Victor Serge

Victor Serge
Nuori Victor Serge, pidätyskuva vuodelta 1912.
Nuori Victor Serge, pidätyskuva vuodelta 1912.
Henkilötiedot
Syntynyt30. joulukuuta 1890
Bryssel, Belgia
Kuollut17. marraskuuta 1947 (56 vuotta)
México, Meksiko
Kirjailija
SalanimiLe Rétif
Tuotannon kieliranska
Tyylilajit poliittinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Victor Serge (30. joulukuuta 1890 – 17. marraskuuta 1947), alkuperäiseltä nimeltään Victor Lvovitš Kibaltšitš (ven. Виктор Львович Кибальчич), oli belgialaissyntyinen venäläinen anarkisti, kriittinen bolševikkivallankumouksellinen ja kirjailija.

Elämä

Victor Serge syntyi Brysselissä 30. joulukuuta 1890. Hänen vanhempansa Leon Ivanovitš Kibaltšitš ja Vera Poderewski olivat venäläisiä vallankumouksellisia, jotka olivat joutuneet pakenemaan Belgiaan hallituksenvastaisten aatteidensa vuoksi.[1]

Serge vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Belgiassa sekä Ranskassa. Hänen perheensä eli hyvin köyhissä oloissa. Ruokaa oli vähän, eikä kunnolliseen koulutukseen ollut mahdollisuutta.

Serge kiinnostui aikaisin sosialismista ja individualistisesta anarkismista[2]. Vuosina 1909–1914 hän toimi aktiivisesti anarkistisessa lehdistössä toimittajana ja kääntäjänä. Vuonna 1912 Sergen yhteydet rikolliseen Bonnot-anarkistiryhmittymään johtivat viiden vuoden vankeustuomioon[3].

Vankilasta vapauduttuaan vuonna 1917 Serge matkusti Barcelonaan osallistuakseen espanjalaisten anarkosyndikalistien kapinaan. Espanjassa hän myös kirjoitti ensimmäistä kertaa nimellä Victor Serge.[1]

Serge oli hyvin inspiroitunut Venäjän vallankumouksesta. Vuonna 1918 Serge ilmoittautui vapaaehtoiseksi puna-armeijaan. Hän matkusti Pariisiin, jossa hänet vangittiin epäiltynä bolševismista ja lähetettiin vankileirille.

Vuonna 1919 Serge saapui ensi kertaa Petrogradiin ottaakseen osaa vallankumouksen jälkeiseen sisällissotaan. Serge liittyi kommunistiseen puolueeseen[4] ja työskenteli kääntäjänä sekä toimittajana Komintern-järjestössä Grigori Zinovjevin alaisena. Serge käänsi ranskankieliselle yleisölle muun muassa Leninin, Trotskin, Zinovjevin ja Vera Fignerin kirjoituksia.[1]

Venäjän sisällissodan päätyttyä Serge matkusti Berliiniin ja Wieniin edistääkseen toivomaansa eurooppalaista vallankumousta. Hän työskenteli Kominternin toimittajana ja agenttina[5]. Saksan vallankumousyrityksen epäonnistuttua vuonna 1923 ja Leninin kuoltua vuonna 1924 Sergen kritiikki Neuvostoliittoa kohtaan voimistui.

Serge palasi Neuvostoliittoon vuonna 1925 liittyäkseen Vasemmisto-oppositioon. Serge kuitenkin erotettiin kommunistisesta puolueesta vuonna 1928, sillä hän oli edeltävä vuonna kritisoinut artikkeleissaan Kominternin linjausta koskien Kiinan kommunistista puoluetta. Valtion poliittinen hallinto karkotti Sergen kolmeksi vuodeksi Orenburgiin, minkä jälkeen hän menetti Neuvostoliiton kansalaisuuden.[1]

Serge onnistui perheineen jättämään Neuvostoliiton taakseen huhtikuussa 1936, mutta NKVD takavarikoi Sergen käsikirjoituksia. Takavarikoituja käsikirjoituksia ei ole onnistuttu sittemmin löytämään.[5]

Serge asettui asumaan Belgiaan ja myöhemmin Ranskaan, jossa hän jatkoi poliittista toimintaansa trotskilaisessa oppositiossa. Sergen poliittinen toiminta muodostui hänen kirjoittamistaan kriittisistä artikkeleista, joiden kohteina olivat Moskovan oikeudenkäynnit ja Stalinin diktatuurin alainen Neuvostoliitto.[5] Serge ei kuitenkaan täysin hyväksynyt trotskilaisen opposition poliittisia kantoja, mikä johti Sergen ja Trotskin ystävyyden katkeamiseen vuonna 1939.

Toisen maailmansodan seurauksena Serge perheineen muutti maanpakoon Meksikoon. Meksikossa Serge jatkoi kirjoittamista ja työskenteli yhdessä muun muassa Trotskin puolison Natalia Sedovan kanssa saattaakseen murhatun Trotskin elämäkerran Vie et mort de Léon Trotsky (1951) päätökseen.[5]

Serge kuoli sydänkohtaukseen 17. marraskuuta 1947.

Kirjallinen tuotanto

Serge kirjoitti aktiivisesti koko elämänsä ajan. Hänen tuotantonsa koostuu historiankirjoista, poliittisista teksteistä, romaaneista ja runoudesta sekä lukuisista sanomalehtiartikkeleista. Sergen kirjallinen tuotanto on teemoiltaan lähellä hänen ja hänen ystäväpiirinsä kokemuksia 1900-luvun poliittisesti epävakaassa maailmassa.

Sergen vankilatuomio vuosina 1912–1917 oli raskas kokemus, jonka vaikutus jatkui pitkään vapautumisen jälkeen. Serge kirjoittaa muistelmissaan, että hänen ensimmäisen romaaninsa, Les Hommes dans la Prison (suom. Miehet vankilassa), kirjoitusprosessi oli hänelle keino käsitellä vankilatuomioon liittyviä kokemuksia ja tuntemuksia[6].

Sergen kaunokirjallisuus oli osa hänen vallankumouksellista toimintaansa. Hän pyrki purkamaan kirjallisuuden porvarillista perinnettä jättämällä romaaneistaan pois sankarihahmon tai yksittäisen päähenkilön. Hänen romaaneissaan yksittäinen päähenkilö on korvattu joukolla hahmoja, jotka yhdessä muodostavat romaanin kollektiivisen sankarin.[5]

Toimiessaan Kominternin toimittajana Serge kirjoitti ranskankieliselle vasemmisto- ja anarkistilehdistölle lukuisia artikkeleita, joissa hän puolusti ja perusteli Venäjän vallankumousta[4]. Sisällissodan aikana kirjoitetut artikkelit ja esseet ovat tulkittavissa neuvostoliittolaiseksi propagandaksi.

Myöhemmin Sergen poliittiset kirjoitukset keskittyivät kritisoimaan kommunistisen puolueen toimintaa ja paljastamaan Stalinin diktatuurin korruption.

Sergen tuotantoa ei ole käännetty suomeksi.

Teokset

Poliittiset ja henkilökohtaiset kirjoitukset
  • L'An 1 de la révolution russe (1930)
  • Destin d'une révolution (1932)
  • Littérature et révolution (1932)
  • Seize fusillés: où va la révolution (1936)
  • De Lénine à Staline (1937)
  • Réflexions sur l’anarchisme (1937)
  • Portrait de Staline (1940)
  • Le Nouvel Impérialisme russe (1947)
  • Mémoires d'un révolutionnaire 1901–1941 (1951)
  • Vie et Mort de Léon Trotsky (1951)
  • Mémoires d'un révolutionnaire et autres écrits politiques 1908–1947 (2001)
Kaunokirjallisuus
  • Les Hommes dans la prison (1930)
  • Naissance de notre force (1931)
  • Ville conquise (1932)
  • Résistance (1938)
  • S'il est minuit dans le siècle (1939)
  • L'Affaire Toulaev (1948)
  • Les Années sans pardon (1971)
  • Le Tropique et le Nord (1972), sisältää novellit "Mer Blanche", "L'Impasse St. Barbabe", "La folie d'louriev" sekä "Le Séisme"

Lähteet

  • Cotterill, D.J. (toim.): The Serge Trotsky Papers: Correspondence and Other Writings Between Victor Serge and Leon Trotsky. Lontoo: Pluto Press, 1994. ISBN 07453 0515 6.
  • Gordon, Paul: Vagabond Witness: Victor Serge and the politics of hope. Winchester: Zero Books, 2013.
  • Haberkern, Ernie: The Politics of Victor Serge Against the Current, 142. Syys-lokakuu 2009. Viitattu 27.11.2018.
  • Greene, Doug Enaa: Victor Serge: On the borders of victory and defeat. Red Wedge. 5.10.2015. Viitattu 28.11.2018.
  • Riére, Jean: Victor Serge: Biographical Note. Marxists' Internet Archive. Huhtikuu 1976. Viitattu 28.11.2018.
  • Serge, Victor: Memoirs of a Revolutionary 1901-1941. Lontoo: Oxford University Press, 1963.
  • Serge, Victor: Revolution in Danger: Writings from Russia 1919–1921. Chicago: Haymarket Books, 2011.
  • Weissman, Susan: Victor Serge: A Biography. Lontoo: Verso, 2001.

Viitteet

  1. ↑ a b c d Riére, Jean: Victor Serge: Biographical Note. Marxists' Internet Archive. Huhtikuu 1976. Viitattu 28.11.2018.
  2. ↑ Cotterill, D.J. (toim.): The Serge Trotsky Papers: Correspondence and Other Writings Between Victor Serge and Leon Trotsky. Pluto Press, 1994, sivu xiv.
  3. ↑ Serge, Victor: Memoirs of a Revolutionary 1901–1941. Oxford University Press, 1963, sivu 40.
  4. ↑ a b Serge, Victor: Revolution in Danger: Writings from Russia 1919–1921. Haymarket Books, 2011, sivu 2.
  5. ↑ a b c d e Greene, Doug Enaa: Victor Serge: On the borders of victory and defeat. Red Wedge. 5.10.2015. Viitattu 28.11.2018.
  6. ↑ Serge, Victor: Memoirs of a Revolutionary 1901–1941. Oxford University Press, 1963, sivu 45.

Aiheesta muualla