Anáfi sijaitsee Välimereen kuuluvassa Egeanmeressä. Se on Kykladien saariryhmän kaakkoisin saari. Sen lähimmät suuremmat saaret ovat Santorínin pääsaari Thíra länsipuolella ja Astypálaia kauempana koillispuolella.
Anáfin saari on eristyksissä muista Kykladien saarista. Laiva- ja veneyhteyksiä saarelle on vähän, varsinkin talvisin. Saaren maaperä on hyvin kivinen ja vuoristoinen ja pinnanmuotojen vaihtelut ovat jyrkkiä. Saaren korkein kohta on Vígla (582 metriä). Saaren eteläpuolelta löytyy useita hiekkarantoja, joihin pääsee veneellä[3].
Anáfi kuuluu hallinnollisesti Anáfin kuntaan, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria.[2]
Saaren suurimmat asutukset ovat Anáfin kylä eli Chóra (256 asukasta), joka sijaitsee saaren eteläosassa, sekä Klisídi (12) ja satamakylä Órmos Agíou Nikoláou eli Ágios Nikólaos (3).[2][4] (Katso myös: Luettelo Anáfin kunnan kylistä.)
Santorínin tulivuoren purkautuminen noin 1650–1600 eaa. aiheutti jopa 150 metrin korkeuden saavuttaneen tsunami-aallon joka pyyhki noin 30 km:n päässä räjähdyksestä sijaitsevan Anáfin yli 250 metrin korkuisin aalloin, tuhoten saaren luonnon ja mahdollisen asutuskulttuurin täysin.[5]
Antiikin aikana Anafe tunnettiin myös nimellä Membliaros samannimisen Kadmoksen pojan mukaan.[1] Saaren asuttivat foinikialaiset ja sitten doorilaiset.[3]Arkaaisen ja klassisen kauden Anafe oli itsenäinen polis eli kaupunkivaltio, ja sen kaupunkikeskus sijaitsi noin kolme kilometriä koilliseen nykyisestä Anáfin kylästä.
Myöhempi historia
Venetsialaiset ottivat saaren haltuunsa vuonna 1207. Merirosvot ryöväsivät saaren vuonna 1537, jonka jälkeen saapuivat osmanit.[3] Apollonin temppelin raunioiden päälle oli rakennettu neitsyt Kalamiótissan luostari, joka tuhoutui vuoden 1956 maanjäristyksessä.[3]
1800-luvulla useita saarelaisia muutti Ateenaan uuden pääkaupungin rakennustöihin. Tämän peruja Ateenassa on pieni kykladista saaristokylää muistuttava Anafiótikan kaupunginosa, joka sai nimensä saaresta. Se syntyi, kun saarelaiset rakennuttivat itselleen omat talot kaupunkiin.[6][7][8]
Saari on tunnettu myös nimimuodoissa Anaphe, Namfi ja Namfio.[1]
Nähtävyydet ja turismi
Anáfin saarella ei ole juurikaan turismia. Eräs nähtävyys on Kastéllin vuori, joka on saaren antiikin aikainen akropolis eli linnavuori. Siellä on venetsialaisaikainen linna (Kástro). Tärkein antiikin aikainen nähtävyys ovat Apollon Aigleteen temppelin rauniot osana Elävöittävän lähteen luostaria (Moní Zoodóchou Pigís). Muita nähtävyyksiä ovat korkealla saaren itäpäässä sijaitseva Kalamiótissan luostari (Moní Panagías Kalamiótissas) ja sinne johtava vaellusreitti.[4] Saaren pääkylässä on vuokrahuoneita.[3]
Lähteet
Karpodini-Dimitriadi, E. (päätoim): Kreikan saaret - Matkaopas kaikille Kreikan saarille. Suomentanut Toni Ahola. Ateena: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1992. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
Davit, Thomas & Worm, Susana & Gaitanides, Johannes: Kreikan saaristo. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982. ISBN 951-26-1880-X(suomeksi)
Viitteet
↑ abcdSmith, William: ”Anaphe”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
