Arkangelin alue eli Arkangelin oblasti (ven.Архангельская область, Arhangelskaja oblast)[6] on hallinnollinen alue Pohjois-VenäjälläPohjois-Euroopassa. Myös alueen koillispuolella sijaitseva Nenetsian autonominen piirikunta kuuluu Arkangelin alueeseen, mutta on samalla yksi Venäjän federaation subjekteista, kuten Arkangelin aluekin on.
Arkangelin aluetta peittävät pääasiassa havumetsät. Mezenin suun ympäristö sekä Jäämerellä olevat saaret ovat pääasiassa tundraa. Alueen suurimmat joet ovat Vienanjoki, Äänisjoki ja Mezen. Alueella on yli 2 500 järveä.
Argangelin alueella sijaitsee useita merkittäviä luonnonsuojelualueita.[8]
Väestö
Arkangelin alueen vuoden 2010 asukasluku oli 42 090 asukkaan Nenetsian kanssa 1 227 626[1] ja ilman sitä 1 185 536.
Asukasluvun kehitys
Oheinen taulukko kuvaa Arkangelin alueen, Arkangelin (kaupunkipiirin) ja Arkangelin alueeseen kuuluvan Nenetsian väkiluvun kehitystä vuosien 1959–2010 suoritettujen väestönlaskentojen mukaan. Taulukon Arkangelin alueen väestömäärässä on mukana Nenetsian väestö. Narjan-Mar on Nenetsian pääkaupunki.
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan alueen 1,2 miljoonasta asukkaasta 75,7 prosenttia oli kaupunkilaisia.[1] Suurimmat kaupungit ovat Arkangeli (348 783 asukasta vuonna 2010), Severodvinsk (192 353 as.) ja Kotlas (60 562 as.). Yli 10 000 asukkaan kaupunkeja tai taajamia ovat myös Novodvinsk (40 615 as.), Korjažma (39 641 as.), Mirnyi (30 280 as.), Velsk (23 885 as.), Njandoma (22 356 as.), Onega (Ääninen) (21 359 as.), Konoša (kaupunkityyppinen taajama, 12 432 as.), Plesetsk (kaupunkityyppinen taajama, 11 037 as.), ja Kargopol (10 214 as.).[1]
Etninen jakauma
Arkangelin alueen väestö ilman Nenetsiaa jakaantui vuoden 2010 väestönlaskennassa etnisiin ryhmiin seuraavasti: venäläisiä 95,6 % (yhteensä 1 148 821 henkeä; mukana 0,2 % eli 2 015 hengen osuus pomoreiksi itsensä lukevia), ukrainalaisia 1,4 % (16 976), nenetsejä 0,6 % (8 020), valkovenäläisiä 0,5 % (5 810), komeja 0,4 % (4 583), tataareja 0,2 % (2 335) ja muita 1,3 % (15 399). Laskennassa 25 682 henkeä ei ilmoittanut omaa etnistä ryhmäänsä.[15]
Paikallista hallintoa varten Arkangelin alue on jaettu 19 kunnallispiiriin ja seitsemään erilliseen kaupunkipiirikuntaan. Jälkimmäisiin kuuluu myös Novaja Zemlja. Frans Joosefin maa kuuluu Primorjen piiriin. Oheinen kartta esittää Arkangelin alueen kunnallis- ja kaupunkipiirien hallintokeskusten sijainnin (ilman Franz Josefin maata ja Nenetsiaa).
Nenetsian autonomisen piirikunnan paikallishallinnollinen jako on esitetty artikkelissa Nenetsia.
Taulukossa on esitetty Arkangelin alueen kunnallispiirit vuoden 2010 väestönlaskennan mukaisine asukaslukuineen (taulukossa м.р. = муниципальный район = (kunnallis)piiri; ktt = kaupunkityyppinen taajama).[1]
Taulukossa ovat Arkangelin alueen kaupunkipiirit vuoden 2010 väestönlaskennan mukaisine asukaslukuineen. Koska useiden kaupunkipiirien (Arkangeli, Kotlas, Novaja Zemlja, Severodvinsk) alueeseen kuuluu myös muita taajamia tai maaseutua, piirin asukasluku voi olla suurempi kuin pelkän hallintotaajaman (taulukossa г.о. = городской округ = kaupunkipiirikunta).[1]
Novgorodilaiset perustivat ja rakensivat Solovetskin luostarin vanhan osan 1400-1500-luvuillaAnikei Stroganovin määräyksestä rakennutettu Neitsyt Marian ilmestyspäivän kirkko Solvytšegodskissa (1560)Venäjän kartta 1645: purjelaivat Vienanmeren Arkangelin edustallaNovodvinskin linnoitus (1711)
Asutuksen katsotaan saapuneen Vienanjoen seuduille pari tuhatta vuotta jääkauden vetäydyttyä alueelta eli noin 9 000 vuotta sitten. Vienanmeren rannalta on löydetty 3 000 vuotta vanhoja arkeologisia todisteita esimerkiksi hylkeenpyynnistä. Paikannimistön vanhin, suomalaissaamelainen kerrostuma ja alueen venäjänkielen paikallismurteiden suomalaisperäiset sanat kertovat alueen ensimmäisten tunnettujen asukkaiden olleen suomensukuisia.[20] Vienanjoen suomensukuisista kansoja nimitettiin venäläisissä kronikoissa tšuudeiksi, viikinkisaagoissa bjarmeiksi.[20]
Norjan kuninkaista kertova, islantilaisen Snorri Sturlusonin (1179-1241) saaga Heimskringla on ensimmäisiä kirjallisia teoksia, jotka kuvaavat Arkangelin alueen seutuja.lähde?
Arkangelin alueen ydinosa tunnettiin aiemmin nimellä Dvinskaja zemlja (ven.Двинская земля, Dvinan maa), mikä viittaa Vienanjokeen (ven.Severnaja Dvina) ja sen valuma-alueen seutuihin.[21] Vienanjoen maahan viittaavaa nimitystä käytetään nykyäänkin esimerkiksi Arkangelin alueen virallisissa nettitunnuksessa (dvinaland.ru).
Alueet kuuluivat noin 1100-luvulta lähtien laajan, Baltiasta Jäämerelle yltäneen Novgorodin tasavallan etupiiriin, vuodesta 1478 yhdistyneeseen Moskovan Venäjään. Tšuudit sulautuivat yhteen slaavilaisten kanssa. Novgorodilaiset tienasivat elantonsa metsästyksellä, kalastuksella ja turkiskaupalla; myöhemmin myös suolankeitolla ja -myynnillä. Erityisen paljon maaomaisuutta Vienanmereltä ja -joelta hankki Boretskin pajarisuku. 1400-luvulla perustettiin arkkienkeli Mikaelin luostari Vienanjoen alajuoksulle nykyisen Arkangelin paikalle, Nikolo-Korlskin luostari nykyisen Severodvinskin paikalle ja Solovetskin luostari Vienanmeren saarille. Novgorodin käskynhaltijan vaimo Maria Boretskaja lahjoitti luostareille suuret maa-alueet.[20][21]
Moskovan Venäjän aikana perustettiin Solvytšegodsk ja Petšora-joen alajuoksun läheisyyteen Pustozersk. Asutus kasvoi.[20]EnglantilainenMoskovan kauppakomppania (the Muscovy Company) kävi kauppaa Moskovan Venäjän kanssa vuodesta 1554. Kaupan keskuksena toimi aluksi Vienanjoen maan hallintokeskus Kolmogory (nyk. Holmogory). Tsaarin asettamana, ulkomaalaisten tahojen Moskovaan suuntautuvaa kauppaa tarkasti muun muassa Anikei Stroganov. Ulkomaankauppa Vienanjoen maan kautta Moskovan Venäjään kukoisti.
Tsaari Iivana IV Julma perusti 1584 Vienanjoen suistoon Novaja Holmogoryn kaupungin. Tämä uudelleennimettiin myöhemmin arkkienkeli Mikaelin kaupungiksi eli Arkangeliksi läheisen luostarin nimen mukaisesti. Kaupungista tuli kasvavan Venäjän ensimmäinen ulkomaankaupan satama,[21] ja alueen merkitys maan ulkomaankaupassa kasvoi vaikka kauppasatamaan johtava meri jäätyi moneksi kuukaudeksi vuosittain.
Nuorena tsaarina Pietari Suuri perusti Arkangeliin laivatelakan 1693, jo seuraavana vuonna sieltä valmistui ensimmäinen alus. 1701 kaupungin suojaksi ryhdyttiin rakentamaan Novodvinskin linnoitusta. Vuonna 1702 Vienanjoen maan hallintokeskus siirrettiin Holmogorysta Arkangeliin. Joulukuun 18. päivänä 1708 antamallaan säädöksellä tsaari yhdisti Vienanjoen maan osaksi laajaa Arkangelinkaupungin provinssia, yhtä Venäjän kahdeksasta uudesta maakunnasta. Laajaan provinssiin liitettiin samalla myös nykyisen Karjalan tasavallan ja Kuolan alueet sekä pohjoiset alueet aina Uralille saakka. [22][21]
Alueesta muodostettiin Venäjän keisarikunnan laaja Arkangelin kuvernementti joulukuussa 1796. Vallankumouksen ja sisällissodan jälkeen 1921 Arkangelin kuvernementtia ryhdyttiin pilkkomaan. Alueen koko vaihteli.[22] Varsinaisesti nykyinen Arkangelin alue perustettiin Neuvostoliiton aikana syyskuussa 1937.[21]
1920- ja 1930-luvuilla Arkangelin alueelle toimi suuria pakkotyöleirejä (gulag). Näistä tunnetuimpiin ja suurimpiin kuului alueellisesti useaan osaan jakautunut ja myös Karjalan tasavallan puolella toiminut ojennusleiri Solovetski ITL OGPU (SLAG, 1923–31 ja 1932–33). Työleirin vankimäärä oli aluksi joitain tuhansia, mutta kohosi vuoden 1931 alkuun mennessä jo 71 800:ksi. Ojennusleirin pohjalta perustettiin myöhemmin Vienanmeren–Itämeren kanavan rakennustöistä vastannut, vankimäärältään vielä suurempi vankileiri. Arkangelin alueen monista pakkotyöleireistä jotkut toimivat vielä vuoteen 1960 saakka.[23][24][25]
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Historia katkeaa kesken, vain alueen perustamista edeltävistä vaiheista kerrotaan. Neuvostoliiton aika muutoksineen, neuvostoinfrastruktuurin rakentaminen, uusi Venäjän aika sekä 1800-luku käsittelemättä.
Talous
Jos Arkangelin alueeseen sisällytetään myös kaasu- ja öljylöytöjen rikastuttama Nenetsian autonominen alue, koko alueen osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli vuonna 2010 noin 1,0 prosenttia. Mikäli Nenetsiaa ei sisällytetä tarkasteluun, Arkangelin alueen osuus maan BKT:stä on vain 0,6 %.[2]
Arkangelin alueen (ilman Nenetsiaa) tärkeimmät teollisuudenalat ovat metsä-, puunjalostus-, paperi-, sellu-, koneenrakennus- ja elintarviketeollisuus. Maatalous on keskittynyt karjan- ja poronhoitoon. Lisäksi harjoitetaan turkiseläinten tarhausta ja metsästystä sekä hylkeenpyyntiä.
Tärkeimmät satamat ovat Arkangeli, Onega ja Mezen. Talvella Vienanmeren jäätyessä suurimpia aluksia avustetaan jäänmurtajilla. Alueen tärkein rautatie on Arkangelin ja Vologdan välinen rautatie. Siitä erkanee Kotlasissa rata Komiin ja Arkangelin eteläpuolella Karjalaan. Arkangelissa on kansainvälinen lentoasema.[7][26]
↑Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 27.1.2013. (englanniksi)
↑ abНовый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
↑OOPT Severo-Zapadnogo okruga (Luoteisen federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 7.7.2012. (venäjäksi)
↑Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Arkangelin alueen yhteenveto s. 157. Nenetsiaa ei Tšukotkan tavoin kartoitettu. Tämä 240-sivuinen teos ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
↑Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
↑ abcdJussi Konttinen: Sankarimatkalijan Arkangeli, s. yhteensä 336 sivua. Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2005. ISBN 951-581-095-7
↑Karta GULAGa (GULAG-leirien klikattava sijaitikartta Arkangelin, Murmanskin ja Vologdan alueilla, Karjalassa, Nenetsiassa ja Komissa (1929-60)) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 8.1.2014. (englanniksi)
↑Solovetsski ITL OGPU (NKVD:n vuosina 1923-1931 toimineen Solovetsski ITL OGPU (Solovetskije lagerja osobogo naznatšenija, Solovetski lager prinuditelnyh rabot osobogo naznatšenija OGPU, SLON, Solovetskije i Karelo–Murmanskije lagerja, SKMITL) -ojennustyöleirin tietoja. Tällä leirillä oli aluksi (09/1923) yhteensä 3 049 vankia, mutta 01/1931 heitä oli 71 800 henkeä) Neuvostoliiton vankileirien hakemisto. ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 8.1.2014. (venäjäksi)
↑Belomoro–Baltiski ITL (NKVD:n vuosina 1931-1941 toimineen Belomoro–Baltiski ITL (Belomorsko–Baltiski ITL, BelBaltlag, BBL) -ojennustyöleirin tietoja. Tällä Solovetski ITL OGPU:n jatkeeksi perustetulla Vienanmeren–Itämeren leirillä oli jopa 107 900 vankia (12/1932). Vuoden 1939 alussa leirillä oli 86 567 henkeä) Neuvostoliiton vankileirien hakemisto. ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 8.1.2014. (venäjäksi)
↑ Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
.svg)
.svg){kind=small}
