Vättern
Näkymä Grännasta
Maanosa	Eurooppa
Valtiot	Ruotsi
Läänit	Länsi-Götanmaa, Jönköping, Itä-Götanmaa, Örebron lääni
Maakunnat	Länsi-Götanmaa, Småland, Itä-Götanmaa, Närke
Kunnat	Askersund, Motala, Vadstena, Ödeshög, Jönköping, Habo, Hjo, Karlsborg
Koordinaatit	58°24′N, 14°36′E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Motalanvirran vesistö
Valuma-alue	vesistön pääuoma
Järveen tulevat joet	Huskvarnaån, Edsån, Mjölnaån, Tabergsån, Röttleån
Laskujoki	Motalanvirta Götan kanava
Taajamat	Jönköping, Karlsborg, Askersund, Hjo, Motala, Vadstena, Gränna
Järvinumero	646703-142522
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	88,51 m [1]
Pituus	135 km [1]
Leveys	31 km [1]
Rantaviiva	554 km [2]
Pinta-ala	1 886 km² [1]
Tilavuus	73,5 km³ [1]
Keskisyvyys	39,9 m [3]
Suurin syvyys	128 m [4]
Valuma-alue	6 376 km² [1]
Keskiylivirtaama	52,1 m³/s (MHQ) [5]
Keskivirtaama	39,1 m³/s (MQ) [5]
Keskialivirtaama	27,2 m³/s (MNQ) [5]
Veden viipymä	55,9 vuotta [3]
Saaria	858 [4]
	Visingsö, Öna, Stora Aspön, Lilla Aspön
Vättern
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Vättern ^[6] (aik. suom. Vetteri ^[7]) on Keski-Ruotsissa sijaitseva järvi, joka on Motalanvirran vesistön pääjärvi. Sen jakavat neljä lääniä seuraavasti: pohjoisessa Örebron, lännessä Länsi-Götanmaan, idässä Itä-Götanmaan ja etelässä Jönköpingin lääni. Se on perinteisesti kuulunut vastaavasti Närken, Länsi-Götanmaan, Itä-Götanmaan ja Smålandin maakuntiin. Vättern on Ruotsin toiseksi suurin järvi Vänernin jälkeen. Sen laskujoki on Motalanvirta, joka laskee Norrköpingin Bråvikenissä Itämereen. Motalanvirran vettä on hyödynnetty, kun Götan kanavan itäistä osuutta rakennettiin kulkemaan Vätternin kautta. Kanava poistuu Motalanvirrasta Norsholmissa ja se laskee Itämereen Slätbakenissa Söderköpingissä.^[8]

Vuosittainen suurtapahtuma Vätternrundan pyöräillään järven ympäri Motalasta.

Vätternin järviallas on muodostunut kallioperän ruhjelaaksoon, joka on murtumisensa jälkeen joutunut useiden jääkausien aikana mannerjäätiköiden kuluttamaksi ^[1]. Vättern on 130 kilometriä pitkä, 31 kilometriä leveä ja sen keskimääräinen pinta-ala on 1 886 neliökilometriä. Järven rantaviivan pituus on 554 kilometriä ^[2]. Tiedot pinta-alasta, tilavuudesta ja rantaviivan pituudesta vaihtelevat lähteestä toiseen. Rantaviivan pituus on määritetty kartoista, joiden mittakaava on 1:10 000.^[8][9]

Järven suuri syvyys on kiehtonut ranta-asukkaita aina, vaikka pitkään sanottiin järven olevan pohjaa vailla. Syvin kohta sijaitsee järven eteläpäässä suurimman saaren Visingsön eteläpuolella. Sieltä on mitattu yli 120 metrin arvoja ^[1] ja kaikuluotauksen aikakaudella on lukema 128 metriä valittu suurimmaksi syvyydeksi ^[4]. Mittaamista haittaa liejupohja, joka antaa pehmeänä massana kaikuluotauksessa huonosti vastakaikua. Järven keskisyvyyden selville saamiseen on täytynyt luodata koko järvi. Keskisyvyys on 40,8 metriä, mutta sille on julkaistu muitakin arvoja kuten esimerkiksi 39,9 metriä ^[3] ja 40 metriä ^[1][4]. Järven tilavuuden arvo riippuu määritetystä keskisyvyydestä. Virallista tilavuutta etsiessä voi löytää arvoja 77,6 kuutiokilometriä (km³ ^[10]), 78 km³ ^[4], 73,5 km³ ^[1] tai 74 km³ ^[3]. Myös valuma-alueen koosta on erilaisia arvioita, joiden suhteelliset erot ovat kuitenkin pieniä. Valuma-aluen pinta-ala on 6 376 km² ja järven pinta-ala, joka on 1 886 km², on siitä 30 %. Järvi laskee itään päin Motalassa alkavaa Motalanvirtaa myöten noin 39 kuutiometriä sekunnissa. Valuma-alueen pinta-alan ja järven vesitilavuuden suhde tuottaa harvinaisen pitkän teoreettisen viipymäajan 55,9 vuotta ^[3]. Viipymäksi on ilmoitettu myös esimerkiksi 58–60 vuotta ^[4].^[10]

• 
  Jönköping
• 
  Näkymä Brahehusin kukkoilta
• 
  Hiekkarantaa Habossa

Vätternin järvenselkä on avoin ja lähes saareton. Järvi on muodoltaan kuin vene eikä sillä esiinny niemiä ja lahtia merkittävästi. Motalan kaupungin edustalla sijaitsee kuitenkin laaja Motalabukten eli Motalanlahti. Se on leveäsuinen lahti, jossa sijaitsee pieniä saaria. Motalabuktenin vastarannalla Karlsborgin edustalla on toinen pienempi lahti. Molemmissa lahdissa kulkee Göta kanavan vesiliikennettä. Järven pohjoispäässä on rantaviiva mutkittelevampi kuin muualla järvellä. Rannikolla esiintyy pieniä niemiä ja lahtia sekä pienimuotoinen saaristo. Kaksi suurimpia lahtia ovat itärannassa sijaitsevat Forsaviken ja Hargeviken. Duvfjärdenin takana muuttuu järvi salmien muodostamaksi sokkeloksi, jonka takana aukeaa luoteessa Alsenin lahti ja koillisessa monilahtinen Kärrafjärden. Sokkelossa sijaitsevia salmia ovat esimerkiksi Stora Hammarsundet ja Lillasundet. Alsenin perällä sijaitsee kapea lahti Viken.^[8]

Järven saaret sijaitsevat yleensä rannikon tuntumassa ja ovat pieniä. Jos mukaan lasketaan kaikki yli 25 neliömetrin saaret, saadaan 858 saarta. Niiden rantaviivan pituus on noin 250 kilometriä.^[4]

Vätternillä on muutama suurikin saari. Vätternin keskellä sijaitsee Visingsön saari (26 km²), josta yli puolet on viljelyssä. Se on 14 kilometriä pitkä ja 2,8 kilometriä leveä. Saarella asuvista alle 800 asukasta suurin osa on Tunnerstadissa ja sinne kulkee Grännasta lautta. Järven pohjoisosassa sijaitsee keskellä järvenselkää Stora Röknen, joka on metsäinen saari, joka on lähes autio. Saaren länsipuolella lähellä rantaa on Lilla Röknen, joka on samanlainen saari. Pohjoispään saaristossa sijaitsee vielä kolme suurempaa saarta: Stora Aspön ja Lilla Aspön, jotka ovat metsäsaaria, sekä salmissa sijaitseva Öna, joka on osin viljelty saari. Duvfjärdenin saariston keskisuuria saaria ovat esimerkiksi Svilen, Trulsan, Grönön, Kärholmen, Äspholmen, Sneden, Enholmen ja Lövön. Motalan edustalla sijaitsevassa Fjukissa on majakka.^[8]

• 
  Visingön linnanrauniot
• 
  Visingön lautta Grännassa
• 
  Ombergin rinteitä
• 
  Rantatien linjaus

Alueellinen sadanta on 650 millimetriä vuodessa ja haihdunta 450 millimetriä vuodessa. Motalavirran keskivirtaama on 39 kuutiometriä sekunnissa, joka vastaa valuntana noin 200 millimetrin vuosipoistumaa.^[1]

Järvi jäätyy harvoin kokonaan. Vuosina 1880–1951 jäätyi järvi 26 kertaa. Nykyaikana on järvelle kehittynyt jääpeite keskimäärin seitsemän vuoden välein.^[11]

Järven rannat ovat paikoin jyrkkärinteistä metsämaata, joka ei ole soveltunut viljelyyn. Alavilla alueilla on maata raivattu laajoiksi peltoaukeiksi, jossa on myös tiheämpi asutus. Järven rantakaupunkeja ovat etelästä vastapäivään lueteltuna Bankeryd, Jönköping, Huskvarna, Gränna, Vadstena, Motala, Askersund, Olshammar, Karlsborg ja Hjo. Rannan läheisyydessä sijaitsevat myös Habo, Ödeshög ja Mölltorp. Vätternistä otetaan raakavettä, josta valmistetaan juomavettä 250 000 asukkaalle ^[4].^[8]

Vättern on yhdistetty Vänerniin Götan kanavalla, jota pitkin voi kuljettaa tavaraa tai kulkea veneellä. Kanava jatkuu Vänernistä Götajokea pitkin Kattegatiin ja Atlantille. Vätternistä kanava jatkaa itään Itämerelle.

Götan kanavaa rakennettiin 20 vuotta ja se valmistui 1832. Vänernin ja Vätternin välinen osuus valmistui 1822 ja Vätternistä Itämerelle vuonna 1832. Kanava rakennettiin liian myöhään, sillä sen kilpailija rautatiet saivat tavarakuljetuksista pääosan. Osa kanavasta on niin matala, etteivät merikelpoiset laivat pysty oikasemaan sen kautta sisämaahan. Kanavalla toimii edelleen pienimuotoista tavarankuljetusta ja matkustajaliikennettä, mutta pääosan käyttäjistä ovat pienveneilijöitä.^[a]

Kanavasta huolimatta Vätternillä ei ole kauppamerenkulun satamia tai luotsitoimintaa ulkomaankauppaa varten.^[12]

Järvellä on jonkin verran ammattikalastusta ja runsaasti veneliikennettä, joka hyödyntää myös Götan kanavaa.

• 
  Kaksi matkustajalaivaa Motalassa
• 
  Motalan kaupunkia ja Götan kanava 1990-luvulla
• 
  Götan kanava Karlsborgissa
• 
  Gränna ja Visingön saari
• 
  Hjon vierassatama
• 
  Hjon majakka
• 
  Jönköpingin satamakavana
• 
  Askersund

Vättern on lähes oligotrofinen järvi. Järven vesi on hyvin kirkasta ja sen näkösyvyys on noin 10–15 metriä. Veden ravinnepitoisuudet ovat verrattain alhaiset, koska veden fosforipitoisuus 4–6 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l), typpipitoisuus 700–800 μg/l ja klorofyllipitoisuus 800–1 200 μg/l.^[4]

Kirkasvetinen Vättern on kalaisa järvi, jossa elää noin 30 kalalajia. Tavallisia ja harvinaisempia kalalajeja ovat ahven, ankerias, hauki, harjus, härkäsimppu, kiiski, kirjoeväsimppu, kirjolohi, kivisimppu, kolmipiikki, kuha, kuore, kymmenpiikki, lahna, lohi, made, muikku, mutu, nahkiainen, nieriä, pasuri, pikkunahkiainen, rantanuoliainen, salakka, siika, sorva, suutari, särki, taimen, toutain ja turpa.^[13][14] Arvostetumpia saaliskaloja ovat nieriä, taimen, siika, harjus ja salakka.^[11] Järvessä elää sekä jokirapu että täplärapu ^[13]. Järvessä elää reliktinä viime jääkauden loppuvaiheen arktista eläimistöä. Ne viihtyvät yleensä pohjan lähellä, missä vesi on kylmintä. Reliktieläimiksi luetaan esimerkiksi erilaiset massiäyriäiset (Mysis relicta, Idothea entomon), valkokatka, okakatka sekä eräät muut katkat (Gammaracanthus loricatus, Gammarus cancelloides, Pontoporeia Weltneri ja Limnocalanus marcrurs) ja härkäsimppu. Järven kuroutuessa irti Itämerestä jäi järveen vangiksi myös nieriä, harjus ja kuore.^[9]

Vätternin rannikot ovat pääosin asuttuja ja viljeltyjä. Järven saariastoa ja rannikoita on suojeltu katoavien elinympäristöjen ja lintujen pesimärauhan säilymisen vuoksi. Saaristojen vähäisyys ja poikkeuksellisen jyrkät rinteet rannikoiden metsärannoilla ovat olleet suojelun perusteina.^[8]

Järven vedenpinnan korkeudet on mitattu Motalassa vuodesta 1807 alkaen, ilmeisesti epäsäännöllisesti, ja vuodesta 1858 alkaen kerran päivässä. Toinen mittauspiste perustettiin järven eteläpäähän Jönköpingiin vuonna 1901. Nykyiset mittaukset suoritetaan korkeusjärjestelmässä RH1900 eli RH00, joka vastaa karkeasti korkeutta metreinä merenpinnasta. Mittaustilastoja kootaankin vertailukelpoisiin taulukoihin, jonka rajana on vuosi 1959. Tässä esitettävät luvut sisältävät tiedot ajalta 1807–1936 ja 1959–2020.^[1]

Vuosina 1807–1936 ovat vedenpinnan korkeudet vaihdelleet arvojen 87,97 metriä (LW) ja 89,08 metriä (HW) välillä, keskikorkeuden ollessa 88,49 metriä (MW). Vuosina 1959–2020 ovat vastaavat arvot olleet 87,92 metriä (LW), 88,95 metriä (HW) ja 88,51 metriä (MW). Vuosisatojen jälkeen on maankohoamisen epätasaisuus saattanut järven etelä- ja pohjoispäät erlaiseen tilanteeseen. Eteläpää kohoaa hitaammin kuin järven pohjoispää, joten järviallas kallistuu hiljalleen kohti etelää. Siksi siellä sijaitsevassa Jönköpingissä koetaan toistuvasti korkeita vedenkorkeuksia ja jopa tulvia enemmän kuin järven pohjoispäässä.^[1]

Järven säännöstely aloitettiin 1930-luvulla ja vuonna 1959 sovittiin nykyäänkin käytössä oleva säännöstelyohjeistus. Säännöstelyn eräs tehtävä on tasoittaa suuria vedenkorkeuseroja juoksuttamalla vettä hallitusti. Säännöstelyohjeissa määrätäänkin ehkäisemään vedenkorkeuden ylittämästäi ylärajaa 88,70 metriä ja toisaalta alittamasta alarajaa 88,30 metriä. Vuosittaiset korkeusvaihtelut ovat tavallisesti olleet noin 0,3–0,4 metriä ^[4]. Korkeuserojen sisältämä vesimäärä on 0,73 kuutiokilometriä eli hyvin suuri. Korkeanveden aikana ovat juoksutukset kasvaneet suurimpia virtaamia 100 kuutiometristä 110 kuutiometriin sekunnissa, mutta samalla on pystytty pienentämään keskivirtaamia 42 kuutiometristä 40 kuutiometriin sekunnissa.^[1]

Vättern on Motalanvirran vesistön (päävesistötunnus 67) läpivirtausjärvi, jossa Motalanvirta, Vättern ja Husqvarnaån latvavesineen muodostavat sen pääuoman. Motalanvirta laskee Itämereen Norrköpingin kautta ja Götan kanavaa myöten Söderköpingissä. Motalanvirran valuma-alueen pinta-ala on 15 481 neliökilometriä, josta Vätternin valuma-aluen ala on 6 376 neliökilometriä eli noin 41 % siitä.^[15][8][16]

Vättern on valumalueensa pääjärvi, jolloin sen laskujoki Motalanvirta kuuluu myös vesistöalueen pääuomaan. Tulouomat on luetteloitu Motalasta alkaen kiertäen järvi pohjoisen kautta vastapäivään. Vesistöviranomaiset ovat valinneet järven eteläpäähän tulevan Husqvarnaånin yläjuoksun pääuomaksi, joten sen nimi on järveen tulevien jokien luettelossa kirjoitettu lihavoituna. Taulukkoon viittaavat lähteet on koottu sen alapuolelle ja rivikohtaiset viittäukset on mainittu oikeassa sarakkeessa.

Lähteet: 1 = ruotsinkielisestä wikipediasta, 2 = tieto saatu SMHI:n verkkopalvelusta etsimällä sieltä joen tiedot, 3 = tieto saatu SMHI:n jokien karttatietopalvelusta (lähde Modeldata ^[5]), 4 = mitattu kartasta (ei tarkka arvo ^[8]), 5 = tieto saatu SMHI:n järvien karttatietopalvelusta VISS ^[17]

Viimen jääkaudella Fennoskandian mannerjäätikkö peitti Ruotsin alueet paikoitellen yli kaksi kilometriä paksulla mannerjäätiköllä. Vätternin yllä vaikutti tuolloin Keski-Ruotsin virtauskieleke, joka virtasi etelän suuntaan. Kun jääkauden kylmimmän vaiheen jälkeen käynnistyi ilmaston asteittainen lämpeneminen, alkoi myös jäätikkö sulaa voimakkaasti ja sen reuna vetäytyi kohti pohjoista. Noin 14 000 vuotta sitten on mannerjäätikkö kutistunut niin paljon, että mannerjäätikön reuna sijaitsi Vätternin eteläpuolella, ja tuhat vuotta myöhemmin kulki reuna järven yli Visingön kohdalta. Jäätikön reunasta työntyi järvialtaaseen järven levyinen ja järven eteläosan pituinen kieleke, joka peitti järvialtaan kokonaan. Jäätikön reuna perääntyi 300 vuodessa Motalan seuduille ja kieleke lyheni etelässä kolmasosan verran järven nykypituudesta. Nuoremmalla dryaskaudella, noin 12 700–11 600 vuotta sitten, lähes pysähtyi reunan perääntyminen, jolloin reuna vuoroin eteni ja perääntyi pysytellen yli 1 000 vuotta samalla seudulla. Järvialtaan vapaaseen osaan kertyi vettä, jolloin sinne muodostui Vätternin jääjärvi.^[18][19][20]

Ennen nuorempaa dryaskautta on järvialtaassa sijainnut jäätikkökieleke vuorottain edennyt ja perääntynyt kolmesti ennen kuin se dryaskauden jälkeen suli kokonaan pois. Vätternin jääjärvi yhtyi silloin sitä suurempaan Baltian jääjärveen muodostaen siihen pitkänomaisen lahden. Kielekkeen sulaminen päästi myös korkealla lainehtineen Baltian jääjärven vedet tunkeutumaan jäätikön reunaan myöten kauemmaksi länteen. Lopulta ne lainehtivat Billingenin vuoren itärinteillä. Vuoren länsipuolella sijaitsi Vänernin itäpuolelle työntyvä merenlahti, jonka vedet ylettyivät Billingenin länsirinteille. Meren ja jääjärven vedenpinnoilla on noin 25 metrin korkeusero.^[18][19]

Mannerjäätikkö puski Billingenin vuorta päin ja toimi siten jäätikköpatona Baltian jääjärven vesille. Noin 11 640 vs alkoi jäätikköpato vuotaa vettä ja lopulta virtaavat vedet sulattivat tiensä vuoren ohitse. Baltian jääjärvestä tyhjeni noin kahdessa vuodessa vähintään 25 metriä vettä. Vedenpinnan lasku alensi myös Vätternin lahden vedenpintaa, mutta se säilytti todennäköisesti yhteytensä Itämereen. Mannerjäätikön reuna vetäytyi vielä pohjoisemmaksi, jolloin aukesi Billingenin lasku-uomaakin alavampi salmi. Tätä muinaista salmea kutsutaan Närkensalmeksi ja sen kautta muodostui salmiyhteys Itämeren ja Atlantin välille. Närkensalmesta tunkeutui noin 11 500 vuotta sitten pulsseittain merivettä Itämeren länsiosiin ja Vätternin lahteen. Vedestä sekoittui murtovettä, jonka suolapitoisuus jäi laimeammaksi kuin valtamerissä. Närkensalmen kautta pääsi myös merellistä eläimistöä tunkeutumaan Itämerelle. Tätä Itämeren vaihetta kutsutaan Yoldiamereksi erään Yoldiasimpukan mukaan (Portlandia arctica, aiemmin Yoldia arctica).^[18][19][20]

Maankohoaminen on ollut aikaisemmin nopeampaa kuin se on nykyään ja samalla järvialtaan pohjoispää on kohonnut nopeammin kuin sen eteläpää. Vätternin pohjoispuolelle kohosi merenpohjasta pieniä saaria, jotka maatuivat maatuivat myöhemmin toisiinsa muodostaen suurempia saaria. Lopulta Vätternistä johti Yoldiamereen enää kolme salmea; yksi itään, toinen pohjoiseen ja kolmas luoteeseen. Salmet maatuivat yksitellen ja lopulta Vättern kuroutui erilleen Itämeren Yoldiavaiheesta. Sen vesi muuttui tutkimuksien mukaan makeaksi noin 11 200 vuotta sitten. Vätternin vaihe itsenäisenä järvenä kuitenkin päättyi Itämeren vedenpinnan alkaessa nousta. Sen aiheutti alkuun se, että Närkensalmi maatui, jolloin sinne jäi virtaamaan laskujoki. Itämerestä oli tullut taas makeavetinen järvi, jota kutsutaan Ancylusjärveksi erään Ancyluskotilon mukaan (Ancylus fluviatilis). Maankohoaminen nosti laskujoen kynnystä, jonka seurauksena myös Ancylusjärven vedenpinta kohosi ja se tulvi Vätterniin järveen Motalan kaupungin kohdalta tehden siitä taas lahden. Keski-Ruotsin maankohoaminen on ollut nopeampaa kuin Tanskan salmien kohdalla. Itämeren Ancylusvaihe löysikin uuden laskujoen paikan Tanskan salmista, jossa se sijaitsee vieläkin. Itämeren pinta Keski-Ruotsissa alkoi maankohoamisen takia jälkeen laskea ja Vättern kuroutui viimeisen kerran omaksi järvekseen. Kuroutumisajankohdaksi on määritetty noin 9 600 vuotta sitten, jolloin Itämeren Littorinavaihe oli alkamassa. Valtamerien vedenpinta oli edellisten tapahtumien kanssa samaan aikaan kohonnut niin korkealle, että merivettä alkoi tulvia Tanskan salmista Itämerelle. Tämä käynnisti hitaasti väkevöittävän suolaantumisvaiheen, joka johti Littorinamerenä tunnettuun Itämeren vaiheeseen alkaen noin 8 500 vuotta sitten.^[18][19][20]

Maankohoaminen jatkuu edelleen. Järven eteläranta kohoaa 1,3 millimetriä vuodessa ja järven luusua Motalassa 2,7 millimetriä vuodessa. Vedenpinnan korkeus seuraa Motalan laskukynnystä, joten eteläpään rannat kohoavat vedestä 1,4 millimetriä vuodessa.^[1]

Järven nimi katsotaan aiemmin tarkoittaneen muinaisruotsissa sanaa ”vettä” (muinaisgermaaninen *watōr, muinaisruotsin *vætur). Järven nimen kirjoitusasu on eri aikoina ollut Wetur (vuosina 1222–1230, 1246), Uætur (1231–1240), Wætor (1289, 1297, 1454), Wætir (1303), Uætur (1325), Wætur (1325, 1413) ja Wæt(h)ur (1420, 1445, 1505, 1526). Nimen nykyinen kirjoitusasu on vakiintunut myöhemmin. Vanhoissa eri-ikäisissä paikannimissä on esiintynyt jälkiliitteenä -vättern, mikä vahvistaa kirjoitusasun tarkoittavan sanaa ”vettä”.^[21]

Järveä on kauan pidetty pohjattomana järvenä. Sillä on sanottu vielä 1800-luvulla olevan vesiyhteys niinkin kauaksi kuin Mustaanmereen ja Bodenjärveen. Vuonna 1704 kerrottiin, että järven syvyys on mitattu narulla, joka oli 300 ruotsalaista syltä pitkä (534 metriä). Pohjaa ei löytynyt. Myöhemmin Daniel Tiselius (1682–1744) sai Hästholmenin eteläpuolella suurimmaksi syvyydeksi 55 syltä (98 metriä).^[22]

Toinen varhain esitetty ja totena pysynyt teoria on G. Holmin ja A. G. Nathorstin vuonna 1885 esittämä väite, että järven pohja on kallioperän ruhjelaakso.^[9]

• Luettelo Euroopan suurimmista järvistä

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vättern Wikimedia Commonsissa

• Esite Vätternistä(ruotsiksi)
• Vättern, Länsstyrelsena (ruotsiksi)
• Vätternin vedenpinnankorkeudet, Tekniskaverket
• Regleringen av Vättern -historiskt, nutid och framtid. (Raportti 110) Rapporter från Vätternvårdsförbundet, 2011. Jönköping: Vätternvårdsförbundet. ISSN 1102-3791 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 4.12.2021. (ruotsiksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Vättern  –  Luettu 5.12.2021