Paikallinen itsehallinto on Venäjän federaation liittovaltiosubjekteissa (esim. alueet, tasavallat) järjestetty kaksitasoisena. Nykyinen kunnallishallinto ja sen yksiköt luotiin kunnallishallintouudistuksessa 2006.^lähde?

Ensimmäisen eli alemman tason yksiköitä ovat kunnat (ven. поселение, poselenije). Suuremmat, ylemmän eli toisen tason yksiköt, piirit eli kunnallispiirit (ven. муниципальный район, munitsipalnyi raion) muodostuvat yleensä useista kunnista. Kunnallispiirien rinnalla toisen tason yksiköitä ovat kaupunkipiirikunnat (ven. городской округ, gorodskoi okrug).^lähde?

Kuntia on kahta tyyppiä, maalaiskuntia (ven. сельское поселение, selskoje poselenije) ja kaupunkikuntia (ven. городское поселение, gorodskoje poselenije). Kaupunkikunnan keskuksena on joko kaupunki (gorod) tai kaupunkimainen taajama (ven. посёлок городского типа, posjolok gorodskogo tipa). Väestötilastoissa kuntien asukkaat ryhmitellään kaupunkilaisiin ja maaseudun asukkaisiin; kaupunkien ja kaupunkimaisten taajamien asukkaat lasketaan tällöin kaupunkilaisiksi. Maalaiskunnissa ei ole usein ole kaupunkimaista asutusta, ja niiden keskuksena on joko maaseututaajama (ven. посёлок, posjolok) tai kylä (selo, derevnja). Kuntien keskustaajamat on merkitty esimerkiksi väestötilastoihin (raionnyi tsentr).^[1]

Järjestelmästä on muunnelmia Venäjän eri federaatiosubjekteissa ja esimerkiksi suurten kaupunkien kohdalla. Esimerkiksi Sverdlovskin alue on jaettu ensin alueen viiteen hallintopiiriin (ven. управленческий округ, upravlentški okrug), joihin alueen lukuisat piirit ja kaupunkipiirikunnat muutamaa alueelle suoraan alisteista poikkeusta lukuun ottamatta sijoittuvat.^[2][3]

Suurissa liittovaltiokaupungeissa (Moskova, Pietari) on oma paikallishallintohierarkiansa.

• Moskovan hallinnolliset alueet
• Pietarin hallinnollinen jako
• Luettelo Venäjän piireistä
• Rajon (kunnallispiiri)

• Органы местного самоуправления (Paikallisen itsehallinnon elimet). Leningradin alueen sivusto. (venäjäksi)