Jep on huumoriyhtyeLapinlahden Lintujen toinen studioalbumi, joka ilmestyi huhtikuussa 1986. Katusoitto-orkesterina aloittanut yhtye uudisti Jepillä tyyliään kohti valtavirran pop- ja rock-musiikkia. Humorististen laulujen ohella albumilla on synkempiä sanoituksia, joissa käsitellään koulukiusaamisen ja kuoleman kaltaisia vakavia aiheita.
Kosketinsoittaja Pekka Hedkrokin panos säveltäjänä kasvoi Jepillä, mutta myös alkuvuosien taiteellinen johtaja pianisti Ari ”Arvid” Kettunen teki albumille useita kappaleita. Kitaraa albumilla soittaa Pekka ”Rekku” Rechardt, joka myöhemmin liittyi yhtyeen vakinaiseksi jäseneksi. Albumi on myös viimeinen, jolla rumpali Jan Noponen soittaa. Lapinlahden Linnuille ominaisesti laulusuoritukset jakautuvat tasaisesti eri jäsenille.
Jep sai kriitikoilta melko kielteisen vastaanoton, mutta kaupallisesti se menestyi hyvin ja oli parhaimmillaan Suomen virallisen listan sijalla 3. Single ”Tapasin naisen” nousi jukebox-listan sijalle 4. Myös albumiraidat ”Miksei asioista puhuta” ja ”Sateet tulevat” ovat tunnettuja.
Esikoisalbumin kappaleet olivat syntyneet vuosia jatkuneen harjoittelun ja katusoittamisen aikana, mutta toista albumia varten tarvittiin nopeasti lisää musiikkia.[5]Lapinlahden Linnut oli ollut lähes kokonaisuudessaan pianisti Ari ”Arvid” Kettusen säveltämä.[6]Jepillä sävellysvastuu jakautui puoliksi Kettusen ja kosketinsoittaja Pekka Hedkrokin välille. Miehet tulivat hyvin toimeen ja tekivät sävellyksiä myös yhteistyössä.[5] Uusia kappaleita harjoiteltiin Ylioppilasteatterin tiloissa ja Hedkrokin kotona.[7] Kaikkia vanhoja kappaleita ei ollut levytetty ensimmäiselle albumille, mutta Hedkrok kertoo jäsenten halunneen uudelle levylle uudet kappaleet.[7] Katusoittoajoilta tuli kaikesta huolimatta mukaan pari kappaletta.[5]
Hedkrok oli ennen Lapinlahden Lintuihin liittymistä soittanut useissa progressiivisen rockin yhtyeissä,[8] ja hänellä oli niiden ajoilta paljon julkaisematonta materiaalia, jota hän käytti säveltäessään Jepin kappaleita. Rumpali Jan Noposen mukaan ”Peku otti Arvidin Lintu-biisien konseptin ja lähti rakentamaan sen pohjalta omaa musiikkiaan”. Osa yhtyeen jäsenistä oli laulajina ja soittajina harrastelijoita, ja heillä oli toisinaan vaikeuksia esittää Hedkrokin sävellyksiä. Kettunen oli soittotaidoistaan ja sävellyksistään hyvin epävarma, mutta Noposen mukaan Kettunen oli tuohon aikaan erittäin taitava.[9]
Äänitykset
Albumi äänitettiin PitäjänmäessäTakomo-studiolla alkuvuodesta 1986. Äänittäjänä työskenteli Dan Tigerstedt[9] ja tuottajana jatkoi Pedro Hietanen.[10] Ensimmäisen albumin äänitystilanne oli jäljitellyt katusoittoa,[4] mutta Takomo oli niin pieni, että jokaisen soittajan ja laulajan osuudet piti äänittää erikseen.[9] Tämä heijastui äänitysten ilmapiiriin, josta puuttuivat esikoisalbumin vapautuneisuus ja ilo. Jäsenet olivat lisäksi usein väsyneitä studiossa, sillä yhtye saattoi äänittää albumia päivisin ja konsertoida iltaisin. Jan Noposen mukaan ”meillä toteutui tyylipuhtaasti vaikean toisen levyn syndrooma”, eikä sinänsä hyvistä kappaleista saatu levytettyä parhaita mahdollisia versioita.[11]
Hietasen mielestä ”Pekun biisit olivat niin vaikuttavia, ettei niitä voinut tehdä samalla katusoittomentaliteetilla. – – Oli myös tärkeää viedä bändiä eteenpäin, ettemme toistaisi samaa kaavaa.”[10] Noponen ja Tigerstedt hioivat äänimaailmaa huolellisesti ja halusivat bassorumpusoundin muistuttavan The Commodoresin kappaletta ”Nightshift”.[12] Hedkrokin mukaan Noponen ja Tigerstedt säätivät soundeja niin antaumuksella, että ”levyn tekeminen jäi ihan sivuseikaksi”, ja hän olisi toivonut katusoittotyylin vielä jatkuvan. Hedkrok oli tyytymätön esimerkiksi kappaleiden ”Puumiekka” ja ”Sateet tulevat” sähköpianosoundiin ja sovituksellisiin ratkaisuihin.[13] Kettunen sen sijaan oli vaikuttunut Tigerstedtin ja Noposen ammattitaidosta.[7]
Jep ilmestyi huhtikuussa 1986.[13] Albumi julkaistiin LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina Parlophone-levymerkillä. Albumi julkaistiin uudelleen vuonna 2001 CD-levynä yhdessä yhtyeen nimeä kantavan debyyttialbumin kanssa.[17]
Kuvaus albumista
Musiikkityyli
Jepin musiikki on pianisti Ari Kettusen ja kosketinsoittaja Pekka Hedkrokin säveltämää. Kettusen kappaleet ovat yksinkertaisia, nopeatempoisia ja hyväntuulisia. Hedkrokin sävellykset ovat rakenteiltaan ja melodioiltaan monimutkaisempia, ja niissä on vaikutteita progressiivisesta rockista. Hedkrokin tavoitteena oli saada jokaiseen kappaleeseen ”jokin persoonallinen kulma”. Jopa sovinnaisimpiin sävellyksiin hän yritti ”ujuttaa edes yhden rytmisen erikoisuuden mukaan”.[5] Äänimaailma edustaa 1980-luvulle ominaista studiossa huoliteltua tyyliä.[13] Aikalaisarviossa Kimmo Miettinen kuvaili albumia ”siististi soitetuksi” AOR-musiikiksi.[18]
Jepin sanoitukset ovat esikoisalbumia vakavampia.[19]Lapinlahden Linnuilla kitaraa soittaneeseen Riku Mattilaan verrattuna Rechardtin soittotyyli oli melodisempi, ja se nousee varsinkin synkemmissä kappaleissa keskeiseen rooliin.[13] Mikko Kivisen mukaan tyylimuutosta ei tietoisesti suunniteltu: ”Ensimmäinen levy oli uniikki tuote, ja tähän toiseen nimenomaan tehtiin biisejä. – – Ehkä siinä jo kuvittelimme olevamme jotain rock-muusikoita tai vastaavaa.”[20]
Avausraita ”Miksei asioista puhuta” on albumin tunnetuimpia. Pianovetoinen rock-kappale perustuu luettelomaiseen sanoitukseen, jossa vastustetaan tarpeetonta jaarittelua ja kiertoilmauksia ja vaaditaan käyttämään asioista ”niiden oikeita nimiä”.[11] Kappaleen säveltämiseen ja sanoittamiseen osallistuivat kaikki yhtyeen jäsenet, ja siinä laulavat vuorotellen Markku Toikka, Timo Eränkö, Matti Jaaranen, Heikki Salomaa, Tapio Liinoja ja Mikko Kivinen.[21]
”Ihmistä kiusataan” käsittelee koulukiusaamista, ja sen tarina perustuu Salomaan lapsuusmuistoihin.[11] Salomaa myös laulaa kappaleen, jonka Hedkrok sävelsi.[22] Noponen on kertonut olevansa ylpeä kappaleen äänimaailmasta, jonka viimeistelyyn hän ja Tigerstedt käyttivät kokonaisen studiopäivän.[13] Miksausvaiheessa kappaleen alkuun lisättiin lasten ääniä.[23] Kappaleessa kuullaan myös Noposen soittamia Rolandinsähkörumpuja.[13]
”Palkaton ihminen” kuului yhtyeen ohjelmistoon jo katusoittoaikoina.[5] Kappaleessa laulaa Ari Kettunen, ja sen sävelsivät Kettunen ja Hedkrok yhdessä.[24] Sanoittaja Timo Eränkö piti ”pienen ihmisen puolelle” asettuvaa kappaletta ajankohtaisena vielä 2010-luvullakin.[25]
”Persetti” on Mikko Kivisen laulama huumorikappale, jota elämäkerturi Timo Rossi pitää ”löysänä ja vaivaannuttavana”.[13] Kivisen kirjoittamassa sanoituksessa rakastunut mies valittaa yksinäisyyttään ja sosiaalisten taitojensa puutetta. Kappaleessa on myös pitkä saksofonisoolo. Sävellyksen teki Ari Kettunen.[26]
”Puumiekka” on omaelämäkerrallinen kappale, jossa Eränkö muistelee vuonna 1984 kuollutta isäänsä ja vaikeaa suhdettaan tähän.[27] Kappaleen säveltäjä[28] Pekka Hedkok piti sitä Jepin mieleenpainuvimpana: ”Se on Timon ihan sydänverellä kirjoittama muistelu isästään.”[7] Kappaleen laulaa Markku Toikka.[28]
”Sateet tulevat” on keskitempoinen popkappale,[7] jossa Rechardtin kitaransoitto on vahvasti esillä.[29] Sanoitukset käsittelevät yksinkertaisen ja ennustettavan luonnon sekä kaoottisen ja ahdistavan ihmiselämän ristiriitaa.[10] Liinoja kirjoitti kappaleen Vaasassa ”valtavassa ahdistuksessa – –. Katsoin säätiedotusta telkkarista ja mietin, että olisipa hienoa kun olisi elämä selkeänä edessä.”[18] Kappaleen laulajaksi sovittu Heikki Salomaa sai sanoitukset kirjeitse ja totesi myöhemmin Liinojalle, että pitkässä tekstissä oli paljon opettelemista.[10] Hedkrokin sävellys oli Liinojan mielestä tämän parhaimmistoa,[18] ja Timo Rossi pitää kappaletta Jepin kohokohtana.[10] Hedkrokin mielestä kappale heräsi kunnolla eloon vasta konserteissa, kun sen sovitus saatiin hiottua paremmaksi.[13]
”Tapasin naisen” on albumin tunnetuimpia kappaleita, jonka sävellys rakentuu Kettusen soittaman pianomelodian ympärille. Toistohuumoria hyödyntävä sanoitus kertoo miesporukan naisseikkailuista,[11] jotka kerta toisensa jälkeen päättyvät naisen pilkalliseen nauruun ja paikalta poistumiseen.[30] Noposta ja Kettusta lukuun ottamatta kaikki jäsenet laulavat vuorollaan yhden säkeistön.[31]
”Ohraa ja pikeä” on toinen Jepille äänitetyistä katusoittoaikojen kappaleista.[5] Salomaa soittaa kappaleessa banjoa ja laulaa puimurin ja asfalttikoneen eroista.[32] Kappaleen sävelsi Pekka Hedkrok.[33] Elämäkerturi Timo Rossi pitää sitä yhtenä monista Jepin täytekappaleista.[13]
”Sain satiaiset” on Kivisen sanoittama ja Kettusen säveltämä kappale, jonka Liinoja laulaa.[35] Kertojahahmo on saanut naispuoliselta kumppaniltaan satiaistartunnan, mutta harmin sijaan hän muisteleekin tapahtumaa ilolla, sillä tartunta todistaa hänen mieskunnostaan.[36] Kappaleen alussa kuultavaa vetoketjua soittaa Junior Simola.[35]
C-kasetin ja CD-levyn lisäkappaleet
”Lihanleikkaajat” kertoo ylityöllistetystä miehestä, joka haaveilee vapaa-ajan vietosta tyttöystävän kanssa.[37] Kappaleen laulaa Kettunen mahtipontisella otteella.[13] Sävellys syntyi Kettusen ja Hedkrokin yhteistyönä, ja sanat kirjoitti Eränkö.[37]
Kivisen sanoittama ja Kettusen säveltämä[38] ”Anti olla lantiolla” on Timo Rossin mukaan Jepin omituisin kappale, jonka ”epävireinen a cappella – – vie kuulijansa sietokyvyn äärirajoille”.[13] Noposen mielestä kappale ”on kaiken ulkopuolella, yläpuolella ja alapuolella” eikä ”kukaan voi määritellä onko se hyvä vai huono”.[39] Kappaleesta esitettiin musiikkivideo televisiosarjan Seitsemän kuolemansyntiä (1988) viidennessä jaksossa. Musiikkivideossa kuultiin uusi soittimin säestetty sovitus.[40]
Kansitaide
Yksinkertainen kansikuva esittää Lapinlahden Lintujen keltaista lintumaskottia,[13] jonka Jaaranen oli Erängön ideoiden pohjalta piirtänyt yhtyeen alkuaikoina.[41] Kuvaa käytettiin eri muunnelmina useissa myöhemmissä levynkansissa.[13]
Vastaanotto
Myynti
Jep myi hyvin ja oli parhaimmillaan Suomen virallisen listan 3. sijalla. Se pysyi myydyimmän 40 albumin joukossa 17 viikon ajan.[13] Singlejulkaisu ”Tapasin naisen” nousi jukebox-listan sijalle 4.[1]
Arvostelut
Musiikkilehdistön arvostelut olivat enimmäkseen kielteisiä.[42] Toimittaja Markku Halme moitti yhtyeen siirtyneen ”halpaan perusrockiin” ja epäili ”huumorin kukan kuihtuneen, hyvien oivallusten loppuneen kesken”.[20]Rumban Miettinen moitti ”steriiliä bändisoundia, jossa ei ole jälkeäkään matka-arkuista ja muista live-aktia värittävistä epäinstrumenteista”. Rock-yhtyeeksi Lapinlahden Linnut oli hänen mielestään ”liian veltto”. Miettinen piti kappalemateriaalia ”lainatun kuuloisena” ja laulusuorituksia epätasaisina, mutta kehui Tapio Liinojaa ”oikeaksi laulajaksi”. Rumban asteikolla, jossa –10 oli huonoin mahdollinen arvosana ja +10 paras, Jep sai arvosanan –4.[43]
Kettunen, Eränkö ja Hedkrok kirjoittivat Rumbaan vastineen, jossa kertoivat yhtyeen halusta uudistua musiikillisesti ja tehdä vakavia kappaleita. He ihmettelivät myös sitä, että yhtyeitä yleensä arvostellaan vanhan toistamisesta, mutta kun Lapinlahden Linnut alkoi tehdä monipuolisempia kappaleita, uudistumista pidettiinkin ongelmallisena.[20]
Vuonna 2006 ilmestyneen Lintuinfluenssa Vol.1 -kokoelman arvostelussa kriitikko Ari-Pekka Kankaanpää kehui ”Ihmistä kiusataan” -kappaletta huumorikategoriassa jopa kauniiksi ja kiitti ”Sateet tulevat” -kappaleen ”vahvaa kitarointia”.[29]
Timo Rossi kirjoittaa teoksessaan Miksei asioista puhuta, että Jep on epätasainen kokonaisuus, jolla on useita täytekappaleita.[13] Hän pitää albumia kuitenkin merkittävänä vaiheena Lapinlahden Lintujen historiassa: ”Jep otti riskin ja onnistui viemään Lintuja musiikillisessa ilmaisussaan uudelle tasolle. Levyn suurin ansio onkin, että yhtye piti kiinni taiteellisesta autonomisuudestaan eikä lähtenyt tehtailemaan suosion perässä levyllistä uusia ’Lipputangon nuppeja’. Kenties juuri se valinta piti Linnut vuosikymmeniä kiinnostavana yhtyeenä.”[44]
Julkaisun jälkeen
Lapinlahden Lintujen konsertteja oli yhtyeen alkuvuosina myynyt Tapio Korjuksen yhtiö Rockadillo. Yhtye oli tyytymätön sekä konserttien määrään että omiin palkkioihinsa, kun taas Korjus suhtautui varauksella yhtyeeseen, jolla oli maine riitaisana ja viinaanmenevänä ryhmänä. Yhtye otti uudeksi konserttimyyjäkseen Seppo KahilaisenDex Viihteen, joka järjesti paljon aiempaa enemmän konsertteja. Noponen ei pitänyt tästä, sillä hän oli kyllästynyt pitkiin kiertueisiin jo aiempien yhtyeidensä aikana, ja päätti erota voidakseen keskittyä uraansa teatterimusiikin parissa.[45] Hänen tilalleen tuli Hannu Lemola, jonka ensiesiintyminen Lapinlahden Lintujen jäsenenä oli TV2:nHittimittari-ohjelmassa vappupäivänä 1986. Yhtye esitti ohjelmassa Jepin kappaleen ”Tapasin naisen”.[46] Uusi kokoonpano julkaisi helmikuussa 1987 pitkäsoiton Vihreä gorilla.[47]
Järvelä, Timo: Mies ja maskuliinisuus Lapinlahden lintujen rock-lyriikassa. (Suomen kirjallisuuden pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.3.2024).
Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-098-6
Rossi, Timo: Lapinlahden Linnut. Miksei asioista puhuta. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-569-7
Viitteet
↑ abLAP-LAUSisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960-2018. Viitattu 29.12.2023.
↑Jokiranta, Jarmo: Lapinlahden tylsät Linnut. Helsingin Sanomat, 25.1.1987, s. 107. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 29.2.2024.
