Joan Miró

Joan Miró
Miró kesäkuussa 1935
Miró kesäkuussa 1935
Henkilötiedot
Syntynyt20. huhtikuuta 1893
Barcelona, Katalonia, Espanja
Kuollut25. joulukuuta 1983 (90 vuotta)
Palma de Mallorca, Mallorca, Espanja
Kansalaisuus katalaani
Taiteilija
Salanimi Miro, Joan, la ferra
Ala taidemaalari, kuvanveistäjä, keraamikko
Taidesuuntaus surrealismi
Palkinnot

Gran Premio
Venetsian biennaali 1954
Guggenheim International Award 1959

Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Joan Miró, Nainen ja lintu, 1983 on Barcelonan Joan Miró -puistossa.

Joan Miró i Ferrà (20. huhtikuuta 1893 Barcelona – 25. joulukuuta 1983 Palma de Mallorca) oli katalonialainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja keraamikko. Mirón töitä on kuvattu surrealistisiksi, lapsenomaisiksi, katalonialaista kansallisylpeyttä ilmentäviksi ja alitajuntaa peilaaviksi.

Time-lehden kriitikon Robert Hughesin mukaan Miró on eräs niistä vuosien 1880 ja 1900 välillä syntyneistä taiteilijoista, jotka muokkasivat uudelleen kulttuuria ja tietoisuutta. Mirón tuotantoon sekoittuu useita osia modernismin kaikkein rohkeimmista taidesuuntauksista – kubismin maalaustaide, surrealismin runous ja dadan opit – ja ne muuntuvat omaksi, katsojille tutuksi tyyliksi, joka on kuitenkin välittömästi tunnistettavissa hänen omakseen.[1]

Elämä

Nuoruus ja opiskelu

Mirón isä oli tarragonalaisen sepän poika, josta tuli Barcelonassa kulta- ja kelloseppä. Hänen äitinsä puolestaan oli huonekalupuusepän tytär Palma de Mallorcasta.[2] Miró aloitti piirustuksen opiskelun seitsemänvuotiaana. Hän suostui kuitenkin myöhemmin vanhempiensa vaatimuksesta hankkimaan itselleen ”kunnon ammatin” ja opiskeli kauppakoulussa kirjanpitäjäksi. Samaan aikaan hän opiskeli kuvataidetta Barcelonan taideakatemiassa maisemamaalari Modest Urgellin sekä koriste- ja taideteollisuuden professori Josep Pascó i Mensan johdolla.[3]

Mirón ihaileman Antoni Gaudín suunnitteleman Sagrada Família pienoismalli (1898).

Päätettyään kolmivuotisen taidekoulutuksen Miró ryhtyi vanhempiensa tahdon mukaan kirjanpitäjäksi. Kärsittyään hermoromahduksen hän jätti yrityselämän.[4] Kahdeksantoistavuotias Joan lähetettiin perheen vasta ostamalle maatilalle Mont-roig del Campin pikkukaupunkiin, joka sijaitsee vajaat sata kilometriä Barcelonasta lounaaseen. Miró toipui sairaudestaan ja alkoi vaeltaa ympäristössä maalaamassa. Maaseutuympäristö vaikutti paljon varsinkin hänen varhaistuotantonsa kehitykseen. Muutettuaan Pariisiin hän palasi seudulle kesäisin.[5]

Vuosina 1912–1915 Miró opiskeli Francese d’Assís Galí Fabran yksityisakatemiassa.[3] Barcelonan taidekouluissa hän tutustui katalonialaiseen kansantaiteeseen ja sen yhtymäkohtiin juuri kehittymässä olevaan modernin taiteeseen. Hän tutustui myös Barcelonan useisiin kirkkoihin, joiden 800–1100-luvulta peräisin olevasta sisustuksesta hän sai vaikutteita myöhempiin teoksiinsa.[6] Opiskeluaikoinaan hän ihaili myös Antoni Gaudín arkkitehtuurin voimakkaita art nouveau -muotoja.[7]

Varhaistuotanto

Miróa rohkaisi jo varhain taidekauppias Josep Dalmau, jonka taidegalleriassa hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli Barcelonassa 1918. Vuonna 1917 hän oli tavannut Francis Picabian.[4]

Vuosina 1913–1917 Mirón töissä oli vaikutteita Paul Cézannelta ja fauvisteilta. Niissä kuvatut objektit ovat lähellä toisiaan, ja ne loistavat kirkkain ja murretuin värein nauhamaisten kuvioiden muodostaessa eräänlaisia dekoratiivisia ornamentteja.[3] Vuosien 1916–1917 varhaistuotannon tärkeitä teoksia ovat Asetelma ja ruusu[8], E. C. Ricartin muotokuva[9], V. Nubiolan muotokuva[10], Prades, kylä[11] sekä, Ciurana, polku[12].[3]

Vuonna 1918 Miró perusti yhdessä ystäviensä kanssa ryhmän ”Agrupació Courbet” (kat. Courbet-ryhmä), jonka nuoret taiteilijat vastustivat katalonialaisen taiteen konservatiivista traditiota.[3] Samoina aikoina alkoi Mirón niin sanottu ”yksityiskohtainen kausi”. Sanaa alkoi käyttää eräs Courbet-ryhmän taiteilijatovereista. Tätä vaihetta on kutsuttu myös ”runolliseksi realismiksi”. Taiteilija vietti jälleen kesiä vanhempiensa maatilalla Mont-roigissa, jossa syntyneissä maisemissa on syvä perspektiivi, ja ne ovat tulvillaan metodisesti maalattuja yksityiskohtia.[3] Tämän kauden teoksia ovat Vihannespuutarha ja aasi[13] sekä Vaunun jäljet.[14][3]

Pariisi ja Ranska

Miró saapui Pariisiin vuonna 1920 ja jakoi siitä lähtien aikansa Espanjan ja Ranskan välillä. Hän tapasi Pariisissa Pablo Picasson, jota ei ollut aikaisemmin tavannut mutta jonka äiti oli perheen tuttava Barcelonassa. Picasso osti Mirón hänelle esittelemän maalauksen ja auttoi tätä tutustumaan taiteilijapiireihin.[15] Miró tutustui myös runoilijoihin Max Jacob, Pierre Reverdy ja Tristan Tzara, joiden kanssa osallistui dada-ryhmien toimintaan. Taidekauppias Dalmau järjesti Mirón ensimmäisen yksityisnäyttelyn Pariisissa 1921, ja Mirón teoksia oli esillä Salon d’Automnessa 1923. [4]

Vuosina 1921–1922 Miró loi maalauksen Maatila,[16] joka on runollisen realismin vaiheen paras saavutus. Maalauskangas, joka on kooltaan 132–147 senttimetriä, sisältää koko maailmankaikkeuden: sen täyttävät arkiset esineet, joilla on symbolisia merkityksiä, jotka jättävät kuvan avoimeksi lukuisille tulkinnoille. Amerikkalainen kirjailija Ernest Hemingway osti maalauksen, koska hän näki siinä vaikutelmia katalonialaisesta maisemasta ja mentaliteetista:[3][2]

»Siinä on kaikki, mitä Espanjasta tuntee kun siellä on, ja kaikki mitä tuntee kun on sieltä pois eikä voi mennä sinne. Kukaan muu ei ole pystynyt maalaamaan näitä kahta hyvin vastakkaista asiaa.[17]»

Seuraavat kaksi maalausta Kynnetty pelto (1923–1924)[18] ja Katalonialainen maisema (Metsästäjä) (1923–1924)[19] todistavat taiteilijan kehittyneen nopeasti todellisen elämän tarkkailijasta ja jäljittelijästä epätavallisten mielikuvien ja symbolien toteuttajaksi. Realistisia kuvioita pakottavat vääristyneet muodot, joita geometriset hahmot, lieriöt, ympyrät, kolmiot ja viivat venyttävät, paisuttelevat ja vääntävät. Muistetut unet, erityisesti ne, joita hän näki mentyään nukkumaan nälkäisenä, tulivat inspiraation lähteiksi. Hän tunnusti myöhemmin, että nälkäisen hallusinaatiot olivat hänen muusansa. Verrattuna eetterin, kokaiinin, alkoholin, morfiinin tai seksin käyttöön Mirón nälän hallusinaatiot näyttävät melkein munkin paastolta.[3][20]

Surrealistien ryhmään

”Les Fusains”, 22, rue Tourlaque, Pariisissa, jossa Miró asui vuonna 1927.

Miró tapasi vuonna 1924 André Bretonin, Paul Éluardin, Louis Aragonin ja muita surrealistiryhmän jäseniä. Samana vuonna julkaistiin surrealismin manifesti. Breton uskoi Mirón löytäneen keinon kuvata elämän ”runollista todellisuutta” sellaisilla tavoilla, joita Bretonin manifestissa kuvattiin mutta joita Breton ei pystynyt täysin kuvittelemaan.[15] Mirón yksityisnäyttely Pariisin Galerie Pierressä vuonna 1925 oli huomattava surrealistinen tapahtuma. Miró oli samana vuonna mukana surrealistien ensimmäisessä yhteisnäyttelyssä Galerie Pierressä. Hän matkusti Hollantiin vuonna 1928 ja aloitti maalaussarjan hollantilaisten mestarien innostamana.[21][22][23][4]

Miró maalasi useita töitä surrealistien tapaan. Melko pieni Harlekiinin karnevaali (1924–1925)[24] oli hänen tuotantonsa surrealistisen vaiheen huipentuma.[25][26]

Mirón maalausten maailmassa luuttomat, leijuvat ja amorfiset oliot vaihtavat muotoaan ja asemiaan tilassa ja maailmankaikkeudessa. Kuviolla ja objekteilla, kuten kala, hyönteinen, tikapuut, liekit, tähdet, lieriöt, ympyrät ja pallot on todellisuudessa vastaavat hahmonsa, mutta maalauskankaalla heiluvat värilliset varjot juhlien lomapäivää.lähde?

Ajan kuluessa Mirón maalaukset tulivat yhä abstraktimmiksi ja hänen muotonsa orgaanisemmiksi. Mirón kuvallisten idiomien sanasto sai muotonsa 1920-luvun loppuun mennessä. Siinä on merkkejä, jotka osoittavat tilan (horisonttiviiva, aurinko ja tähdet kuvan yläreunassa; aaltoja tai kasvikimppuja alaosassa), ja viestintuojien apumerkkejä, jotka viestivät ja yhdistävät tilan eri osia: lentävä lintu, juokseva jänis, taivaaseen suuntautuvat tikkaat, aistihavaitsemisen elimiä – silmä ja korva, ihmisen hahmo, jolla on valtavat jalat. Esimerkiksi Henkilö, joka heittää kivellä lintua (1926)[27]; Kuuta haukkuva koira (1926)[28]; Maisema (jänis) (1927)[29].[3]

Taiteilija kokeili 1930-luvulla erilaisia materiaaleja. Hän teki assemblaaseja löytämistään materiaaleista ja esineistä ja maalasi, piirsi ja teki kollaaseja paperille, kovalevylle, hiekkapaperille ja kuparille. luonnoskollaasiensa mukaan hän loi vuosina 1932–1936 sarjan kuvia. Hän irrotti osia luetteloista ja aikakauslehdistä, kuvia koneista ja arkiesineistä, järjesti ja liimasi niitä paperille ja käytti kollaaseja tulevissa maalauksissaan, joiden sommitelmissa nuo tekniset osat ja kappaleet saivat lievästi muotoillut hahmot, jotka muistuttavat eläinten elimiä, ihmisten raajoja ja sikiöitä. Nämä kirkkain värein maalatut työt ovat Mirón kaikkein abstrakteimpia teoksia, kuten Maalaus (1933) ja Sommitelma (1933)[30].

Vuonna 1934 Miró palasi jälleen Pariisiin. Sen vuoden alusta hän ei pystynyt piirtämään muuta kuin hirviöitä, ja ihmisistä tuli hampaiden ja sukupuolielinten groteskeja hahmoja. Espanjan sisällissodan puhkeaminen ja fasismin nousu Euroopassa vahvistivat hänen pelkojaan. Hän teki tasavaltalaisille propagandajulisteita kuvaamalla katalonialaisen talonpojan nostetun nyrkin.[15]

Kansainvälistä tunnustusta

Espanjan sisällissodan puhjettua kesäkuussa 1936 Miró palasi Pariisiin ja jäi Ranskaan vuoteen 1940 asti. Vuonna 1937 hän maalasi suuren paneelin Niittäjä Espanjan tasavallan paviljonkiin Pariisin maailmannäyttelyssä. Katalonialaista talonpoikaa esittävä maalaus tuhottiin paviljongin purkamisen jälkeen.[31] Eräs tämän kauden merkittävistä töistä on Asetelma jossa vanha kenkä (1937)[32]. Arjen esineet – pullo, leipä, ketun purema omena ja vanha kenkä – säteilevät epätodellista valoa, joka saa kuvan näyttämään Ilmestyskirjan kohtaukselta.[3] Miró totesi tuolloin haastattelussaan: ”Olen pessimistinen, olen järkyttävän pessimistinen.” ”En hyväksy illuusioita. Taistelu kaikkea sellaista vastaan, joka edustaa hengen puhdasta arvoa, tulee olemaan väkivaltaisempi kuin koskaan.”[15]

Toisen maailmansodan puhjettua 1940 Miró muutti perheineen Normandian rannikolle Varengevillen kylään, jossa hän alkoi tehdä guassisarjaa Tähtikuviot. Kylään oli annettu pimennysmääräys, joka vaikutti kirkkaaseen ja vaikuttavaan maalaussarjaan Constellations (Tähtikuviot).[15] Tähdet, kuunsirpit, kiekot, silmät, linnut ja eläimet, ihmishahmot ja jotkut epämääräiset muodot joko lähestyvät toisiaan tai jättävät avoimen tilan. Miró itse myöntää luoneensa nämä guassimaalaukset yön, tähtien, Bachin ja Mozartin musiikin vaikutuksen alaisina. Ne herättivät hänessä monenlaisia runollisia assosiaatioita, jotka kuvastuvat teosten nimissä, kuten: Satakielen laulu keskiyöllä ja aamusade (1940)[33], Salakirjoitusta ja tähtikuvio rakkaudessa naisen kanssa[34] ja Aamun herääminen (1941)[35].

Saksan joukkojen edetessä Ranskaan toukokuussa Mirón onnistui paeta vaimonsa ja tyttärensä kanssa Pariisiin ja sieltä Espanjaan. Perhe matkusti Palma de Mallorcaan, missä Miró oli viettänyt lapsuutensa kesiä isovanhempiensa kanssa.[15]

Sodan viimeisenä vuonna 1944 Miró loi keraamikkoystävänsä Josep Llorens i Artigasin kanssa keramiikkaa, jossa on uutta ilmaisun kiihkeyttä. Maljakoita on tehty usein tahallisen epämuodostuneiksi ja sirpaloituneiksi.[36]

Toisen maailmansodan jälkeen

Vuosina 1940–1970 taiteilija saattoi toteuttaa unelmansa monumentaalitaiteesta, joka oli tapa ”saavuttaa ihmisiä”. Vuonna 1947 hän matkusti ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin ja teki seinämaalauksen Cincinnati Terrace Hilton -hotelliin.[37] 3 × 10 metrin kokoinen suuri maalaus valmistui New Yorkissa, jossa Miró asui yhdeksän kuukautta. Hän tapasi siellä muun muassa maanpaossa olevia taiteilijatovereitaan, esimerkiksi Marcel Duchampin.[38]

Mirón ateljee Palma de Mallorcassa on nykyisin museona.

Hän asettui vuonna 1956 asumaan Palma de Mallorcalle huvilaan, jossa oli suuri ateljee. Sen suunnitteli hänen ystävänsä arkkitehti Josep Lluís Sert. Hän teki siellä yhteistyössä vanhan ystävänsä, mestarikeraamikko Josep Llorens Artigasin kanssa kaksi teosseinää Unescon päämajaan Pariisiin (1956–1958). Seinät ovat kolme metriä korkeita ja 15 ja 7,5 metriä leveitä. Hallitseva Aurinkoseinä ja intiimimpi Kuuseinä kirkkaine väreineen ovat vahva vastakohta rakennusten harmaalle betonille.[39] Tästä teoksesta Mirólle myönnettiin Guggenheim International Award vuonna 1958 ja hänen matkustettuaan keväällä 1959 kolmatta kertaa Yhdysvaltoihin palkinnon ojensi Valkoisessa Talossa presidentti Eisenhower.[40]

Miró innostui vuonna 1952 Pariisissa näkemästään Jackson Pollockin näyttelystä, mutta puhtaaseen abstraktioon hänellä ei ollut kiinnostusta.[15]

Mirón teoksia oli ensimmäisessä Kasselin documentassa 1955.[4] Seuraavana vuonna Miró keskeytti maalaamisen ja aloitti sarjan monumentaalisia keramiikkaseinämaalauksia, jotka somistavat muun muassa Harvard Harkness Centerin ruokasalia (1960–1961), Kauppakorkeakoulun rakennusta Sankt Gallenissa Sveitsissä (1964), Fondation Maeghtin aitaa Saint-Paul-de-Vencessa Barcelonan lentoasemaa (1970) sekä Osakan maailmannäyttelyn lasipaviljonkia (1970).[41]

Vuosina 1950–1970 Miró kiinnostui myös kuvanveistosta, jonka parissa hän työskenteli tiiviisti 1960-luvulla. Hän teki veistosten mallit löytämistään materiaaleista, joko ihmisen tekemistä tai luonnonmateriaaleista. Ne valettiin toisinaan myöhemmin pronssiin.[42] Tämän kauden maalaukset tulivat jälleen ”tyhjemmiksi”: Nainen auringossa (1950), Katalonialainen talonpoika kuunvalossa (1968), triptyykki Sininen I, II ja III (1961)[43] ja Kiurun siipi (1967). Näitä töitä luonnehtii muutaman puhtaan värin käyttö, suuret, yksinkertaiset muodot sekä poikkeuksellinen lakonisuus yhdistettynä runollisen ilmaisun energiaan.[3]

1960-luvulla Mirón tyyli kehittyi karskimmaksi ja villimmäksi. Hän koki Francon Espanjan ilmapiirin yhä tukahduttavampana ja halusi tuoda vuoden 1968 Pariisin opiskelijamellakoista kapinallista henkeä. Eräästä maalauksestaan 75-vuotias taiteilija selitti, että sen nimi selvittää kaiken: Toukokuu 1968. Myöhemmin hän kertoi maalauksesta, että draama ja odotus ovat tasapainossa: ”se oli se, mitä unohtumattomassa nuorten kapinassa oli ja mitä siitä jäi jäljelle...”[44]

Elämänsä lopulla Francon aikana Miró eristäytyi eräänlaiseen vapaaehtoiseen maansisäiseen karkotukseen, mikä ei kuitenkaan tarkoittanut ettei hän olisi ottanut kantaa. Noina vuosina Miró vastusti Francon hallituksen yrityksiä saada hänet edustamaan hallitusta ulkomailla. Hän kieltäytyi osallistumasta valtion järjestämiin taidenäyttelyihin.[45] Kenraali Francon kuoltua vuonna 1975 Mirólta kysyttiin, mitä hän oli tehnyt Espanjaa lähes 40 vuotta hallinneen diktaattorin vastustamiseksi. Taiteilija vastasi: ”Vapaita ja väkivaltaisia asioita.”[15]

Miro kuoli joulupäivänä 1983 Palma de Mallorcassa. Hänet on haudattu sukuhautaan Montjuïcin hautausmaalle Barcelonassa.[46]

Tuotanto

Kokonaisuus

Fundació Joan Miró -säätiön edustalla oleva veistos Kuu, aurinko ja yksi tähti.

Mirón tuotanto kattaa noin 500 veistosta, 2 000 öljymaalausta, 3 500 grafiikan työtä ja 400 keraamista työtä. Lisäksi hän teki keramiikkaseiniä ja seinävaatteita julkisiin tiloihin, kuvitti kirjoja ja suunnitteli tuotemerkkejä.[3]

Muu tuotanto

Miro teki yhteistyötä vuonna 1926 Max Ernstin kanssa suunnitellen lavasteita Djagilevin Ballets russesiin. Hän myös suunnitteli 1978 groteskeja nukkeja kokeellisen teatteriryhmän La Clacan kanssa esitykseen Bogeyman (joka viittaa Francoon).[45]

Miró suunnitteli jalkapallon MM-kisoihin 1982 julisteen.[47] Espanjan valtion matkailutoimisto on vuodesta 1983 käyttänyt Mirón maalaamaa aurinkoa maan matkailumainonnassa.[48][49] Espanjan suurin pankki La Caixa on vuodesta 1980 käyttänyt Miron työstä otettua aihetta (sininen meritähti, keltainen ja punainen piste) logonaan. Aihe on poimittu seinävaatteesta, jonka pankki tilasi taiteilijalta 1970-luvun lopussa.[50]

Mirón suunnittelema seinävaate World Trade Centerissä New Yorkissa (1974) tuhoutui syyskuun 11. päivän iskuissa vuonna 2001.[51]

Eräs Mirón suunnittelemista yhteiskunnallisista teoksista on hänen Amnesty Internationalille vuonna 1977 tekemänsä mielipidevankeja puolustava juliste.[52]

Museot

Fundació Joan Miró säätiö avattiin vuonna 1975 Centre d’Estudis d’Art Contemporanissa Barcelonassa.[53]

Taiteilijan ateljee Palma de Mallorcassa muutettiin 1992 hänen museokseen.[3] Siellä on nähtävillä taiteilijan ateljeet ja työskentelymenetelmiä, kuten myös melko paljon pysyvien kokoelmien teoksia. Ateljeissa kiinnittää huomiota valkoisilla seinillä olevat graffitin kaltaiset piirustukset, jotka ovat Miron ajatusten pohjalta syntyneitä nopeita luonnoksia, jotka näyttävät luolamaalauksilta mutta joista tuli myöhemmin pronssiveistoksia tai keramiikkatöitä.[45]

Mont-roig del Campin vanhassa kirkossa on vuodesta 2004 toiminut Centre Miró. Keskus havainnollistaa varsinkin Mirón varhaistuotantoon vaikuttaneita keskeisiä maisemia ja piirteitä.[5]

Vaikutus

Yhdysvalloissa

Mirón ensimmäinen huomattava museotason retrospektiivinen näyttely järjestettiin MoMA:ssa New Yorkissa 1941.[4] Miró kehitti uuden relaationaalisen kuvatilan, jossa hahmot ja niiden ympäristö on kuvattu outoina, jopa epärealistisina. Tämä non-objektiivinen maalaus vaikutti paljon abstrakteihin ekspressionisteihin. Myös abstrakti värikenttämaalaus sai vaikutteita Mirón leveistä siveltimenvedoista ja puhtaista väreistä.[54]

Surrealistien vaikutus oli New Yorkissa suuri toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Miró vaikutti esimerkiksi Jackson Pollockin taiteen myöhäisvaiheen muodostumiseen.[55] Pollockin lisäksi Mirón taide vaikutti muun muassa Georgia O´Keeffen, Robert Morherwelliin, ja Arshile Gorkyn tuotantoon.[54] Louise Bourgeois oli hänen ystävänsä.[56]

Pohjoismaissa

Varsinkin Mirón grafiikkaa on nähty Suomessa eri näyttelyissä 1950-luvulta alkaen. Teoksia on ollut Suomessa ja lähialueilla Ateneumissa Solomon R. Guggenheim -museon kokoelmien näyttelyissä 1957 ja 1994–1995 sekä Taidekeskus Retretin surrealisminäyttelyssä 1987. Mirón näyttelyitä on ollut Wäinö Aaltosen museossa 1991, Malmön taidehallissa 1993, Moderna museetissa 1998, Venäläisessä museossa 2004, Kumussa 2007, ARKENin modernin taiteen museossa Tanskassa ja Henie-Onstad taidekeskuksessa Oslossa 2010.[57]

Keväällä 2011 Espoon Emma-taidemuseossa oli Mirón kuvanveistoon painottuva näyttely. Mirón kuvien fantasiamaailma on innostanut ainakin seuraavia suomalaisia taiteilijoita: Ole Kandelin, Ernst Mether-Borgström, Rolf Sandqvist, Max Salmi, Kauko Lehtinen, Antti Vuori ja Kari Huhtamo.[58]

Vastaanotto

Miroa on ylistetty eräänä modernin taiteen mestareista. Arvostuksen ohella hänen taidettaan on myös kritisoitu. Esimerkiksi taidekriitikko Robert Hughes arvioi seuraavasti Mirón toisen maailmansodan jälkeistä tuotantoa, jonka teosten koko kasvoi ”amerikkalaisiin mittoihin”:

»Miró oli uskomaton taiteilija – välillä. Mutta hän oli myös taidemaalari, jolla oli tiettyjä rajoituksia, jotka alkoivat näkyä melko myöhään hänen urallaan, kun hän alkoi tehä teoksiaan amerikkalaiseen kokoon. Noista suurista, myöhemmistä maalauskankaista – sininen piste, jonka sisällä on muutamia pisteitä ja yksi tai kaksi kiemuraa – on vaikea keksiä yhtään, jota ei haluaisi vaihtaa johonkin hänen tuimasti vaikuttaviin pieniin maalauskankaisiinsa 1920-luvulta, ne ovat kuin petrimaljoja, joissa kuhisee eriskummallisia vertauskuvallisia mikro-organismeja.[17]»

Huges toteaa, että Miróon viitataan aina ”suurena espanjalaisena taiteilijana”, joka on hänen mielestään teknisesti totta mutta kulttuurisesti väärin. ”Hän oli katalonialainen taiteilija ja ero oli hänelle hyvin merkittävä, kuten jokainen, joka katalonialaisia tuntee ja tietää.”

Miró oli Hughesin mielestä syvästi alueellinen taiteilija, jonka ”kansainvälisyys” oli hänen mielestään

»-- paljolti tulosta kuuluisuudesta ja taiteen välitysjärjestelmästä, joka tuli yleiseurooppalaiseksi ja toisen maailmansodan jälkeen transatlanttiseksi. Mutta hänen mielikuvituksensa runko oli tarmokkaan provinsiaalista, jonka juuret olivat katalonialaisessa kompostissa; sitä toisin muokkasi kubismin vaikutus ja sen jälkeen sulautuminen surrealistien avantgardeen 1920-luvulla, mutta sen itsepintainen mielikuvitus juontuu niinkin syvältä kuin hänen suurelta katalonialaiselta edeltäjältään, arkkitehti Antonio Gaudilta.[17]»

Taidekriitikko Hilton Kramer totesi vuonna 2002 New Yorkissa järjestetystä Mirón kuvanveistoon painottuvasta näyttelystä, että taiteilijan kuvallisten ja veistoksellisten motiivien valikoima koostuu miehistä, naisista, linnuista ja seksistä. Myöhäistuotannossa seksuaaliset mielikuvat eivät ole painopiste, vaan röyhkeyteen asti nerokas kirkkaiden värien käyttö.[59]

Luettelo tärkeimmistä teoksista

Maalaukset

Vuosi Teos Tekniikka Kokoelma Kaupunki
1916 Asetelma ruusun kera öljy pahville yksityiskokoelma[8]
1917 E. C. Ricartin muotokuva öljy ja painokuva kankaalla yksityiskokoelma[9]
1917 V. Nubiolan muotokuva öljy kankaalle Folkwang-museo[10] Essen
1917 Prades, kylä öljy kankaalle Guggenheim-museo[11] New York
1917 Ciurana, polku öljy kankaalle yksityiskokoelma[12]
1917 Nord-Sud öljy kankaalle yksityiskokoelma[60]
1918 Vihannespuutarha ja aasi öljy kankaalle Moderna museet[13] Tukholma
1918 Vaunun jäljet öljy kankaalle yksityiskokoelma[14]
1919 Omakuva
Autopotrait		 öljy kankaalle Musée Picasso[61] Pariisi
1921 Seisova alastonmalli
Grand nu debout		 öljy kankaalle Perls Galleries[62] New York
1921 Maatila
La Ferme		 öljy kankaalle National Gallery of Art[16] Washington
1921 Portrait d'une danseuse espagnole öljy kankaalle Musée Picasso Pariisi
1923 Kynnetty pelto
Camp llaurat		 öljy kankaalle Guggenheim-museo[18] New York
1924 Katalonialainen maisema
Paysage catalan (Le Chasseur)		 öljy kankaalle Museum of Modern Art[19] New York
1924 La Famille musta- ja punaliitu hiekkapaperille Museum of Modern Art New York
1924 Maternité öljy kankaalle yksityiskokoelma[63]
1925 Harlekiinin karnevaalit
Le Carnaval d'Arlequin		 öljy kankaalle Albright-Knox Art Gallery[24] Buffalo
1926 Henkilö, joka heittää kivellä lintua öljy kankaalle Museum of Modern Art[27] New York
1926 Kuuta haukkuva koira öljy kankaalle Philadephian taidemuseo[28] Philadelphia
1927 Maisema (jänis) öljy kankaalle Guggenheim-museo[29] New York
1927 Le Cheval de cirque öljy kankaalle Hirshhornin taidemuseo ja veistospuutarha,
Smithsonian-instituutti[64]
ja Musée communal des beaux-arts d'Ixelles		 Washington ja Bryssel
1928 Intérieur hollandais I öljy kankaalle Museum of Modern Art[21] New York
1928 Intérieur hollandais II öljy kankaalle Guggenheim-museo[22] New York
1928 Intérieur hollandais III öljy kankaalle Metropolitan Museum of Art[23] New York
1928 Danseuse espagnole kollaasi Pompidou-keskus Pariisi
1930 Peinture, la magie de la couleur öljy kankaalle Menil Collection Houston
1930 Peinture öljy ja laasti kankaalle Fondation Beyeler Basel
1933 Sommitelma
Composition		 öljy kankaalle Bernin taidemuseo[30] Bern
1933 Composition, concentration plastique öljy kankaalle Lille Métropole Musée Villeneuve-d'Ascq
1934 Etana, nainen, kukka ja tähti
Escargot, femme, fleur et étoile		 öljy kankaalle Museo del Prado Madrid
1937 Asetelma jossa vanha kenkä
Nature morte au vieux soulier		 öljy kankaalle Museum of Modern Art[32] New York
1938 Tähti hyväilee mustan rintaa
Une étoile caresse le sein d'une noire		 öljy kankaalle Tate Modern Lontoo
1939–1941 Sarja Sommitelmia tempera, guassi, öljyväri,
pastelli paperille		 Fundació Joan Miró ja Museum of Modern Art Barcelona ja New York
1940 Satakielen laulu keskiyöllä ja aamusade guassi Perl Galleries [33] New York
1941 Salakirjoitusta ja tähtikuvio rakkaudessa naisen kanssa guassi Art Institute of Chicago[34] Chicago
1941 Tähtikuvio: aamun herääminen guassi yksityiskokoelma[35]
1942–1949 Nainen, lintu, tähti
Femme, oiseau, étoile		 pastelli, värikynä, tärpätti,
guassi, liitu ja öljy kankaalle		 yksityiskokoelma Luzern ja Pariisi
1961 Triptyykki Sininen I, II ja III öljy kankaille Pompidou-keskus[65][43] Pariisi
1968 Personnage devant le soleil akryyli Fundació Joan Miró Barcelona
1968–1973 Toukokuu 1968
Mai 1968		 öljy kankaalle Fundació Joan Miró[66] Barcelona
1972 Femme et oiseau à l'aube öljy kankaalle yksityiskokoelma
1974 L'Espoir du condamné à mort öljy kankaalle Fundació Joan Miró Barcelona

Veistokset

Kuvitteellinen hahmo (Personnage), 1970.
Vuosi Teos Materiaali Sijainti Kaupunki
1933 Personnage et parapluie puu, kuivat lehdet ja sateenvarjo Fundació Joan Miró Barcelona
1967 Oiseau solaire pronssi Museum of Modern Art New York
1968 Oiseau lunair Carraran marmori Fondation Maeght Saint-Paul-de-Vence
1961–1981 Labyrinthe pronssi, marmori, keramiikka, betoni Fondation Maeght Saint-Paul-de-Vence
1967 Montre du vent pronssi Fundació Joan Miró Barcelona
1967 La Caresse d'un oiseau maalattu pronssi Fundació Joan Miró Barcelona
1973 Femme verre pronssi Parc Cultural Viera i Clavijo Santa Cruz de Tenerife
1974 Chien pronssi Fundació Joan Miró Barcelona
1978 Ensemble monumental maalattu polyesterihartsi La Défense Paris
1981 Le soleil, la lune et une étoile betoni ja pronssi Washington street[67] Chicago
1981 Femme pronssi Kaupunginhotelli Barcelona
1983 Femme et oiseau sementti ja keramiikka Parc Joan Miró Barcelona

Keramiikkaseinät

Keramiikkaseinä Ludwigshafenissa Saksassa (1971).
Vuosi Sijainti Kaupunki
1950 Harvardin yliopisto Cambridge[41]
1958 Unescon pääkonttori Pariisi[68][69]
1964 Kauppakorkeakoulu Sankt Gallen
1964 Labyrintti Fondation Maeght Saint-Paul (Alpes-Maritimes)
1970 Barcelonan lentoasema, Terminaali 2 El Prat de Llobregat[70]
1970 Maailmannäyttelyn paviljonki Osaka[41]
1971 Wilhelm Hack -museo Ludwigshafen
1972 Elokuvateatteri Pariisi
1976 IBM:n toimitilat Barcelona[41]
1980 Uusi kongressipalatsi Madrid[71]
1983 Parc del Mar Palma de Mallorca

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Thomson Gale: Joan Miró from Authors and Artists for Young Adults 2005-2006. Thomson Corporation. Viitattu 2.1.2011. (englanniksi)
  2. ↑ a b Janic Mink: Joan Miró, s. 30. Benedikt Taschen Verlag, 1993.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Joan Miró Olga's Gallery. Olga's Gallery. Viitattu 1.1.2011. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f Biography The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 1.1.2011. (englanniksi)
  5. ↑ a b Centre Miró Centre Miró. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  6. ↑ Artist Profile: Joan Miro Nancy Doyle Fine Art. Viitattu 1.1.2011. (englanniksi)
  7. ↑ Joan Miro, Biography Windsor Fine Art. Windsor Fine Art. Viitattu 14.5.2011. (englanniksi)
  8. ↑ a b Joan Miró. Still Life with Rose. Olga's Gallery
  9. ↑ a b Joan Miró. Portrait of E.C. Ricart. Olga's Gallery
  10. ↑ a b Joan Miró. Portrait of V. Nubiola. Olga's Gallery
  11. ↑ a b Joan Miró. Prades, the Village. Olga's Gallery
  12. ↑ a b Joan Miró. Ciurana, the Path Olga's Gallery
  13. ↑ a b Joan Miró. The Vegetable Garden with Donkey Olga's Gallery
  14. ↑ a b Joan Miró. The Waggon Tracks. Olga's Gallery
  15. ↑ a b c d e f g h Tim Adams: Joan Miró: A life in paintings The Guardian. 20.3.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 27.3.2011. (englanniksi)
  16. ↑ a b Joan Miró. The Farm Olga's Gallery
  17. ↑ a b c Robert Hughes: The purest dreamer in Paris (Arkistossa Archive.org) Time. 21.6.2008. Viitattu 3.1.2011. (englanniksi)
  18. ↑ a b Jan Miro: Tilled Field The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  19. ↑ a b Joan Miró. Catalan Landscape (The Hunter). Olga's Gallery
  20. ↑ Janic Mink: Joan Miró, s. 44. Benedikt Taschen Verlag, 1993.
  21. ↑ a b Joan Miró. Dutch Interior I. Olga's Gallery
  22. ↑ a b Joan Miró. Dutch Interior II. Olga's Gallery
  23. ↑ a b Dutch Interior. Olga's Gallery
  24. ↑ a b Joan Miró. Harlequin's Carnival. Olga's Gallery
  25. ↑ Catalan Landscape (The Hunter) ("Catalan Landscape" is an excellent example of Joan Miró’s personal surrealist style, which culminated in the excellent "Harlequin's Carnival”, painted a year later) The Art Wolf. Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)
  26. ↑ Carnival D'Arlequin Albert Knox Gallery. Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)
  27. ↑ a b Joan Miró. Person Throwing a Stone at a Bird Olga's Gallery
  28. ↑ a b Joan Miró. Dog Barking at the Moon. Olga's Gallery
  29. ↑ a b Joan Miró. Landscape (The Hare). Olga's Gallery
  30. ↑ a b Joan Miró. Composition Olga's Gallery
  31. ↑ Janis Mink, s. 66
  32. ↑ a b Joan Miró. Still Life with Old Shoe. Olga's Gallery
  33. ↑ a b Joan Miró. The Nightingale's Song at Midnight and the Morning Rain. Olga's Gallery
  34. ↑ a b Ciphers and Constellations, in Love with a Woman Olga's Gallery
  35. ↑ a b Joan Miró. Constellation: Awakening at Dawn. Olga's Gallery
  36. ↑ Walter Erben: Joan Miro Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.1.2011. (englanniksi)
  37. ↑ Miro Mural (kuva teoksesta) Cincinnati Views. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  38. ↑ Janis Mink: Joan Miro 1893-1983, s. 78. Taschen, 2000. ISBN 9783822859759 Teoksen verkkoversio Viitattu 3.1.2011. (englanniksi)
  39. ↑ The Wall of the Sun ja The Wall of the Moon, Joan Miró and Josep Llorens Artigas. Unesco
  40. ↑ Chronology (1958 ja 1959) Fundació Pilar i Joan Miró a Mallorca. Fundació Pilar i Joan Miró. Viitattu 2.8.2013. (englanniksi)
  41. ↑ a b c d Miro A Life in Retrospective 2010. Museum of Ancient and Modern Art. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  42. ↑ David Cohen: The Semiotics of Desire Art Critical. 2003. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  43. ↑ a b Blue III Olga's Gallery
  44. ↑ Joan Miró: A life in paintings The Observer. 20.3.2011. Guardian News and Media Limited.
  45. ↑ a b c Mark Brown: New Europe: Joan Miró, a titan of art whose presence is still felt The Guardian. Guardian News and Media Limited. Viitattu 30.3.2011. (englanniksi)
  46. ↑ Mink, s. 93
  47. ↑ Alastair Smart: Joan Miró: a life in art 2011. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  48. ↑ António Martins-Tuválkin: National Tourist Board (Spain) Flagspot. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  49. ↑ El Sol de Miró celebra 30 años al servicio de Turespaña Hosteltur. Viitattu 28.7.2013. (espanjaksi)
  50. ↑ History of ”la Caixa” Caja de Ahorros y Pensiones de Barcelona.. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  51. ↑ 01 09 11 WTC (Kuva tuhoutuneesta teoksesta) www.literaturknoten.de. Viitattu 28.7.2013. (saksaksi)
  52. ↑ Prisoner Of Conscience, 1977 (US) Amnesty International posters - in pictures. 2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  53. ↑ Fundació Joan Miró (espanjaksi)
  54. ↑ a b Joan Miró The Art Story Foundation. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)
  55. ↑ Clement Greenberg: ”Review of Exhibition by Joan Miró”, The Collected Essays and Criticism: Arrogant purpose, 1945-1949, s. 153. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio Viitattu 2.1.2011. (englanniksi)
  56. ↑ Louise Bourgeois (Art Obituaries) Telegraph Media Group Limited. 1.6.2010. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  57. ↑ Kirjav@ (haku ”Joan Miró”) Valtion taidemuseon kirjaston kokoelmatietokanta. Valtion taidemuseo. Viitattu 4.1.2011.
  58. ↑ Joan Miró + Miró ja suomalaista fantasiaa Emma, näyttelyt, menneet. EMMA - Espoon modernin taiteen museo. Viitattu 4.1.2011.
  59. ↑ Hilton Kramer: Late Miró Sculpture Bursts With Comedy, Lively Genitalia The New York Observer. 21.10.2002. Observer.com. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)
  60. ↑ Joan Miró. North-South. Olga's Gallery
  61. ↑ Joan Miró. Self-Portrait. Olga's Gallery
  62. ↑ Joan Miró. Standing Nude. Olga's Gallery
  63. ↑ Joan Miró. Maternity. Olga's Gallery
  64. ↑ Joan Miró. The Circus House Olga's Gallery
  65. ↑ Blue II Olga's Gallery
  66. ↑ Joan Miró. May 1968. Olga's Gallery
  67. ↑ Brunswick Bldg. Plaza Miro's Chicago - by Joan Miro Public Art In Chicago... Awesome Inc. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  68. ↑ "The Wall of the Sun" (1958) Unesco. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  69. ↑ "The Wall of the Moon" (1958) Unesco. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  70. ↑ Themed routes Turisme de Barcelona. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  71. ↑ Madrid's Convention Centre - Palacio de Congresos Go Madrid.com. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla