Taiteilijayhteisö Haus Rucker & co:n teos Landschaft im Dia tehtiin documenta 6 -näyttelyyn.
Documenta on laaja nykytaiteen näyttely, joka järjestetään viiden vuoden välein sadan päivän ajaksi Kasselin kaupungissa Saksan keskiosassa. Kasselin documentaa pidetään Venetsian biennaalin ohella eräänä merkittävimmistä kuvataiteen kansainvälisistä tapahtumista. Suomessa järjestetyt Ars-näyttelyt ovat documentaan verrattavia, mutta pienempiä kuvataidetapahtumia.
Saksan ollessa jakautunut Kassel sijaitsi lähellä Itä-Saksan rajaa. Järjestäjät kirjoittavat sen nimen pienellä alkukirjaimella.[1]
Ensimmäinen documenta järjestettiin vuonna 1955 Kasselin puutarhanäyttelyn yhteydessä. Siellä oli esillä teoksia nykytaiteen suurimmilta nimiltä kuten Pablo Picassolta ja Wassily Kandinskylta. Kaikkiaan 570 teosta 148 taiteilijalta edustivat ekspressionismiafauvismia ja muita sotaa edeltäneiden vuosien modernismin suuntauksia. Näyttelyn ripustuksessa oli viitteitä natsien vuoden 1937 rappiotaiteen näyttelyyn: esimerkiksi Wilhelm Lehmbruckin veistos, joka oli natsien näyttelyssä keskeinen pilkan kohde oli jälleen näyttävällä paikalla, mutta nyt arvostuksen kohteena.[2]
Viidennessä documentassa näyttelyn perusfilosofiaa muutettiin: aiemmin oli valittu mahdollisimman hyviä yksittäisiä töitä, nyt annettiin yhden taiteellisen johtajan koota eheä kokonaisuus ja valita teokset edustamaan tätä teemaa. Vuonna 1972 taiteellisena johtajana oli Harald Szeemann, ja hän valitsi näyttelyn otsikoksi “Questioning reality – pictorial worlds today “.[5]
Kuudennessa documentassa oli mukana paljon amerikkalaisten taiteilijoiden piirroksia, sekä itäsaksalaisten taiteilijoiden sosialistista realismia.[6]
Seitsemännen documentan kuuluisin teos oli Joseph Beuysin "yhteiskunnallista kuvanveistoa" edustava 7 000 tammea, jotka istutettiin kaupunkiin ja sen lähiympäristöön. [7]
Viimeaikaiset documentat
Yhdennessätoista documentassa taiteellinen johtaja oli ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolelta: Okwui Enwezor joka kuuden eri maista kotoisin olevan apulaiskuraattorin kanssa kokosi hyvin kansainvälisen näyttelyn.
Kahdestoista documenta oli avoimesti poliittinen. Sen teemoja olivat "Is modernity our antiquity?", "What is bare life?" ja "What is to be done?" Ensimmäinen liittyy nykytaiteen historialliseen perspektiiviin. Toinen kysymys koskee sitä, mikä on paljas elämä, ja kolmas pohtii taiteen ja esteettisen kokemuksen roolia tässä kaikessa.[8]
