Rechardt tunnetaan parhaiten Wigwam-yhtyeestä, jossa hän on soittanut vuodesta 1974 alkaen, aina kun yhtye on aktiivinen. Wigwamin musiikkia on kutsuttu progressiiviseksi rockiksi, mutta vuonna 1975 julkaistu Nuclear Nightclub siirtyi edellisistä levyistä askeleen popmusiikin suuntaan. Rechardt itse on kuvaillut Wigwamin musiikkia termillä ”deep pop”.[2]
Rechardt julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Snakecharm alkuvuonna 2007. Levyä oli tosin suunniteltu jo monia vuosia aiemmin.[3]
Rechardt soitti myös Lapinlahden Linnut -huumoriyhtyeessä vuosina 1995–2002 ja sävelsi ryhmän levyille muun muassa laulut Mun puutarhassa ja Voisinko olla minä.[3]
Pääsoittimenaan Rechardt on uransa läpi käyttänyt Les Paul -tyyppistä teetettyä sähkökitaraa. Sen kaula on Hoyer-orkesterikitaran kaula. Kitaran rungon suunnitteli Janne Ödner, ja se rakennettiin 1971–1972. Varsinaisen rakennustyön teki Malmström-niminen viulunrakentaja. Sekä mikrofonit, talla että virityskoneistot on ajan myötä vaihdettu alkuperäisistä, rakennettaessa käytetyistä.[4]
Vuonna 2013 Rechardt palasi levyttäväksi taiteilijaksi suomalaisen Black Crucifixion -yhtyeessä. Rechardt soittaa kitaraa black metallin pioneeriyhtyeen Coronation of King Darkness -levyllä. Inferno-lehti kutsui yhteistyötä "täydelliseksi ratkaisuksi!"[5]. Rechardt soittaa myös yhtyeen 2018 ilmestyvällä Lightless Violent Chaos -albumilla. Molemmat Black Crucifixion -levyt ovat saaneet Inferno-lehden kriitikolta arvosanaksi 4,5/5 pistettä[6].
