Mílos sijaitsee Välimereen kuuluvassa Egeanmeressä noin 120 kilometriä itään Lakonian rannikosta. Se on Kykladien lounaisin saari. Sen lähimmät suuremmat saaret ovat Kímolos ja Polýaigos koillispuolella ja Antímilos luoteispuolella.
Míloksen saaren rantaa.
Saaren pinta-ala on noin 160 neliökilometriä, josta suurin osa on mäkistä maastoa. Korkein kukkula on Profítis Ilías (751 metriä) saaren länsiosassa. Kuten muutkin Kykladit, saari on tuliperäinen, mikä näkyy maastossa laavakivien yleisyytenä. Se näkyy myös saaren muodossa: siihen tunkeutuu luoteesta lahti, joka muodostaa luonnonsataman, jakaen saaren kahteen suurin piirtein yhtä suureen osaan. Saaren tulivuori on edelleen jossain määrin aktiivinen, ja saaren itäosassa onkin kuumia rikkilähteitä.
Míloksen sijainti Kreikan mannermaan ja Kreetan välissä sekä sen laavalasivarannot tekivät saaresta tärkeän keskuksen pronssikaudella. Fylakopísta saaren koillisrannikolta on löydetty osa kaupungin muuria sekä minolainen palatsi, jossa on tärkeitä seinämaalauksia. Myös ruukkuja on löytynyt paljon. Historiallisella ajalla saaren asuttivat Lakoniasta tulleet doorilaiset. Vanhalla ajalla siellä sijaitsi Meloksen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis). Saarelta on löydetty useita tunnetuiksi tulleita antiikin ajan taideteoksia, ehkä tärkeimpänä niin kutsuttu Milon Venus eli Meloksen Afrodite.
Klíman kylä Míloksella.
Saarelta lähetettiin laivoja Salamiin taisteluun, vaikka Mílos ei ottanutkaan osaa Deloksen meriliittoon ja pyrki pysymään puolueettomana peloponnesolaissodassa. Vuonna 415 eaa. ateenalaiset valtasivat saaren ja surmasivat kaikki asekuntoiset saarelaiset. Naiset ja lapset ateenalaiset myivät orjuuteen tuoden tilalle 500 ateenalaista uudisasukkaiksi. Tapahtumista kertoo Thukydides tunnetussa Melos-dialogissaan, joka on osa hänen teostaan Peloponnesolaissota. Thukydides kuvaa, miten Ateenan valtio hylkäsi ne ihanteet, jotka sillä oli ollut sodan alkaessa, ja alkoi tavoitella vain omaa etuaan. Sodan loppupuolella spartalaiset asuttivat saaren jälleen lakonialaisilla, mutta se ei koskaan saavuttanut aiempaa vaurauttaan. Kristillisen ajan alkaessa Míloksella oli paljon juutalaisia, ja kristinusko levisi saarelle varhain.
Myöhempi historia
Latinalaisen keisarikunnan aikana saari oli osa Náxoksen herttuakuntaa. Saaren väkiluku, joka oli antiikin aikana luultavasti ollut hyvinkin korkea, laski koko 1900-luvun. Vuonna 2001 saaren väkiluku oli vain 4 771.
Nähtävyydet
Míloksen nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Míloksen arkeologinen museo; antiikin aikaiset kaupungin rauniot sekä niiden lähellä sijaitsevat Míloksen varhaiskristilliset katakombit, jotka ovat Kreikan varhaisin tunnettu kristillinen kohde; Fylakopín pronssikautisen kaupungin jäänteet; sekä Míloksen kaivosmuseo. Míloksen rannikolla on kalliomuodostelmia ja luolia, joille pääsee turistiveneillä.[2]
Saaren pääsatama on Adámantas. Sieltä on yhteys muun muassa Pireukseen sekä lähisaarille. Míloksen lentoasema, josta on lentoja Ateenaan, sijaitsee saaren keskiosissa noin viisi kilometriä Adámantaksesta ja noin kahdeksan kilometriä Plákasta.
