Nagoya sijaitsee Honshūn keskiosissa Isenlahden rannalla.[3] Kaupungin pinta-ala on 326,43 neliökilometriä.[4] Se sijaitsee hedelmällisellä Nōbin tasangolla, ja kaupungin alue on pääosin matalaa tasankoa. Nagoyan korkein kohta on 198,30 metriä merenpinnan yläpuolella ja matalin kohta 1,73 metriä merenpinnan alapuolella.[5]
Ilmasto
Nagoyan lämpimin kuukausi on elokuu, jolloin päivän keskilämpötila on 24–33 °C. Kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin päivän keskilämpötila on 1–9 °C. Sateita saadaan ympäri vuoden, mutta eniten sataa heinä- ja syyskuussa. Vuosittainen sadanta on noin 1 500 millimetriä.[6] Nagoya on myös taifuunireitillä, ja viimeisin kaupunkiin iskenyt vakava hirmumyrsky oli vuoden 1959 Taifuuni Vera.[5]
Nagoya yhdistetään kolmeen keskiajalla Japania yhdistäneeseen henkilöön, Oda Nobunagaan, Toyotomi Hideyoshiin ja kaupungin eteläpuolella syntyneeseen Tokugawa Ieyasuun, josta tuli 1603 Japanin yhdystäneen Tokugawa-shōgunaatin ensimmäinen johtaja. Ieyasu aloitti 1610 Nagoyan linnan uudelleenrakentamisen. Sen jälkeen hän määräsi Kiyosun asukkaiden muuttamisen linnan ympäristöön, joka alettiin tuntea linnakaupunkina. Linna oli Tokugawan suvun käytössä 16 sukupolven ajan.[7]
Nagoya sai 1889 kunnallisoikeudet Japanin kunnallishallinnon perustamisen yhteydessä.[8] Kaupunki sai nimensä vanhan keisarin nimestä (joka myös luettiin Nagoya) ja koska Nagoya sijaitsee Kioton, Shikokun ja Tokion välissä, sai se myös historiallisen nimityksen "keskinen pääkaupunki" (jap.中京, Chūkyō). Nagoyan teollistuminen alkoi 1800-luvun lopulla, kun siellä perustettiin kello-, ompelukone- ja polkupyörätehtaita. Kaupunki kasvoi nopeasti 1900-luvun alkupuolella liikenteen ja talouden keskuksena.[9]Nagoyan satama avattiin 1907, mikä vahvisti kaupungin asemaa. Raskaan teollisuuden tarve kasvoi ensimmäisen maailmansodan aikana, ja Nagoyasta alkoi kukoistaa erityisesti kone- ja metalliteollisuus.[7]
Noin neljännes Nagoyasta tuhoutui toisen maailmansodan aikana ja noin puolet asukkaita jouduttiin evakuoimaan.[7] Myös Nagoyan linna vaurioitui pahoin, ja se korjattiin 1950-luvulla.[9] Vain 45 päivää sodan jälkeen kunnanhallitus aloitti laajamittaisen jälleenkorjausoperaation.[7]
Nagoyasta tehtiin 1956 yksi Japanin virallisista suurkaupungeista.[8]Nagoyan metro avattiin 1957, ja Tokion olympialaisia varten valmistui 1964 kaksi merkittävää liikenneväylää. Taifuuni Vera iski 1959 kaupunkiin ja tappoi 1 851 kaupunkilaista. Noin 530 000 jäi kodittomaksi. Tämän jälkeen alkoi laaja apuprojekti, ja kaupunki sai tukea muun muassa ystävyyskaupungiltaan Los Angelesilta ja monilta Japanin kaupungeilta. Lisäksi Nagoyassa parannettiin onnettomuuden jälkeen sataman aallonmurtajia ja korotettiin jokien rantoja.[7]
Aluejako
Nagoya jakautuu 16 suuralueeseen. Niistä asukasluvultaan suurin on Midori-ku, pinta-alaltaan vuorostaan Minato-ku. Suuri osa kaupungin keskustasta sijaitsee Naka-kun ja Nakamura-kun alueilla.
Nagoyan metropolialue on yksi Japanin merkittävimpiä autoteollisuuden keskittymiä. Vaikka osa tehtaista onkin Nagoyassa, pääosa toimipisteistä on kuitenkin muissa kaupungeissa, erityisesti Toyotassa, jossa on Toyotan päämaja. Nagoyassa on myös laivanrakennus-, elektroniikka-, ilmailu-, metalli-, kulutustavara-, kemikaali- ja elintarviketeollisuutta. Japanilainen makeisyritys Marukawa ja keramiikkayritys Noritake pitävät päämajaansa Nagoyassa.[9]Nagoyan satama on rahtimäärältään Japanin suurin satama; se on yksi maailmanluokan suursatamista.
Nagoyan väkiluku oli 2010 väestönlaskennassa 2 263 894.[10] Väestötiheys oli 6 935,3 asukasta per km². Ensimmäisessä väestönlaskennassa vuonna 1889 kaupungin väkiluku oli 157 496 ihmistä. Kaupunki saavutti miljoonan ihmisen väkiluvun vuonna 1934. Kaupungissa on 945 328 kotitaloutta, joka on huomattavasti enemmän kuin toisen maailmansodan lopun 153 370 taloutta.
Modernin Nagoyan suurkaupunkialue ulottuu osittain Mien ja Gifun prefektuurien alueelle ja siellä asuu yhteensä noin 9 miljoonaa ihmistä. Ainoastaan Tokion ja Osakan alueet ovat suurempia.
Nagoyan kuuluisimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Nagoyan linna (名古屋城, Nagoya-jō, myös 名城, Mei-jō) ja šintolainenAtsutan pyhäkkö (熱田神宮 Atsuta jingū),[3] joka on erityisen arvostettu siksi, että siellä säilytetään pyhää Kusanagi-miekkaa (Kusanagi no mitsurugi, 草薙神剣). Miekalla on samanlainen merkitys Japanin historiaan kuin englantilaisilleExcaliburilla. Moderneja nähtävyyksiä edustavat televisiotorni ja rautatieaseman kaksoistornit, jotka ovat maailman korkeimmat rautatieasemarakennukset.
World and Its Peoples: Japan, s. 1011–1159. Tarrytown, New York: Marshall Cavendish Corporation, 2008. ISBN 978-0-7614-7631-3Google-kirjat (viitattu 10.7.2012). (englanniksi)
