Pedro Hietanen
Pedro Hietanen esiintymässä Jyväskylän kirjamessuilla 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi	Pedro Heikki Kalevi Hietanen
Syntynyt	5. toukokuuta 1949 Jaala
Kuollut	6. joulukuuta 2023 (74 vuotta)
Ammatti	muusikko, kapellimestari ja tuottaja
Puoliso	Tarja Hietanen (vih. ; k. 2019)
Muusikko
Soittimet	piano, harmonikka, sähköurut
Aiheesta muualla
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Pedro Heikki Kalevi^[1] Hietanen (aik. Heikki Kalevi Hietanen; 5. toukokuuta 1949 Jaala^[2][3] – 6. joulukuuta 2023^[4]) oli suomalainen muusikko, kapellimestari, tuottaja sekä televisio- ja radioesiintyjä.

Hietasen pääinstrumentteja olivat piano ja harmonikka sekä sähköurut ja muut kosketinsoittimet.

Pedro-nimen Hietanen sai alun perin Dave Lindholmilta, joka alkoi nimittää häntä muhkeiden ”meksikolaisviiksien” takia Pedroksi.^[1]

Musikaaliseen sukuun syntynyt Hietanen sai harmonikansoiton opetusta äidiltään jo kolmivuotiaana. Hietanen esiintyi ensimmäisen kerran yleisölle jo viisivuotiaana, jolloin hän esitti kaksi kappaletta soittaen haitaria ja laulaen. Myöhemmin koulussa hän jatkoi musiikkiharrastustaan. Hän pääsi välituntisin koulun musiikkiluokkaan väittäen, että hänen pitää harjoitella pianonsoittoa. ^lähde?

Hietanen esiintyi 14-vuotiaasta lähtien muun muassa Matti Lavin yhtyeen mukana tanssikeikoilla ja ravintoloissa pääasiassa Kymenlaaksossa. Alaikäinen Hietanen tarvitsi luvan Kouvolan nimismieheltä ja koulunsa rehtorilta sekä vanhempiensa suostumuksen päästäkseen esiintymään ravintoloissa. ^lähde?

Hietasen ammattilaisura alkoi 1960-luvun puolivälissä, jolloin hän soitti kouvolalaisessa tanssiorkesterissa, ja hänet napattiin sieltä iskelmätähtien taustamuusikoksi.^[2] Niinpä 1960-luvulla Tampereella perustetussa orkesterissa Hietanen säesti sen aikaisia huippusolisteja kuten Irwin Goodmania, Paula Koivuniemeä, Eino Gröniä, Sammy Babitzinia, Kari Kuuvaa ja Kristina Hautalaa. ^lähde?

Sittemmin Hietanen muutti Helsinkiin ja siirtyi soittamaan pop-yhtyeisiin. Hän soitti Pepe & Paradisessa vuosina 1969–1974 ja Wigwamissa vuosina 1975–1979. Oman yhtyeensä Pedro’s Heavy Gentlemen hän perusti vuonna 1980.^[2]

Pedro’s Heavy Gentlemenin ideana oli tehdä levyjä, joissa sekoitettiin eri genrejä. Valikoimaan kuului niin calypsoa, tangoa kuin reggeatakin. Tunnetuimpia levytyksiä lienee alun perin venäläinen kappale ”Huopikkaat”, jonka lauloi suomeksi ruotsalainen, Skånesta kotoisin oleva Peps Persson. Pedro’s Heavy Gentlemenin levyt eivät olleet huumorilevyjä, vaan kyseessä oli ”musiikin käsittely ja ilonpito”.^[2]

Yhteistyö M. A. Nummisen alkoi tilanteessa, jossa Hietanen oli tullut Euroopasta Wigwamin kiertueelta ja oli käytännössä rahaton. Hän näki Nummisen levy-yhtiö Love Recordsin toimistossa ja mainitsi tälle osaavansa soittaa myös haitaria. ”Ajattelin, ettei siitä seuraa sen enempää. Mutta ei mennyt kuin kuukausi, ja minulla oli eka keikka Nummisen kanssa. Siitä se lähti, eikä ole loppua näkynyt.”^[2] Hietanen on ollut mukana monissa M. A. Nummisen kokoonpanoissa, kuten Underground Rock Orchestrassa, Uusrahvaanomaisessa Jatsiorkesterissa sekä lapsille suunnatussa Gommi ja Pommi -duossa.

Kun Hietanen alkoi esiintyä M. A. Nummisen kanssa, hän alkoi käyttää taiteilijanimenään Pedroa. Tästä seurasi myöhemmin ongelmia esimerkiksi lentolippujen kanssa, koska ne oli varattu nimellä Pedro, joka ei siis ollut Hietasen virallinen nimi. Tämän vuoksi Hietanen otti Pedron ensimmäiseksi viralliseksi nimekseen. Alkuperäinen nimi oli Heikki.^[1]

Hietanen teki yhteistyötä myös lukuisten muiden artistien, muun muassa Pirkka-Pekka Peteliuksen, Tapio Liinojan, Remu Aaltosen, Veikko Lavin, Yrjänä Sauroksen, Topi Sorsakoski & Agentsien, Jukka Pojan, Ritva Oksasen, Matti Salmisen ja Ismo Alangon kanssa. Laura Mikkolan ja Jukka Perkon kanssa Hietanen muodosti trion.

Hietanen sävelsi ja sovitti musiikkia suomalaisiin elokuviin, kuten Aki Kaurismäen Rikos ja rangaistus, Jörn Donnerin Dirty Story, Kuulustelu ja Isäni jalanjäljillä, Tapio Piiraisen Glenn sekä Mika Kaurismäen Haarautuvan rakkauden talo. Hietanen toimi kapellimestarina television viihdeohjelmissa, kuten Yle TV1:n Velipuolikuussa, Mutapainin ystävissä ja Hotelli Soinnussa.

Hietanen tunnetaan myös koomikon työstään yhdessä Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa televisio-ohjelmissa Hei hulinaa, Hui helinää ja Neurovisio sekä Yleisradion Yömyöhä-radiolähetyksissä. EMI on julkaissut kaikki 1980- ja 1990-lukujen Yömyöhä-jaksot CD-levyillä otsikolla Serpien kylässä.

Hietanen työskenteli EMI Oy:n tuotantopäällikkönä vuosina 1984–1989 ja freelance-tuottajana eri levy-yhtiöille sekä studiomuusikkona vuodesta 1970 lähtien. Tuotantotehtäviä hän kommentoi: ”Kiinnosti katsoa musiikkibisnestä myös siltä toiselta puolelta. Mutta lopulta tuntui, että teen mieluummin muuta kuin istun täällä ja teen muille levyjä. Ja hyvä että lähdin, koska olen ehtinyt tehdä sen jälkeen vaikka mitä mielenkiintoista.”^[2]

1980- ja 1990-luvuilla Hietanen esiintyi useissa televisio-ohjelmissa moninaisissa rooleissa. Lastenohjelmissakin Hietanen nähtiin Pommi-kissana M. A. Nummisen esittämän Gommi-jäniksen kanssa. Yömyöhä-radio-ohjelmassa Hietanen esiintyi vielä 2000-luvun alkuvuosina. Viimeisin Yömyöhä lähetettiin 29. toukokuuta 2009.

Hietanen toimi myös Ruisrockin juontajana 1990-luvulla.

Hietanen ei tehnyt viimeisinä vuosinaan enää yksittäisiä keikkoja, joita varten olisi pitänyt harjoitella erikseen. Poikkeuksena tästä oli Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertue, johon hän osallistui syksyllä 2018.^[2]

Hietaselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2012.^[5]

Pedro Hietanen ilmoitti kesällä 2022 sairastuneensa vakavasti. Hänen vaimonsa Tarja kuoli vuonna 2019.^[6][7][8] Hietanen kuoli 74-vuotiaana itsenäisyyspäivänä 2023 pitkään sairastettuaan.^[7] Hän sairasti aivosyöpää.^[9]

Hietasen hautajaiset pidettiin Vantaalla Ruskeasannan hautausmaan kappelissa 30. joulukuuta 2023.^[10] Hänet on haudattu samalle hautausmaalle.^[6]

Pepe & Paradise

• Niin vähän on aikaa (1972)
• Pepe & Paradise (1973)
• Pepe & Paradise 2 (1975)
• 70’s Radio Hits'' (2000) kokoelma

Wigwam

• Nuclear Nightclub (1975) (CD re-masterointi, 2000; Hietanen mukana neljällä bonus-liveraidalla)
• Lucky Golden Stripes and Starpose (1976)
• Dark Album (1977)
• Rumours on the Rebound (1979) kokoelma
• Classics − The Rarest (1990) kokoelma
• Light Ages (1993) Hietanen vieraili yhdellä raidalla
• Highlights (1996) kokoelma
• Fresh Garbage – Rarities 1969–1977 (2000) kokoelma

Hurriganes

• Hanger (1978)

Pedro’s Heavy Gentlemen

• Pedro’s Heavy Gentlemen (1980)
• Doing (1981)
• Tango Moderato (1982)
• Where’s Boris? (1983)
• Pedro’s Christmas (1983)
• Naivismia (1984)
• Eucalypso (1991)
• Tango (1992)
• Reggae (1997)
• Mi Tango Triste (2000)

Paajanen feat. Pedro Hietanen

• Mies joka tiesi liikaa (2008)

Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa

• Muistan sua Elaine (1984)
• Pimpparauta (1985)
• Luontoilta (1986)
• Parhaat (1986) kokoelma
• V. Y. Vihdoinkin yhdessä (1986)
• Trio Erektus: Kultalevy 1 (1990)
• Pirkka-Pekka Petelius & Mikko Kivinen: A’la maailmanmusiikkia (1993)
• Poika varjoisalta kujalta (2002)
• Serpien kylässä 1 (2004)
• Serpien kylässä 2 (2005)
• Hyvännäköinen – 36 lemmenlaulua (2005) kokoelma
• Serpien kylässä 3 (2005)
• Serpien kylässä 4 (2006)
• Serpien kylässä 5 (2006)
• Serpien kylässä 6 (2007)
• Serpien kylässä 7 (2007)
• Serpien kylässä 8 (2007)
• Serpien kylässä 0 (2007)
• Kovan päivän ilta haastattelu (2008)
• Serpien kylässä 9 (2012)
• Serpien kylässä 10 (2012)
• Serpien kylässä 11 (2012)

• Flinkkilä, Janne: Pedro. Like, 2024. ISBN 9789511483144

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pedro Hietanen Wikimedia Commonsissa

• Pedro Hietasen sävellystuotanto Fono -äänitetietokanta.
• Miten minusta tuli minä: 1.3. Muusikko Pedro Hietanen Yle Vintti YleQ.
• Pedro Hietasen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Pedro Hietasen sovitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Seppänen, Arttu: Pedro Hietanen 1949–2023 (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 8.12.2023. Arkistoitu 11.12.2023.