Oskari Korpikari (s. 5. huhtikuuta1984Oulu) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja. Varsin isokokoinen Korpikari oli pelityyliltään peruspuolustaja.[3] Hän pelasi uransa kahtena viimeisenä kautenaan KHL-joukkue Jokereissa tehden yhteensä 39 runkosarjaottelussa tehot 4+5=9 ja keräten 26 jäähyminuuttia sekä yhdeksässä playoff-ottelussa tehot 1+1=2 ja keräten kahdeksan jäähyminuuttia. SM-liigassa Korpikari pelasi yhteensä 506 runkosarjaottelua tehopistein 24+57=81 ja keräten 446 jäähyminuuttia sekä 104 playoff-ottelua tehopistein 4+14=18 ja keräten 64 jäähyminuuttia. Hän voitti Oulun Kärpissä neljä Suomenmestaruutta.
Korpikarin kasvattajaseura oli Kempeleen Kiekko-Ketut (myöhemmin Laser HT). Hän pelasi kuitenkin myöhemmät juniorivuotensa Oulun Kärpissä. Korpikari debytoi SM-liigassa joulukuussa 2002 kaudella 2002–2003, jolloin hän sai tililleen 23 ottelua ja antoi niissä yhden syöttöpisteen. Korpikari teki tammikuussa 2003 kolmivuotisen jatkosopimuksen Kärppien kanssa. Hän voitti keväällä 2003 SM-hopeaa.[4]
Kesällä 2003Montréal Canadiens varasi Korpikarin seitsemännellä kierroksella 217. pelaajana. Kaudella 2003–2004 Korpikari pelasi 35 ottelua runkosarjassa sekä seitsemän pudotuspeleissä. Keväällä 2004 mestaruuteen päättynyttä kautta lyhensi muun muassa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa tullut olkapäävamma. Korpikarin turnaus päättyi kolmeen otteluun.[5] Kaudella 2004–2005 hän pelasi kauden aikana vain 21 ottelua ilman tehopisteitä. Yksi syy vähempään peliaikaan oli NHL:n työsulku, joka toi muun muassa Janne Niinimaan ja Josef Boumediennen SM-liigaan. Osan kaudesta A-nuoriakin vahvistanut Korpikari voitti uransa toisen Suomen mestaruuden keväällä 2005.[4]
Toukokuussa 2005 Korpikari teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Kärppien kanssa.[6] Kausi 2005–2006 oli hänelle ensimmäinen kokonainen kausi SM-liigassa. Korpikari pelasi kaikki runkosarjan 56 ottelua ja teki niissä tehot 1+1=2. Hän teki uransa ensimmäisen liigamaaliin 27. joulukuuta2005Jokereita vastaan. Korpikari teki ensimmäisen liigamaalinsa vasta uransa 112. ottelussaan. Hän oli ennen osumaansa maalittomien otteluiden tilastossa sijalla 3.[7] Korpikari voitti keväällä 2006 SM-pronssia. Kausi 2006–2007 hänellä päättyi taas mestaruuteen.[4] Korpikari teki kauden jälkeen kaksivuotisen jatkosopimuksen.[8]
Korpikarin kausi 2007–2008 jäi vain 39 runkosarjaottelun mittaiseksi. Häntä vaivasi kauden aikana useat loukkaantumiset, joista pahin oli lokakuussa 2007 tullut leukavamma.[9] Korpikari ei pelannut pudotuspeleissä, mutta hän kuitenkin voitti keväällä 2008 jo uransa neljännen Suomen mestaruuden.[4] Korpikari teki jälleen kahden vuoden jatkosopimuksen keväällä 2008.[10]
Korpikari aloitti kauden 2008–2009 Kärppien varakapteenina.[11] Jälleen rikkonaisen kauden pelannut Korpikari voitti keväällä 2009 SM-hopeaa.[4] Ennen kautta 2009–2010, harjoituskaudella 2009 Korpikari loukkasi Kärppien toisessa harjoitusottelussa polvensa. Toivuttuaan leikkauksesta hän aloitti kautensa Mestis-joukkue Kajaanin Hokissa pelaamalla yhden ottelun lainalla.[12]
Kaudeksi 2010–2011 Korpikari siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Espoo Bluesiin.[13] Hän teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 3+10=13. Korpikari voitti SM-hopeaa keväällä 2011.[4] Kaudella 2011–2012 hän nousi joukkueen varakapteeniksi ja ylsi uudelleen yhden kauden piste-ennätykseensä tehoilla 1+12=13. Kaudeksi 2012–2013 Korpikari siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Pelicansiin.[14] Lokakuussa 2012 hän joutui kuukaudeksi sivuun alavartalovamman vuoksi.[15]
Kaudeksi 2014–2015 Korpikari siirtyi Jokereihin pelaamaan KHL:ää.[16] Kaudella 2015–2016 hän ehti pelata vain 11 ottelua, kunnes hän joutui sivuun lokakuussa 2015. Tammikuussa 2016 Korpikari päätti lopettaa pelaajauransa sydänperäisen vaivan vuoksi.[17]
Korpikari pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2004 voittaen pronssia,[4] vaikka hänen turnauksensa päättyikin kolmeen otteluun olkapäävamman takia.[5]Suomen A-maajoukkueessa Korpikari pelasi yhteensä 15 tehden yhden syöttöpisteen. Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Finnkampenissa 6. syyskuuta2008TukholmassaRuotsia vastaan.[18] Korpikari valittiin myös vuoden 2014 MM-joukkueeseen,[19] mutta hänen kisapassinsa jätettiin lopulta leimaamatta, kun Erik Haula saapui joukkueeseen kesken turnauksen.[20]