”Älä itke älä sure / Ei liian syvälle” Julkaistu: 1996
Tyttö huutaa Hii! on Lapinlahden Lintujen yhdeksäs studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1995. Levyn kappaleita on esitetty musiikkivideoina viihdesarjassa Lapinlahden Linnut!.
Tyttö huutaa Hii! on ensimmäinen Lapinlahden Lintujen albumi, jolla laulaa yhtyeeseen vuonna 1994 liittynyt Ari Wahlsten. Samalla se oli kitaristi Veli-Pekka ”Puka” Oinosen viimeinen Lapinlahden Linnut -albumi yli kymmeneen vuoteen ja myös viimeinen, joka äänitettiin analogisesti. Albumi jatkoi edeltäjänsä Köyhän taivaan tyyliä, jossa sekvenssereillä ja syntetisaattorimatoilla oli suuri rooli.
Yhtyeen jäsenet pitivät Tyttö huutaa Hiitä! edellistä albumia onnistuneempana. Se myi kultalevyyn oikeuttavan määrän mutta ei yltänyt Köyhän taivaan menestykseen. Singlenä julkaistu nimikappale sai paljon radiosoittoa ja osoitti, että yhtye kykeni säilyttämään suosionsa vaikka kokoonpano olikin 1990-luvun alkupuolella kokenut useita muutoksia.
Lapinlahden Linnut oli 1990-luvun taitteessa suosionsa huipulla.[1] Tunnetuimmat jäsenet Markku Toikka, Mikko Kivinen ja Tapio Liinoja lähtivät yhtyeestä vuosina 1990–1994.[2] Yhtyen suosio jatkui kuitenkin vielä 1990-luvun puolivälissä suurena.[3] Uutena jäsenenä kokoonpanoon liittyi näyttelijä Ari Wahlsten.[4] Tämän into ja sitoutuneisuus toivat uutta motivaatiota myös vanhoille jäsenille.[5] Samaan aikaan perustajajäsen Timo Eränkö alkoi ottaa johtohahmon asemaa.[3] Syystalvella 1995 MTV3 esitti uuden kokoonpanon tekemän sketsiohjelman Lapinlahden Linnut! Se ei saavuttanut yhtyeen aiempien TV-ohjelmien veroista menestystä mutta keräsi silti suuria katsojalukuja.[6] Sarjassa esitettiin monia Tyttö huutaa Hiillä! myöhemmin julkaistuja kappaleita.
Säveltäminen ja äänitykset
Tyttö huutaa Hii! äänitettiin edeltäjänsä Köyhän taivaan tavoin MTV-Musiikin studiolla Ilmalassa.[7] Se oli Lapinlahden Lintujen viimeinen analogisesti äänitetty albumi.[8] Ensimmäistä kertaa historiassaan yhtye ei käyttänyt ulkopuolista tuottajaa vaan kosketinsoittaja Pekka Hedkrok ja kitaristi Veli-Pekka ”Puka” Oinonen tuottivat säveltämänsä kappaleet itse. Yhtye oli kokeiluun tyytyväinen.[9] Vierailevina muusikoina äänityksiin osallistuivat puhallinyhtye Kallio Hornsin jäsenet Heikki Keskinen, Antero Priha ja Jukka Tuovinen. Ryhmä ei konsertoinut mutta esiintyi sessiomuusikoina monien eri artistien levytyksillä. Puhallinsovitukset teki Keskinen.[10]
Hedkrokin rooli säveltäjänä korostui 1990-luvun puolivälistä alkaen,[11] mutta myös Oinonen sävelsi Tyttö huutaa Hiille! pari kappaletta.[9] Sanoitukset ovat lähinnä Erängön ja Heikki ”Hiski” Salomaan kirjoittamia. Tuotteliaimmin niitä kirjoitti Eränkö, jonka huonoimpia ideoita Salomaa usein joutui suitsimaan.[3] Myös Wahlsten teki albumille sanoituksia, joiden tunnuspiirre on mieltymys sanaleikkeihin.[9] Studiotyöskentelyn teknisestä puolesta Wahlsten ei ollut kiinnostunut.[8] Trumpetisti Matti Jaarasen mukaan muutkin jäsenet kirjoittivat paljon, mutta Eränkö ja Hedkrok yleensä torjuivat tarjotut tekstit ja tekivät tärkeitä päätöksiä kahdestaan.[11]
Julkaisu
Tyttö huutaa Hii! ilmestyi lokakuussa 1995.[7] Sen julkaisi MTV-Musiikki CD-levynä ja C-kasettina,[12] ja sitä jakeli Audiovox. Yhtiö panosti albumiensa julkaisutilaisuuksiin, ja Tyttö huutaa Hiin! kunniaksi järjestetty lehdistötilaisuus mukailu albumin machoteemaa: tapahtuma järjestettiin helsinkiläisellä jumppasalilla ja jäsenet pukeutuivat painijoiksi.[10] Tapahtumapaikan varauksesta huolehti Eränkö, mutta tämän yhteistyökumppani unohti tiedottaa järjestelystä henkilökunnalle. Kun Audiovoxin Ilkka Vainio alkoi tuoda paikalle Koskenkorvapulloja, salilla oli edelleen aerobic-tunti meneillään. Tapahtuma myöhästyi mutta saatiin lopulta järjestettyä suunnitellusti.[13]
Albumilta julkaistiin kolme singleä: ”Enää en sano sanaakaan”, ”Tyttö huutaa Hii!” ja ”Älä itke, älä sure”.[14] Ensin mainittu ilmestyi jo kesällä eikä saanut merkittävää radiosoittoa, vaikka sitä lehdistötiedotteessa kuvailtiinkin uudeksi kesähitiksi. Albumin julkaisun yhteydessä ilmestynyt ”Tyttö huutaa Hii!” -single menestyi huomattavasti paremmin ja osoitti, että Lapinlahden Linnut kykeni menestymään vaikka suosituimmat jäsenet olivatkin jättäneet yhtyeen.[9]
Kansikuva ja musiikki
Jaarasen piirtämä kansikuva esittää lihaksikasta mieslintua, jonka pullistelua naispuolinen lintu innostuneesti seuraa. Lapinlahden Linnuille epätyypillinen machoteema on läsnä myös nimikappaleessa, jonka sävellys yhdistelee reggaeta ja rockia.[9] Äänimaailma jatkaa Köyhän taivaan studiossa huoliteltua tyyliä, jossa äänimassoilla ja sekvenssereillä on tärkeä rooli. Myös puhaltimet ovat monissa kappaleissa vahvasti esillä.[10]
Avausraita ”Enää en sano sanaakaan” julkaistiin albumin ensimmäisenä singlenä. Hedkrokin mukaan valinta jouduttiin tekemään kiireessä, jotta single saataisiin julkaistua ajoissa. ”Se on vähän hassunhauska, mikä minulla joskus tökkii. ’Heräsin ilman munia’ on minusta niin mauttomasti ja tyhmästi sanottu.”[15]
Parisuhdeaiheinen ”Piikki” oli ensimmäinen Wahlstenin sanoitus Lapinlahden Linnuille.[15] Muita hänen tekstejään ovat lemmekästä baari-iltaa ja villin lännen kuvastoa sekoittava ”Päänahanmetsästäjä” ja yhteiskuntakriittinen ”Suomi nousuun” sekä Erängön ja Salomaan kanssa kirjoitettu ”Kohta joku kärsii”.[9] Hedkrok ei pitänyt ”Päänahanmetsästäjästä”, jossa hänen mielestään ”eksytään jonnekin lapselliseen sarjakuvan mielikuvitusmaailmaan”.[10]
Salomaan sanoittama ja Hedkrokin säveltämä ”Oman asuntonsa kaluste” on surumielinen kertomus pitkästä parisuhteesta ja rakkauden hiipumisesta. Oinonen piti sitä osoituksena ”Pekun kyvystä tehdä sävellyksiä, jotka tuovat herkästi tipan linssiin”. Oinosen mukaan Hedkrokilla oli ”muutamia peruskappaleita”, joita hän säveltäessään muunteli, ja ”Oman asuntonsa kaluste” oli paraatiesimerkki ”Pekun sapluunasta tehdä tunteisiin vetoava biisi”.[10] Hedkrokin laulaman kappaleen[16] kertosäettä säestää Oinosen falsettilaulu.[15]
Vainiolla oli tapana tehdä sanoituksia Audiovoxin artisteille, mutta Lapinlahden Lintujen kohdalla hän ei pitänyt sitä tarpeellisena.[17] Hän keksi kuitenkin sanan ”Munasarjatulta” ja piti sitä niin hyvänä, että halusi albumille samannimisen kappaleen.[10] Sanoituksen kirjoittivat Eränkö ja Salomaa,[18] mutta Hedkrokin mielestä lopputulos oli ”aikamoinen hirvitys”.[10] Se julkaistiin silti singlen ”Tyttö huutaa Hii!” B-puolena.[19]
Vastaanotto
Tyttö huutaa Hiin! kaupallinen menestys oli hyvää ja toi yhtyeelle neljännen kultalevyn.[7]Musiikkituottajien tilastojen mukaan albumia myytiin runsaat 22 000 kappaletta.[20] Se oli parhaimmillaan Suomen virallisen listan sijalla 24 ja putosi listalta kahden viikon jälkeen, mikä merkitsi selvästi Köyhän taivasta heikompaa menestystä. Single ”Tyttö huutaa Hii!” oli parhaimmillaan radiosoittolistan 7. sijalla ja Rumban listan 18. sijalla.[21]
Oinonen oli tyytyväinen albumiin, jolle hänen mielestään tuli paljon hyviä kappaleita. Myös Hedkrok piti kokonaisuutta edeltäjäänsä ”vahvempana ja tasaisempana”. Hänen suosikkikappaleitaan olivat ”Tyttö huutaa Hii!”, ”Älä itke, älä sure”, ”Ei liian syvälle”, ”Oman asuntonsa kaluste”, ”Piikki” ja ”Mä kierrän sua”, mutta ”paskaakin tuli taas tehtyä”.[10]
Timo Rossi kirjoittaa elämäkertakirjassaa Miksei asioista puhuta (2023), että Tyttö huutaa Hii! on edeltäjänsä Köyhän taivaan epätasaisuuteen verrattuna ”huomattava kohennus”, jonka jokainen kappale ”puolustaa paikkaansa levyllä”.[7] Avaussingleä ”Enää en sano sanaakaan” Rossi pitää ”kädenlämpöisenä hassutteluna”, mutta nimikappale saa kiitosta ”tarttuvasta reggaepoljennosta ja tehokkaasta kertosäehokemasta”.[9]
Julkaisun jälkeen
Tyttö huutaa Hii! jäi Oinosen viimeiseksi Lapinlahden Linnut -albumiksi[15] vuonna 2007 julkaistuun paluulevyyn Etiäppäin asti.[22] Hän oli kyllästynyt pitkiin kiertueisiin ja halusi viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Oinonen jätti yhtyeen loppuvuodesta 1995.[23] Ennen lähtöään hän opetti yhtyeen kappaleet korvaajalleen Pekka ”Rekku” Rechardtille,[24] joka oli lyhyesti soittanut Lapinlahden Linnuissa ja sen edeltäjässä Teatteriseurue Maailmanpyörässä jo 1970- ja 1980-luvuilla.[25]
Kappaleet
Kaikki kappaleet säveltänyt ja sovittanut Pekka Hedkrok, ellei toisin mainita.
