Suomen lähetyskunnan ylimääräinen porvarissäädynTurun Yliopiston edustaja, (saapui myöhemmin 26. lokakuuta 1808 – helmikuun loppu 1809. eikä osallistunut lähetyskunnan työhön.)
Gabriel Erik Haartmanin vanhemmat olivat kruununvouti, Mynämäen varalääninkamreeri Gabriel Grelsson Haartman (1728–1792)[13] ja nimismiehen tytär Margareta Lithander (1773–1810)[13]. Hän tuli ylioppilaaksi Turussa vuonna 1771. Hän palveli Tukholman serafiimilasaretissa, josta valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1779. Hän väitteli lääketieteen tohtoriksi vuonna 1781.[14] Hänen ensimmäinen puolisonsa vuonna 1785 oli Turun akatemian apteekkarin tytär Fredrika Lovisa von Mell (1770–1792)[15] ja toinen puolisonsa vuonna 1796 majurintytär Fredrika Sofia Fock (1777–1849)[16].
Hänen poikiaan olivat:[17]
Vuonna 1785 Haartman avioitui 15-vuotiaan Fredrika Lovisa von Mellin[21][22][23] kanssa. Pariskunnan esikoinen, tytär Lovisa Dorothea, syntyi vuonna 1788. Häntä seurasi Lars Gabriel vuonna 1789 ja Hedvig Margaretha vuonna 1790. Fredrika kuoli 22-vuotiaana lapsivuodekuumeeseen eli synnytyksen jälkeiseen infektioon vuonna 1792, pian neljännen lapsensa Carl Danielin syntymän jälkeen.
Haartmanin sisar Jeanne huolehti lapsista, kunnes neljä vuotta myöhemmin Haartman avioitui 19-vuotiaan Fredrika Sofia Fockin[24][25][26] kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta: Fredrika Sofia (s. 1777), Georg Gabriel (s. 1797), Fredrika Ulrika (s. 1803), Georg Gabriel (s. 1805), Sofia Margareta Nordenskiöld (s. 1807), Gustaf Reinhold (1810–1849), Johan Robert (1811–1838) ja keisarillinen hovineito, vapaaherratar Anna Charlotta von Kothen (1815–1849), jonka puoliso oli Casimir von Kothen.
Haartman sai vuonna 1782 viran Turun kaupunginlääkärinä, ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin Turun akatemiaan anatomian, kirurgian ja obstetriikan professoriksi. Vuonna 1789 hän siirtyi lääketieteen professoriksi. Haartman toimi Turun akatemian rehtorina 1794–1795[31][14]. Venäjän valloitettua maan Suomen sodassa Haartman aktivoitui myös valtakunnanpolitiikassa. Hän oli Pietarissa järjestämässä Suomen hallintoa. Hänet nimitettiin hallituskonseljin jäseneksi ja sitten finanssipäälliköksi, mutta hän kuoli pian tämän jälkeen vuonna 1815.[32][33]
Lähetyskunnan matka
Turun yliopiston konsistori sai käskyn äänestää yksi edustaja lokakuussa lähtevään Suomen lähetyskuntaan. Äänestyksen voitti Turun yliopiston entinen rehtori (1794–1795), lääketieteen professori ja Turkulainen poliitikko G. E. Haartman[34]. Haartman saapui TurustaPietariin 26. lokakuuta[35]. Pietariissa Haartman sai kutsun keisari Aleksanteri I:n audienssiin 24. marraskuuta 1808[36][9], Haartman luki keisarin ensitapaamisella ranskakielisen puheen minkä seurauksena[36][9] esitys käynnisti neuvottelut venäläisen opetusministeri P. V. Zavadovskin johdolla, Haartman kävi neuvotteluja yliopistoa koskevista kysymyksistä keisarin ja opetusministerin välityksellä suullisesti sekä kirjepostilla, johon keisari tammikuussa 1809 merkitsi myönteisen päätöksen, Haartman palasi Pietarista Suomeen helmikuun lopussa 1809[37].
↑Savolainen, Raimo: Haartman, Gabriel Erik von (1757 - 1815)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 5.7.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.11.203.
↑Geo. H. Mellen: The Geo H. Mellen Co. Innisfallen Greenhouses. Springfield, Ohio: Innisfallen Greenhouses, 1898. Teoksen verkkoversio Viitattu 7.4.2024.
