Vesku. Viitattu 11.4.2010.
  138. ↑ http://www.discogs.com/K%C3%A4rp%C3%A4t-Hock-N-Rollers-Verkko-Heiluu/release/4661435
  139. ↑ Parhi-Riikola, Päivi: Sentencedin haudalta löytyy viisi varsin valoisaa nihilistiä Kaltio. 6/2005. Viitattu 5.4.2010.
  140. ↑ Ahlholm, Aku: Uusi kärppälaulu herättää kohua Kaleva. 19.9.2003. Viitattu 26.2.2010.[vanhentunut linkki]
  141. ↑ Kärpät Oulun Energia- Areena, Oulu hs.fi. 26.3.2014.
  142. ↑ Oulun Kärpät karpat.com: Verkko Heiluu takaisin 4.1.2020.
  143. ↑ Torvinen, Jukka (vt. päätoimittaja): Jääkiekkolehden kausiopas 2014–15, 2014, nro 7. Egmont Kustannus Oy Ab. ISSN 1238-0903
  144. ↑ ECC 2005; Final Rankings iihf.com. 16.1.2005. IIHF. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  145. ↑ ECC 2006; Final Rankings iihf.com. 8.1.2006. IIHF. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  146. ↑ oulunkarpat/2009/ottelut oulunkarpat.fi. Viitattu 21.9.2009.
  147. ↑ Player statics by team: KAR – Karpat Oulu 19.1.2009. Kansainvälinen jääkiekkoliitto. Viitattu 26.1.2009. (englanniksi)
  148. ↑ General Stats 2010 europeantrophy.com. European Trophy. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)
  149. ↑ HV and Färjestad make it an all-Swedish semi europeantrophy.com. 04.09.2010. European Trophy. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)
  150. ↑ Red Bull Salute – History redbull.com. Red Bull GMBH. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)
  151. ↑ Divisional winners face off in the big final europeantrophy.com. 05.09.2010. European Trophy. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)
  152. ↑ Eisbären Berlin defeat HV 71 to win the trophy europeantrophy.com. 06.09.2010. European Trophy. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)
  153. ↑ European Trophy 2010 – Regular Season Stats eliteprospects.com. http://www.eliteprospects.com. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)
  154. ↑ Kärpät – Team History And Stats eliteprospects.com. http://www.eliteprospects.com. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)
  155. ↑ Reijo Ruotsalainen Oulun Kärpät. Viitattu 22.9.2008.
  156. ↑ Reijo Ruotsalainen Suomen Jääkiekkomuseo. Viitattu 22.9.2008.
  157. ↑ http://www.kaleva.fi/urheilu/jaakiekko/viuhkolan-paita-raksilan-kattoon/705783/ Viitattu 31.8.2015.
  158. ↑ Kolmas paita kattoon, Kiimalaisen numero jäädytettiin Raksilassa 19.11.2016. Kaleva.
  159. ↑ neljäs paita kattoon, Mikkolan numero jäädytetään Raksilassa 9.10.2021. Kärpät.
  160. ↑ Traagiset urheilijahahmot elävänä tai kuolleena Jatkoaika.com. Viitattu 15.11.2017.
  161. ↑ Heimo ym. 2009; s. 21.; viitattu 12.3.2010
  162. ↑ Torvinen, Jukka (vt. päätoimittaja): Kärpät Oulu. Jääkiekkolehden kausiopas 2013–2014, 2013, nro 7, s. 86–91. Egmont Kustannus Oy Ab. ISSN 1238-0903
  163. ↑ Kärpät – Team Captain History eliteprospects.com. http://www.eliteprospects.com. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)
  164. ↑ Franchise All-Time Stats For Kärpät – Games Played eliteprospects.com. http://www.eliteprospects.com. Viitattu 22.3.2017. (englanniksi)
  165. ↑ Franchise All-Time Stats For Kärpät – Goals eliteprospects.com. http://www.eliteprospects.com. Viitattu 22.3.2017. (englanniksi)
  166. ↑ Franchise All-Time Stats For Kärpät – Assists eliteprospects.com. http://www.eliteprospects.com. Viitattu 22.3.2017. (englanniksi)
  167. ↑ Franchise All-Time Stats For Kärpät – Points eliteprospects.com. http://www.eliteprospects.com. Viitattu 22.3.2017. (englanniksi)
  168. ↑ Vuorinen, Jukka-Pekka (päätoimittaja): ”Suomen mestaruuskilpailut 1928–2013”, Suomen Jääkiekkoliiton ja SM-liigan virallinen kausijulkaisu 2013–2014, s. 100. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2013. ISSN 0784-3321
  169. ↑ Vuorinen, Jukka-Pekka (päätoimittaja): ”I divisioona / Mestis historia tilastot”, Suomen Jääkiekkoliiton ja SM-liigan virallinen kausijulkaisu 2013–2014, s. 140. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2013. ISSN 0784-3321
  170. ↑ a b Honkavaara, Aarne (toim.): Jääkiekkokirja 1975–1976, s. 46. (Tuntematon), 1975. ISBN 951-99062-0-7
  171. ↑ a b c Jääkiekkokirja 1990–1991, s. 49, 66, 67. Määritä julkaisija!
  172. ↑ Honkavaara, Aarne, ym.: Jääkiekkokirja 1991–1992, s. 42, 45, 61. US-Mediat Oy / Kiekkolehti, 1991. ISSN 0784-3321
  173. ↑ Kauhala, Hannu (päätoim.): Jääkiekkokirja 1992–1993, s. 38, 39, 43. US-Mediat Oy / Kiekkolehti, 1992. ISSN 0784-3321
  174. ↑ Mennander, Ari (päätoim.): Jääkiekkokirja 1993–1994, s. 73. Semic Sport, 1993. ISBN 951-876-313-5
  175. ↑ Mennander, Ari (päätoim.): Jääkiekkokirja 1994–1995, s. 71. Semic Sport, 1994. ISBN 951-876-384-4
  176. ↑ Mennander, Ari (päätoim.): Jääkiekkokirja 1995–1996, s. 79. Semic Sport, 1995. ISBN 951-876-448-4
  177. ↑ Mennander, Ari (päätoim.): Jääkiekkokirja 1995–1996, s. 72. Semic Sport, 1995. ISBN 951-876-448-4
  178. ↑ Mennander, Ari (päätoim.): Jääkiekkokirja 1996–1997, s. 72. Semic Sport, 1996. ISBN 951-876-524-3
  179. ↑ Mennander, Ari (päätoim.): Jääkiekkokirja 1997–1998, s. 66, 69, 72. Semic Sport, 1997. ISBN 951-876-587-1
  180. ↑ Suikki, Reijo (päätoim.): Jääkiekkokirja 1998–1999, s. 68, 70, 72. Egmont, 1998. ISBN 951-876-646-0
  181. ↑ Suikki, Reijo (päätoim.): Jääkiekkokirja 1999–2000, s. 70, 72. Egmont, 1999. ISBN 951-876-715-7
  182. ↑ Suikki, Reijo (päätoim.): Jääkiekkokirja 2000–2001, s. 63, 64. Egmont, 2000. ISBN 951-876-729-7
  183. ↑ a b c d e f g h i Heimo ym. 2009; s. 188–189.
  184. ↑ a b Heimo ym. 2009; s. 182.
  185. ↑ Kulju 2003, s. 70.
  186. ↑ Nuori Suomi – Sinettiseurat lajeittain nuorisuomi.fi. Nuori Suomi ry. Arkistoitu 10.9.2009. Viitattu 13.12.2009.
  187. ↑ a b Jääkiekkoliitto palkitsee presidentti Tarja Halosen vuoden naiskiekkoteosta 29.4.2010. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 1.5.2010.[vanhentunut linkki]
  188. ↑ Nuorten SM-liigan mitalistit 1945-2010 finhockey.fi. Arkistoitu 14.2.2011. Viitattu 1.5.2010.
  189. ↑ Wilenius, Teemu: Kärpät tyylitteli Suomen mestariksi Kaleva. 28.3.2010. Arkistoitu 2.4.2010. Viitattu 10.4.2010.
  190. ↑ Heimo ym. 2009, s. 66–69.
  191. ↑ http://www.leijonat.fi/uutiset/tuoreimmat/item/12881-b-nuorten-suomen-mestari-2015-karpat.html (Arkistoitu – Internet Archive) B-nuorten Suomen mestari 2015: Kärpät!
  192. ↑ http://www.leijonat.fi/sarjat/b-nuorten-sm-sarja/item/16394-final-four-karpille-b-nuorten-suomen-mestaruus-helpottunut-olo.html Kärpille B-nuorten Suomen mestaruus
  193. ↑ Heimo ym. 2009, s. 78.
  194. ↑ http://www.leijonat.fi/uutiset/tuoreimmat/item/7086-k%C3%A4rp%C3%A4t-juhlii-c-nuorten-suomen-mestaruutta.html (Arkistoitu – Internet Archive) Kärpät juhlii C-nuorten Suomen mestaruutta
  195. ↑ Heimo ym. 2009, s. 82.
  196. ↑ C-nuorten sarjataulukko 2009–2010 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 18.4.2010.[vanhentunut linkki]
  197. ↑ C-nuorten pudotuspelit 2009–2010 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 18.4.2010.[vanhentunut linkki]
  198. ↑ Naisten SM-sarja, runkosarja 2005–2006 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  199. ↑ Naisten SM-sarja, playoffit 2005–2006 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  200. ↑ Naisten SM-sarja, pistepörssi, playoffit 2005–2006 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  201. ↑ A-tyttöjen SM-turnaus, välierälohko A (sijat 1–3) Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  202. ↑ Naisten SM-sarja, runkosarja 2006–2007 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  203. ↑ Naisten SM-sarja, pistepörssi, runkosarja 2006–2007 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  204. ↑ Naisten SM-sarja, playoffit 2006–2007 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  205. ↑ a b Heimo ym. 2009; s. 202.; viitattu 20.12.2009
  206. ↑ C-tyttöjen SM-turnaus, alkulohko A Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  207. ↑ C-tyttöjen SM-turnaus, playoffit 2007–2008 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  208. ↑ Naisten SM-sarja, runkosarja 2007–2008 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  209. ↑ Naisten SM-sarja, pistepörssi, runkosarja 2007–2008 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  210. ↑ Naisten SM-sarja, playoffit 2007–2008 Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  211. ↑ Heimo ym. 2009; s. 84–86.
  212. ↑ A-tyttöjen SM-turnaus, välierälohko C (sijat 7–9) Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  213. ↑ C-tyttöjen SM-turnaus 2008–2009 finhockey.fi. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 20.12.2009.[vanhentunut linkki]
  214. ↑ Naisten SM-sarjan runkosarja 2009–2010 30.1.2010. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 1.5.2010.[vanhentunut linkki]
  215. ↑ Naisten SM-sarjan pudotuspelit 2009–2010 3.4.2010. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 1.5.2010.[vanhentunut linkki]
  216. ↑ C-tyttöjen SM-turnaus 2009–2010 21.3.2010. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 1.5.2010.[vanhentunut linkki]
  217. ↑ Heimo ym. 2009; s. 190.
  218. ↑ All 2010 Olympic hockey rosters ctvolympics.ca. 25.1.2010. Canada's Olympic Broadcast Media Consortium. Viitattu 20.2.2010. (englanniksi)
  219. ↑ Jääkiekko, naiset torinokisasivut.sporttisaitti.com. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 2.10.2008.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kärpät.
Kärpät – SM-liiga

2 Pokka | 4 Kivistö (A) | 7 Peltonen | 9 Berglund | 11 Virta | 12 Anttila (C) | 16 Heikkala | 18 Antti-Roiko | 19 Yliniemi | 22 Nikupeteri | 25 Paaso | 26 Rueschhoff | 27 Tardif | 29 Alasiurua | 31 Vedenpää | 33 Karhunen | 37 Melnick | 39 Juusola | 47 Björk | 52 Koivisto (A) | 53 Westerholm | 55 Ohtamaa (A) | 59 Hermonen | 77 Turunen (A) | 80 Korpimäki | 87 Kovařčík | 91 Gardiner | 95 Matikainen | 97 Mašín
Valmentajat Mäntymaa – Silander – Sihvonen – Hilli – Jaakola – Huttula