Vähäkyrö (ruots.Lillkyro) on entinen Suomen kunta, joka liitettiin vuoden 2013 alussa Vaasan kaupunkiin. Vähäkyrö liittyi osaksi Vaasan kaupunkia 1. tammikuuta 2013.[3] Vähänkyrön kunnanvaltuusto hyväksyi yhdistymissopimuksen 27. kesäkuuta 2011.[4] Kunta kuului Pohjanmaan maakuntaan ja Kyrönmaan seutukuntaan. Vähäkyrö oli yksikielisesti suomenkielinen ja asukkaita kunnassa oli lakkauttamishetkellä 4 727.[2] Kunnan pinta-ala oli 177,66 km2, josta 1,99 km2 vesistöjä, [1] ja väestötiheys 26,91 asukasta/km2. Vähänkyrön naapurikuntia olivat Isokyrö, Laihia, Mustasaari ja Vöyri.
RautakaudellaKyrönjoen suu sijaitsi Vähässäkyrössä. Alue oli suojainen sisäsaaristo, joka oli otollinen asutukselle. Rautakautista Vähääkyröä voi myös luonnehtia Pohjanmaan kaupalliseksi keskukseksi. Merkittäviä muinaisjäännösalueita on kunnan monessa osassa. Vanhin tunnettu rautakautinen esine on Pääkköönmäeltä vuonna 1837[5] löydetty, 100-luvulla valmistettu roomalainen viinikauha.[6] Merkittävimmät hautaröykkiökeskittymät ovat Perkiön ja Tervajoen kylissä. Erikoisimpiin muinaisjäännöksiin kuuluu niin kutsuttu Jättiläisen tie. Pohjanmaan ainoa viikinkiaikainen aarre- tai kätkölöytö on Vähänkyrön Housulanmäen rahalöytö.
Vuonna 1596 puhjenneeseen kansannousuun, nuijasotaan, osallistui myös suuri joukko vähäkyröläisiä talonpoikia. Sodan onneton loppu ja vuoden 1601 kato aiheuttivat Vähässäkyrössä monen talon autioitumisen. Suuren Pohjan sodan aikaisessa Napuen taistelussa 19. helmikuuta 1714 kaatui 144 vähäkyröläistä; menetys oli suurempi kuin minkään muun pitäjän nostoväen tappiot. Lisäksi Venäjälle vietiin vankeina 91 henkeä, ja Vähänkyrön on laskettu menettäneen tällöin yli 70 prosenttia asekuntoisesta miespuolisesta väestöstään.[9]
Kun Vähäkyrö yhdistyi Vaasaan vuoden 2013 alussa, osa yhdistyneiden kuntien tiennimistä jouduttiin muuttamaan. Samalla kaikki Vähänkyrön tiet saivat myös ruotsinkielisen nimen ja kaksikieliset tiekyltit.[10]
Maantiede
Vähänkyrön läpi virtaa Kyrönjoki, jossa on hyviä kalastuspaikkoja, muun muassa Perkiönkoski ja Hiirikoski. Pääosa asutuksesta on sijoittunut nauhamaisesti Kyrönjoen varteen sen molemmin puolin. Vähäkyrö sijaitsee aivan lähellä meren rantaa; entisen kunnan luoteisrajalta on vain muutama kilometri Vassorfjärdenin pohjukkaan. Kyrönjoen laakson korkeus merenpinnasta on kirkonkylän länsipuolella vain kuutisen metriä ja kaakossa Isonkyrön rajalla 12 metriä. Maaston kohoumatkin ovat matalia ja enimmillään vain 15–17 metriä merenpintaa ylempänä.[9]
Vähäkyrö on perinteisesti tunnettu pläkkyreistä eli läkkipeltisepistä ja heidän tekemistään fyrryistä, lasten leluista, joissa pilliin puhaltamalla saa siipipyörän pyörimään. Fyrry on Vähänkyrön maakuntaesine, ja Vähänkyrön lempinimi onkin paikallismurteella Fyrrykyröö. 1950-luvulla Vähäkyrö tunnettiin myös emäntien sivuansioikseen ompelemista esiliinoista.[11][12]
Vähänkyrön pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla riivinkropsu eli raastetusta perunasta tehty pannukakku.[13]
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Luukko, Armas. Etelä-Pohjanmaan keskiaika. Etelä-Pohjanmaan historia I.
Meinander Carl Fredrik. Esihistoria. Etelä-Pohjanmaan historia I.
↑Lagerstedt, Ilpo: Nuijasodan vaikutus Etelä-Pohjanmaan asutukseen, s. 149. Books on Demand, 2014. Teoksen verkkoversio Viitattu 16.8.2015.
↑ abHannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 456–459. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
