KHL
Meneillään oleva kausi KHL-kausi 2023–2024
Laji	Jääkiekko
Maa(t)	Venäjä Kazakstan Kiina Valko-Venäjä
Perustettu	2008
Edeltäjä	Superliiga
Toimitusjohtaja	Aleksei Morozov
Motto	ven. Хоккей – наша игра, Hokkei – naša igra[1]
Joukkueita	23
Hallitseva mestari	Metallurg Magnitogorsk
Alempi taso	VHL VHL-B
TV	KHL-TV, Match TV, QazSport, Belarus 5, CCTV-5
Sivusto	khl.ru (venäjäksi)
Infobox OK

KHL (ven. Континента́льная хоккейная ли́га, Kontinentalnaja hokkeinaja liga, engl. Kontinental Hockey League, suom. Mantereen jääkiekkoliiga) on monikansallinen jääkiekon ammattilaisliiga.

KHL korvasi Venäjän superliigan kaudesta 2008–2009 alkaen. Sarjaan osallistuu venäläisten joukkueiden lisäksi joukkueita Kazakstanista, Kiinasta ja Valko-Venäjältä.

Runkosarjan aikana kukin joukkue pelaa neljästi oman divisioonansa joukkueita vastaan ja kahdesti muiden divisioonan joukkueita vastaan, jolloin ottelumääräksi joukkuetta kohti tulee 62. Runkosarjan päätteeksi 8 joukkuetta molemmista konferensseista etenee pudotuspeleihin. Kaksi ensimmäistä paikkaa molemmista konferensseista menee divisioonien voittajille. Divisioonan voittajien paremmuusjärjestys selviää keskinäisten otteluiden perusteella. Sijat 2–8 määritetään myös keskinäisten otteluiden perusteella.^lähde?

Tällä tavalla 16 joukkuetta saadaan runkosarjan pohjalta ns. paremmuusjärjestykseen. Konferenssin ensimmäinen kohtaa konferenssin kahdeksannen, ja toinen seitsemännen jne. Pudotuspelit pelataan paras seitsemästä -periaatteella. Loppuottelun voittaja palkitaan Gagarin-pokaalilla.^[2]

Kaudeksi 2018–19 KHL:ään tuli uusi pisteytysjärjestelmä ja tätä on noudatettu kyseisestä kaudesta lähtien. Voitosta joukkue saa 2 sarjapistettä, riippumatta tuleeko voitto varsinaisella peliajalla tai jatkoajalla. Jatkoajan häviäjäjoukkue saa tappiosta yhden pisteen. Tällainen pisteenlasku on käytössä myös NHL:ssä.^lähde?

KHL perustettiin vuonna 2008. Kun liiga perustettiin, siinä oli 24 joukkuetta, joista 20 oli otettu Venäjän superliigasta. Lisäksi liigaan otettiin toisen sarjantason voittaja, sekä yksi joukkue Latviasta, Valko-Venäjältä ja Kazakstanista. Joukkueet jaettiin neljään divisioonaan, joiden joukkueet jaettiin edellisten kausien suoritusten perusteella. Ensimmäinen kausi päättyi huhtikuussa 2009. Ak Bars Kazanista tuli ensimmäinen Gagarin Cup -voittaja.^lähde?

Ennen kolmannen KHL-kauden alkamista HK MVD ja Dynamo Moskova yhdistettiin. Joukkueen nimeksi tuli OHK Dinamo Moskova.^lähde?

Useiden kieltäytymisten jälkeen laajentuminen entisen Neuvostoliiton rajojen ulkopuolelle tapahtui viimein 2011, kun slovakialainen Lev Poprad liittyi KHL:ään. Lev ei kuitenkaan ollut liigassa kuin yhden kauden ajan, kunnes tšekkiläinen joukkue Lev Praha korvasi sen. Joukkue oli samankaltaisesta nimestään huolimatta täysin erillinen organisaatio. Samalla kaudella sarjaan liittyivät slovakialainen Slovan Bratislava ja ukrainalainen Donbass Donetsk.^[3]

Neljännen KHL-kauden alkua varjosti Lokomitv Jaroslavlin joukkueen lento-onnettomuus. Lentokone putosi pian nousun jälkeen. Joukkue oli matkalla Minskiin pelaaman kauden avausottelua. Koko joukkue kuoli onnettomuudessa. Kun uutinen onnettomuudesta saapui, avausottelu oli jo käynnissä. Kautta lykättiin viidellä päivällä. Jaroslavl joutui vetäytymään sarjasta, mutta palasi seuraavalle kaudelle.^lähde?

Kaudella 2012–2013 otettiin käyttöön Nadežda Cup, joka on turnaus pudotuspeleistä ulosjääneille joukkueille. Voittajajoukkue sai varata ensimmäisenä KHL:n varaustilaisuudessa.^[4]

NHL:n työsulun myötä KHL:ään lisättiin 16. syyskuuta 2012 sääntö, jonka mukaan yksi KHL-joukkue saisi hankkia enintään kolme NHL-pelaajaa, joista vain yksi saisi olla ulkomaalainen.^[5] KHL:ssä pelasi kauden aikana yli 40 NHL-pelaajaa, joista suurin osa oli venäläisiä. Mestariksi kaudella 2012-13 selviytyi Dinamo Moskova.^lähde?

Kaudelle 2013–2014 liiga muuttuu jonkun verran, kun kaikki sen neljä divisioonaa ovat seitsemän joukkueen kokoisia. Konferensseja on yhä kaksi (läntinen ja itäinen), joissa molemmissa on 14 joukkuetta.^[6] Jokainen joukkue pelaa 54 ottelua, vähintään kaksi jokaista muuta vastaan.^lähde?

Tšekkiläinen Lev Praha teki KHL-historiaa yltämällä ensimmäisenä Venäjän ulkopuolisena joukkueena loppuotteluihin. Joukkue kuitenkin hävisi sarjan voitoin 4–3 venäläiselle Metallurg Magnitogorskille. Kauden päätteeksi Spartak Moskova vetäytyi sarjasta talousvaikeuksien vuoksi.^lähde?

Ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoseurana KHL:ään liittyi Helsingin Jokerit kaudeksi 2014–2015. Jokerit selviytyi pudotuspelien toiselle kierrokselle, mutta putosi TsSKA Moskovalle otteluvoitoin 4-2. Jokereiden lopullinen sijoitus tulokaskaudellaan oli 6. ja mestariksi selviytyi SKA Pietari. Kauden päätteeksi Atlant Mytištši vetäytyi sarjasta talousvaikeuksien vuoksi.^lähde?

Spartak Moskova palasi KHL:ään yhden kauden tauon jälkeen. Kaudella 2015-2016 Konferenssi- ja divisioonajaot sekä ottelumäärä pysyvät ennallaan, mutta otteluohjelman muodostamiseen tulee yksi merkittävä muutos. Kaudella 2015-2016 kaikki joukkueet kohtaavat toisensa kertaalleen niin kotona kuin vieraissa. Pelkkä kaksinkertainen sarja tarkoittaisi 54 ottelua. Näiden lisäksi joukkueet pelaavat kuusi ylimääräistä peliä, joissa vastustajien perusteina ovat maantieteellisyys ja tietynlainen paikallispelien luonne. KHL käytti esimerkkinä TsSKA:n ja Spartakin kohtaamista. Myös pudotuspeleissä otteluohjelma kokee pienen muutoksen. Enää joukkueet eivät pelaa otteluita peräkkäisinä päivinä, kuten viime kaudella kahden ensimmäisen pudotuspelikierroksen alussa. Lisäksi läntinen ja itäinen konferenssi pelaavat pudotuspelejä vuoropäivinä, jotta kannattajilla on mahdollisuus seurata molempia puolia kaaviosta.^lähde?

Kesällä 2016 järjestettiin toistaiseksi viimeinen KHL:n varaustilaisuus. Ennen kautta KHL laajeni Kiinaan, kun Red Star Kunlun liittyi monikansalliseen liigaan kaudeksi 2016–2017.^lähde?

KHL:n 10-vuotisjuhlakaudelle 2017–2018 otettiin käyttöön voittolaukauskilpailussa viisi laukaisukierrosta. Kauden aikana järjestettiin Helsingin Kaisaniemessä Jokereiden ja Pietarin SKA:n välinen ulkoilmaottelu, jossa rikottiin KHL:n yleisöennätys. Ottelua seurasi 17 645 silmäparia. Mestariksi kaudella selviytyi Ak Bars Kazan.^lähde?

Talousvaikeuksien vuoksi ennen kautta 2017–2018 kroatialaisseura Medveščak Zagreb vetäytyi KHL:stä. Medvescak palasi monikansalliseen EBEL-liigaan. Venäläisjoukkue Metallurg Novokuznetsk kärsi myös talousvaikeuksista, ja seura pudotettiin VHL:ään.^[7]

KHL:n tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu sarjan joukkuemäärän vähentäminen ja sen vuoksi Jugra Hanti-Mansijsk ja Lada Toljatti pudotettiin VHL:ään.^[8] Pudotuksen syynä oli sijoittuminen KHL rankingissa viimeisille sijoille. Rankingiin vaikuttaa mm. fanikulttuuri, urheilullinen menestys ja talous.^lähde?

Sarjan ainoa slovakialainen joukkue Slovan Bratislava luopui sarjapaikastaan ennen kauden alkua talousvaikeuksien vuoksi.^[9] Slovan palasi kaudeksi 2019-20 Slovakian pääsarjaan pelaamaan. KHL-kausi 2019–2020 keskeytettiin maaliskuussa 2020 maailmanlaajuisen koronaviruspandemian takia. Loppukausi peruttiin kokonaan maaliskuun lopulla.^[10]

Koronaviruspandemian vuoksi taloudellisen tukensa menettänyt Admiral Vladivostok vetäytyi sarjasta ainakin yhdeksi kaudeksi.^[11]

Kaudella 2020–2021 otettiin käyttöön palkkakattojärjestelmä. Lisäksi kaukaloita kavennettiin. Jatkossa sarjassa pelataan 26 tai 28 metriä leveillä kaukaloilla entisten 30 metriä leveiden sijasta.^[12]

Kaudella 2021–2022 Pekingin talviolympialaisten jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Latvialainen Dinamo Riika ja Helsingin Jokerit lähtivät kokonaan KHL:stä.^[13][14] Jokerit ilmoitti, että se ei osallistu kaudella pudotuspeleihin.^[15]. Spartak olisi ollut Jokereita vastassa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, joten Spartak sai jatkaa pudotuspelien seuraavalle kierrokselle.^[14]

Kausi	Kausi alkoi	Kausi loppui	Gagarin Cupin voittaja	Toinen Gagarin Cup -finalisti	Continental Cup -voittaja	Paras pistemies
2008–09	2. syyskuuta 2008	12. huhtikuuta 2009	Ak Bars Kazan	Lokomotiv Jaroslavl	Salavat Julajev Ufa (129 p)	Sergei Mozjakin (34+42=76)
2009–10	10. syyskuuta 2009	27. huhtikuuta 2010	Ak Bars Kazan	HK MVD	Salavat Julajev Ufa (129 p)	Sergei Mozjakin (27+39=66)
2010–11	8. syyskuuta 2010	16. huhtikuuta 2011	Salavat Julajev Ufa	Atlant	Avangard Omsk (118 p)	Alexander Radulov (20+60=80)
2011–12	12. syyskuuta 2011	25. huhtikuuta 2012	Dinamo Moskova	Avangard Omsk	Traktor Tšeljabinsk (114 p)	Alexander Radulov (25+38=63)
2012–13	4. syyskuuta 2012	17. huhtikuuta 2013	Dinamo Moskova	Traktor Tšeljabinsk	SKA Pietari (115 p)	Sergei Mozjakin (35+41=76)
2013–14	4. syyskuuta 2013	30. huhtikuuta 2014	Metallurg Magnitogorsk	Lev Praha	Dinamo Moskova (115 p)	Sergei Mozjakin (34+39=73)
2014–15	3. syyskuuta 2014	19. huhtikuuta 2015	SKA Pietari	Ak Bars Kazan	TsSKA Moskova (139 p)	Alexander Radulov (24+47=71)
2015–16	24. elokuuta 2015	19. huhtikuuta 2016	Metallurg Magnitogorsk	TsSKA Moskova	TsSKA Moskova (127 p)	Sergei Mozjakin (32+35=67)
2016–17	22. elokuuta 2016	16. huhtikuuta 2017	SKA Pietari	Metallurg Magnitogorsk	TsSKA Moskova (137 p)	Sergei Mozjakin (48+37=85)
2017–18	22. elokuuta 2017	22. huhtikuuta 2018	Ak Bars Kazan	TsSKA Moskova	SKA Pietari (138 p)	Ilja Kovaltšuk (31+32=63)
2018–19	1. syyskuuta 2018	19. huhtikuuta 2019	TsSKA Moskova	Avangard Omsk	TsSKA Moskova (106 p)	Nikita Gusev (17+65=82)
2019–20	1. syyskuuta 2019	13. maaliskuuta 2019	mestaruutta ei jaettu		TsSKA Moskova (94 p)	Vadim Šipatšov (17+48=65)
2020–21	2. syyskuuta 2020	28. huhtikuuta 2021	Avangard Omsk	TsSKA Moskova	TsSKA Moskova (91 p)	Vadim Šipatšov (20+46=66)

Kokonais- ja keskimääräinen läsnäolo kausi, mukaan lukien pudotuspelit.^[16]

Kausi	Yleisömäärä yhteensä	Yleisömäärä per ottelu
2008–09	3,670,393	5,007
2009–10	4,211,836	5,661
2010–11	4,287,279	6,064
2011–12	4,313,455	6,127
2012–13	4,776,792	6,285
2013–14	5,195,762	6,192
2014–15	6,064,892	6,592
2015–16	5,914,666	6,429
2016–17	5,952,426	6,305

Kauden päätteeksi KHL järjestää NHL:n tyyliin palkintojenjakotilaisuuden, jossa palkitaan kauden mittaan menestyneet pelaajat, joukkueet ja valmentajat.^[17]

• Lokomotiv Cup, kauden avausottelun voittaja (ottelussa kohtaavat edellisen kauden kaksi parasta)
• Gagarin Cup, mestari
• Runkosarjan mestari
• Vsevolod Bobrov -palkinto, eniten maaleja tehnyt joukkue

• Pistepörssin voittaja
• Paras puolustaja
• Paras maalintekijä
• "Alkuperäinen" -palkinto, jaetaan kauden nopeimman maalin tehneelle ja myöhäisimmän maalin tehneelle
• Omistautuminen jääkiekolle, jaetaan veteraanipelaajalle, joka on eniten vaikuttanut omaan joukkueeseensa
• Teräsmiespalkinto, jaetaan pelaajalle, joka on pelannut eniten otteluita viimeisen kolmen kauden aikana
• Herrasmiespalkinto, jaetaan herrasmiesmäisestä pelaamisesta
• Aleksei Tšerepanovin muistopalkinto, jaetaan kauden parhaalle tulokkaalle
• Paras maalikolmikko, jaetaan eniten maaleja tehneelle ketjulle
• Paras maalivahti
• Kultainen maila, liigan arvokkain pelaaja
• Pudotuspelien arvokkain pelaaja
• Vuoden valmentaja
• Valentin Syš -palkinto, paras toimitusjohtaja
• Andrei Starovoitov -palkinto, paras tuomari
• KHL:n tähdistökentällinen

Sarjaan osallistuu 23 joukkuetta, jotka jaetaan kahteen konferenssiin, jotka taas jaetaan neljään divisioonaan. Divisioonat on nimetty neuvostojääkiekkolegendojen mukaan Bobrov, Tarasov, Harlamov ja Tšernyšov. Konferenssijako tuli kaudelle 2009–2010, jolloin myös joukkueet jaettiin divisiooniin maantieteellisen sijainnin mukaan.^lähde?

Divisioona	Joukkue	Kaupunki	Kotiareena	Perustettu	Liittynyt	Päävalmentaja
Läntinen Konferenssi
Bobrov	HK Sotši	Sotši	Bolšoi-areena	2014		Sergei Zubov
	HK Vitjaz	Balašiha	Balašiha Arena	1996	2008	Pavel Desjatkov
	SKA Pietari	Pietari	Pietarin jääpalatsi	1946	2008	Roman Rotenberg
	Spartak Moskova	Moskova	Megasport-urheilupalatsi	1946	2015	Aleksei Žamnov
	Torpedo Nižni Novgorod	Nižni Novgorod	Nogornyin viihdekeskus	1946	2008	Igor Larionov
Tarasov	Dinamo Minsk	Minsk	Minsk-Arena	2004	2008	Dmitri Kvartalnov
	Dinamo Moskova	Moskova	VTB Arena	1946	2008	Aleksei Kudašov
	Kunlun Red Star	Peking	Arena Mytištši	2016		Mihail Kravets
	Lokomotiv Jaroslavl	Jaroslavl	Arena 2000	1949	2008	Igor Nikitin
	Severstal Tšerepovets	Tšerepovets	Tšerepovetsin jääpalatsi	1956	2008	Andrei Kozirev
	TsSKA Moskova	Moskova	TsSKA Arena	1946	2008	Ilja Vorobjov
Itäinen Konferenssi
Harlamov	Ak Bars Kazan	Kazan	TatNeft Arena	1956	2008	Anvar Gatijatulin
	Avtomobilist Jekaterinburg	Jekaterinburg	Uralets Arena	2006	2009	Nikolai Zavaruhin
	Lada Toljatti	Toljatti	Lada Arena	1976	2023	Oleg Brataš
	Metallurg Magnitogorsk	Magnitogorsk	Arena Metallurg	1955	2008	Andrei Razin
	Neftehimik Nižnekamsk	Nižnekamsk	Neftehimikin jääpalatsi	1968	2008	Oleg Leontiev
	Traktor Tšeljabinsk	Tšeljabinsk	Traktor Arena	1947	2008	Benoît Groulx
Tšernyšov	Admiral Vladivostok	Vladivostok	Fetisov Arena	2013		Leonīds Tambijevs
	Amur Habarovsk	Habarovsk	Platinum Arena	1966	2008	Viktor Kostjutšjonok
	Avangard Omsk	Omsk	G-Drive Arena	1950	2008	Guy Boucher
	Barys Astana	Astana	Barys Arena	1999	2008	Galim Mambetalijev
	Salavat Julajev Ufa	Ufa	Ufa Arena	1961	2008	Viktor Kozlov
	Sibir Novosibirsk	Novosibirsk	Sibir Arena	1948	2008	Vadim Jepantšintsev

* KHL-joukkueet Google Mapsissa

Katso myös: KHL:n laajeneminen

Himik Voskresensk, HK MVD, Jugra Hanty-Mansijsk, Lev Poprad, Lev Praha, Donbass Donetsk, HK Atlant, Metallurg Novokuznetsk, KHL Medveščak Zagreb, HC Slovan Bratislava, Dinamo Riika ja Helsingin Jokerit.^[18]

Areenat on järjestetty kapasiteetin mukaan suurimmasta pienimpään.^lähde?

1. Minsk-Arena (15 086 paikkaa) - Dinamo Minsk
2. Pietarin jääpalatsi (12 300 paikkaa) - SKA Pietari
3. TsSKA Arena (12 100 paikkaa) - TsSKA Moskova / Spartak Moskova
4. Barys Arena (12 000 paikkaa) - Barys Astana
5. Bolšoi-areena (12 000 paikkaa) - HK Sotši
6. VTB Arena (12 000 paikkaa) - Dinamo Moskova
7. Tatneft Arena (10 000 paikkaa) - Ak Bars Kazan
8. Arena 2000 (8 905 paikkaa) - Lokomotiv Jaroslavl
9. Ufa-Arena (8 400 paikkaa) - Salavat Julajev Ufa
10. Arena Metallurg (7 705 paikkaa) - Metallurg Magnitogorsk
11. Fetisov Arena (7 500 paikkaa) - Admiral Vladivostok
12. Traktor Arena (7 500 paikkaa) - Traktor Tšeljabinsk
13. Sibirin urheilukeskus (7 385 paikkaa) - Sibir Novosibirsk
14. Platinum Arena (7 200 paikkaa) - Amur Habarovsk
15. Tšerepovetsin jääpalatsi (6 065 paikkaa) - Severstal Tšerepovets
16. Nogornyin viihdekeskus (5 600 paikkaa) - Torpedo Nižni Novgorod
17. Balašiha Arena (5 525 paikkaa) - Avangard Omsk
18. Sokolniki-urheilupalatsi (5 500 paikkaa) - Spartak Moskova
19. Neftehimikin jääpalatsi (5 500 paikkaa) - Neftehimik Nižnekamsk
20. Vitjazin jääurheilupalatsi (5 500 paikkaa) - HK Vitjaz
21. KRK Uralets (5 500 paikkaa) - Avtomobilist Jekaterinburg
22. Feiyangin luistelukeskus (4 800 paikkaa) - HC Red Star Kunlun

KHL-liigassa kaukalon pituus on 60 metriä ja leveys joko 26 tai 28 metriä. Uudistettu kaukalokoko otettiin käyttöön kaudella 2020–2021. 30 metriä leveitä kaukaloita nähdään ainoastaan Dinamo Riialla ja Kunlun Red Starilla, jotka myös siirtyivät kapeampaan kaukaloon kaudeksi 2021–2022. Peliä yritetään kaukalon kaventamisella kehittää nopeammaksi ja fyysisemmäksi.^[12]

Katso myös: Luettelo KHL:ssä pelanneista suomalaisista

Koska seurat ovat pääosin entisestä Venäjän Superliigasta, suurin osa sarjan pelaajista on Venäjältä, vuonna 2012 yli 60 prosenttia pelaajista. KHL:n venäläisjoukkueet saavat kuitenkin peluuttaa otteluissa vain viittä ulkomaalaispelaajaa. Sen sijaan ulkomaalaisjoukkueiden ainoa rajoitus on peluuttaa vähintään viittä oman maan pelaajaa jokaisen pelin kokoonpanossa. KHL:ssä otettiin varaustilaisuus käyttöön vuonna 2009, mutta sen vaikutus on huomattavasti NHL:n vastaavaa pienempi. Aleksandr Radulovin sopimuskiista KHL:n ja IIHF:n välillä toi esiin ongelmia yhtenäisten toimintasääntöjen tulkitsemisessa. Radulov oli tehnyt sopimuksen KHL:n kanssa 5. heinäkuuta ennen NHL:n ja muiden liigojen sopimusta 10. heinäkuuta 2008.^lähde?

Venäjän Ukrainaan 2022 tekemän hyökkäyksen aikana monet suomalaispelaajat ovat jättämässä KHL-seuransa. Venäläistaholta väitetään heitä painostetun.^[19]

KHL:ään on perustettu yksi tehokkaimmista antidopingsäännöksistä koko Venäjän urheilussa. Ohjelma noudattaa täysin Kansainvälisen antidopingtoimikunnan ja Kansainvälisen jääkiekkoliiton sääntöjä. KHL:n tarkoituksena ei ole ainoastaan noudattaa tiukkaa ja tinkimätöntä valvontaa vaan myös suojella urheilijoiden terveyttä ja antaa urheilijoille perehdytystä antidopingsäännöksistä, jotta urheilijat ymmärtäisivät omia oikeuksia ja velvollisuuksia dopingvalvonnassa. Dopingvalvontaa suoritetaan säännöllisesti runkosarja- ja pudotuspelien yhteydessä KHL:n ja Venäjän antidopingtoimikunnan yhteistyönä.^{[20]tarvitaan parempi lähde}

^{[21] [22]}