Jonas Fahlenius (1674–1747) oli ruotsalais-suomalainen piispa. Hän toimi Turun piispana vuosina 1734–1746. Fahlenius oli syntyisin Falunista, Ruotsista. Hän muutti Suomeen vasta Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721. Ennen piispaksi tuloaan hän toimi logiikan ja metafysiikan sekä teologian professorina ja vuodesta 1728 tuomiorovastina.[2][3] Hän pyrki kansanopetuksen kehittämiseen, kuten esimerkiksi siten, ettei ketään saanut ottaa oppilaaksi kouluun ilman asianomaisen kirkkoherran suostumusta ja ettei ketään vihitty papiksi, ellei tämä ollut ainakin vuoden ajan seurannut teologisen tiedekunnan luentoja ja harjoituksia. Jotta seurakunta ymmärtäisi mitä saarnassa sanottiin, oli papin keskusteltava aiheesta seurakunnan kanssa jumalanpalveluksen jälkeen. Annettiin myös Turun hiippakuntaa koskeneet määräykset rippikoulun käynnistä ennen ensimmäistä ehtoolliskäyntiä ja papiston tehtävästä pitää kirjaa seurakunnassaan syntyneistä, kastetuista, kuolleista, haudatuista ja ehtoollisella käyneistä.[4]
Hänen edeltäjänsä Lars Tammelin toimi Turun piispana vuosina 1728–1733 ja hänen seuraajansa Johan Browallius vuosina 1748–1755.