Kharmides (m.kreik.Χαρμίδης; lat.Charmides) on Platonin kirjoittama dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Kohtuullisuudesta (Περὶ σωφροσύνης, Peri sōfrosynēs).[1] Dialogissa Sokrates ja Kharmides keskustelevat sen nimen mukaisesti kohtuullisuudesta.[2]
Platonin teosten joukossa Kharmides on luettu tämän varhaisvaiheen dialogeihin, toisin sanoen se on mitä ilmeisimmin kirjoitettu suhteellisen pian Sokrateen kuoleman jälkeen.[3] Tämä on päätelty useista tyylillisistä ja sisällöllisistä seikoista: dialogi on suhteellisen lyhyt ja yksinkertainen, se ei pääty mihinkään selkeään lopputulokseen, eikä se sisällä Platonille myöhemmin yleisiä teemoja, kuten ideaoppia.[4]
Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu V tetralogiaan yhdessä dialogien Theages, Lakhes ja Lysis kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin koettelevien (peirastikos) teosten joukkoon.[1]
Sisältö
Kharmides on muodoltaan epäsuora eli referoitu dialogi. Dialogissa keskustelevat Sokrates, Platonin eno Kharmides, Kharmideen ja Platonin sukulainen Kritias sekä Sokrateen ystävä Khairefon.[2] Keskustelu sijoittuu Ateenan Taureaan palaistraan.[5]
Nimihenkilö Kharmides on teoksessa nuori ja kaunis ateenalainen, joka vaikuttaa olevan dialogin aiheena olevan ”kohtuullisuuden” tai ”järkevyyden” (sōfrosynē) ruumiillistuma. Tästä keskustelu siirtyykin kohtuullisuuden määritelmään. Kharmides ehdottaa alussa, että kohtuullisuus on kaiken tekemistä rauhallisesti tai häveliäästi. Tämä määritelmä hylätään, koska Kharmides myöntää, että kohtuullisuus on täysin hyvää eikä millään muotoa pahaa, ja koska nopeus joissakin toimissa on parempaa kuin rauhallisuus ja hitaus samoissa toimissa, kohtuullisuus ei voi olla rauhallisuutta.[6]
Seuraavaksi Kharmides määrittelee kohtuullisuuden vaatimattomuudeksi. Sokrates hylkää myös tämän määritelmän, lainaten Homeroksen sanoja Odysseiasta: ”vaatimattomuus ei ole hyvä tarpeenalaiselle”, ja koska kohtuullisuus on täysin hyvää, se ei voi olla vaatimattomuutta.[6]
Tämän jälkeen Kharmides kertoo Sokrateelle kohtuullisuuden määritelmän jonka oli kuullut toiselta: kohtuullisuus on omien asioiden hoitamista. Tämäkään ei kuitenkaan kelpaa vastaukseksi, koska se vaatisi lisäselityksen siitä, mitä tämä tarkoittaa. Esimerkiksi toisen käsityöläisen töitä tekevä käsityöläinen voi olla järkevä, mutta ei silti tee omia töitään.[6]
Lopuksi Kritias nostaa esille Delfoin tunnetun kirjoituksen gnothi seauton (”tunne itsesi”). Tästä keskustelu siirtyy ajatukseen kohtuullisuudesta tai järkevyydestä tietoa koskevana tietona. Ehdotetaan, että järkevä tietäisi, mitä tietää ja mitä ei tiedä.[6]
↑ abRemes, Unto & Thesleff, Holger: ”Esittelyjä ja selityksiä”. Teoksessa Platon 1999, s. 298–301.
↑Smith, Nicholas D.: PlatoThe Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 7.1.2014. (englanniksi)
↑Jowett, Benjamin: ”Introduction”, The Dialogues of Plato, s. 5. (Volume I. Charmides. Lysis. Laches) Macmillan and Company, 1892. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
