Eurovision laulukilpailu 1963 järjestettiin 23. maaliskuutaIsossa-Britanniassa. Edellisvuoden voiton perusteella kilpailun isäntämaana olisi pitänyt toimia Ranska, mutta maalla ei ollut rahaa eikä halua järjestää kilpailuja enää kolmatta kertaa.[lähde? ] Vuoden 1963 laulukilpailujen toteutus poikkesi perinteisestä Euroviisujen televisiolähetyksestä. Yleensä Euroviisut ovat olleet televisioitava konserttitilaisuus, mutta vuonna 1963 BBC nauhoitti ohjelman kokonaan omilta studioiltaan BBC Television Centrestä. Kilpailuun osallistuivat samat 16 maata kuten edellisenäkin vuonna.
Yleisö ja juontaja Katie Boyle (myös 1960, 1968 ja 1974) olivat yhdessä studiossa kun taas laulut esitettiin toisissa studioissa, joissa lauluista esitettiin ikään kuin musiikkivideoita. Vaikka jokainen maa oli lähettänyt paikan päälle tuttuun tapaan kapellimestarin, orkesteria ei näkynyt koko lähetyksen aikana. Kaikki laulut kuulostivat myös kovin samanlaisilta kuin levyversiot, joten yleisesti ollaan sitä mieltä, että laulut esitettiin playbackina.[1] Väitteeseen ei ole kuitenkaan saatu vahvistusta BBC:ltä eikä EBU:lta. Todennäköisenä pidetäänkenen mukaan? lisäksi, että myös lauluesitykset oli nauhoitettu etukäteen, eli ainoastaan pisteidenlasku ja voittokappaleen uusinta tulivat varmasti suorana lähetyksenä. Äänestyssysteemiä oli muutettu edellisvuodesta siten, että tuomarit antoivat kolmen parhaan laulun sijaan pisteitä viidelle parhaaksi katsomilleen sävelmille.
Laulukilpailun voitti Tanskan edustussävelmä Dansevise, jonka esittivät Grethe & Jørgen Ingmann. Tanskan voittoa pidettiin Euroviisujen maineen kannalta varsin positiivisena merkkinä, sillä aiemmin laulukilpailun oli aina voittanut ranskan- tai hollanninkielinen viisu.
Suomen kolmas euroviisuedustus toi maalle sen ensimmäisen jumbosijan. Laila Halmeen esittämä ja Börje Sundgrenin säveltämä Muistojeni laulu jäi pisteittä yhdessä Ruotsin, Norjan ja Alankomaiden esitysten kanssa. Viimeinen sija ei kuitenkaan hätkähdyttänyt kotimaassa, sillä monet eivät uskoneet laulun menestykseen muutenkaan. Keväällä Suomen euroviisukarsinnassa kansan keskuudessa ylivoimaiseksi suosiksi nousi Tamara Lundin esitys Olen mikä olen, mutta valinnan tehnyt tuomaristo ei kehdannut sijoittaa laulua kolmatta sijaa korkeammalle laulun eroottisen sanoituksen takia.[lähde? ] Lisää hämmennystä herätti artistipolitiikka, sillä voittosävellyksen olivat Suomen karsinnassa esittäneet pienemmän bändin kanssa Marjatta Leppänen ja ison orkesterin kanssa Irmeli Mäkelä, mutta kansainvälinen edustustehtävä annettiin Laila Halmeelle.
Jokainen maa valitsi oman kapellimestarin johtamaan maansa esitys, paitsi Alankomaat ja Sveitsi, joiden delegaatioita johti isäntämaan ylikapellimestari Eric Robinson.
Jokaisen maan tuomaristot antoivat viidelle parhaaksi katsomalleen laululle pisteet 5, 4, 3, 2 ja 1. Ensimmäistä kertaa pisteet jaettiin samassa järjestyksessä kuin laulut oli esitetty. Äänestyksen aikana koettiin pienoinen skandaali, sillä Norjan antaessa ääniä pisteidenlukija oli sekoittanut maan pisteet laulujen esiintymisnumeroihin. Norjan pisteet päätettiin lukea uudelleen kaikkien muiden maiden jälkeen. Ensimmäisellä kerralla Norja olisi antanut kolme pistettä Sveitsille ja kaksi Tanskalle, mutta uudelleen luetuissa tuloksissa Tanskalle annettiin neljä pistettä ja Sveitsille, joka olisi muuten voittanut, vain yksi piste. Norjan tuomariston asiakirjat ovat vakuuttaneet, että virallisiin tuloksiin merkityt pisteet olisivat olleet alun perinkin oikeat, mutta silti sopupelin mahdollisuutta ei ole koskaan suljettu pois, varsinkin kun Pohjoismaat antoivat tulevina vuosina toisilleen turhankin läpinäkyvästi pisteitä.[lähde? ] Pohjoismaat eivät kuitenkaan tänä vuonna kovinkaan pisteitä antaneet kuin voittajamaalle Tanskalle, Norjan, Ruotsin ja Suomen jäädessä tyystin ilman pisteitä.