Svante Pääbo
Svante Pääbo (s. 20. huhtikuuta 1955 Tukholma) on ruotsalainen evoluutiogenetiikkaan erikoistunut biologi. Pääbo valmistui tohtoriksi Uppsalan yliopistosta 1986. Hän on toiminut vuodesta 1997 Max Planck -instituutin genetiikan osaston johtajana Leipzigissa Saksassa. Hänelle myönnettiin 1992 Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinto, joka on Saksassa arvostetuimpia tutkimustyöstä myönnettyjä palkintoja. Pääbo tunnetaan myös paleogenetiikan alan perustajana. Paleontologian ja genetiikan yhdistävä ala tutkii muun muassa varhaisia ihmisiä ja muinaisia ihmispopulaatioita.
Perhetausta
Pääbon äiti oli ruotsinvirolainen kemisti Karin Pääbo.[1] Vuonna 1944 neuvostomiehitystä Ruotsiin paennut Karin Pääbo halusi poikansa integroituvan ruotsalaiseen yhteiskuntaan, joten hän ei puhunut Svantelle viroa. "Kasvoin tietäen mikä Viro on, mutta en puhu viroa. En ole koskaan käynyt virolaista koulua. Identifioidun ruotsalaisiin, mutta minulla on erityissuhde Viroon", on Pääbo kuvaillut.[2] Pääbon isä oli biokemisti Sune Bergström, joka sai vuonna 1982 Nobelin lääketieteen palkinnon.[3]
Pääbon tunnetuimpia löytöjä
Pääbo nousi ensimmäistä kertaa 1985 julkisuuteen, kun hän onnistui eristämään 2 400 vuotta vanhasta muumiosta DNA:ta, jota voidaan käyttää molekyyliarkeologisiin tutkimuksiin. Pääbon johtama osasto julkisti elokuussa 2002 löytäneensä puhekykyyn vaikuttavan FOXP2-kieligeenin, jonka puute tai vahingoittuneisuus aiheuttaa ihmisillä kielellisiä ongelmia.
Max Planck -instituutin tutkijat Pääbon johdolla julkistivat 2006 aikeensa sekvensoida neandertalinihmisen koko genomin. He onnistuivat eristämään muinais-DNA:ta yli 30 000 vuotta vanhoista neandertalinihmisen jäänteistä.
Charles Darwinin 200-vuotispäivänä 12. helmikuuta 2009 julkistettiin Pääbon ryhmän uusia tutkimustuloksia neandertalinihmisen perimästä. Perimä oli silloin suurin piirtein kokonaan avattu, vain tarkistusluenta oli jäljellä, ja sen sanottiin olevan todennäköisesti valmis viimeistään 2010.[4]
Kunnianosoituksia
Time-lehti valitsi Pääbon vuonna 2007 sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle.
Pääbolle myönnettiin Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto vuonna 2022.[6] Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinnon hän sai vuonna 1992.[7]
Julkaisuja
Lähteet
Aiheesta muualla
1901–1925 | 1901: Behring
1902: Ross
1903: Finsen
1904: Pavlov
1905: Koch
1906: Golgi, Ramón y Cajal
1907: Laveran
1908: Metšnikov, Ehrlich
1909: Kocher
1910: Kossel
1911: Gullstrand
1912: Carrel
1913: Richet
1914: Bárány
1919: Bordet
1920: Krogh
1922: Hill, Meyerhof
1923: Banting, Macleod
1924: Einthoven |
---|
1926–1950 | 1926: Fibiger
1927: Wagner-Jauregg
1928: Nicolle
1929: Eijkman, Hopkins
1930: Landsteiner
1931: Warburg
1932: Sherrington, Adrian
1933: Morgan
1934: Whipple, Minot, Murphy
1935: Spemann
1936: Dale, Loewi
1937: Szent-Györgyi
1938: Heymans
1939: Domagk
1943: Dam, Doisy
1944: Erlanger, Gasser
1945: Fleming, Chain, Florey
1946: Muller
1947: C. Cori, G. Cori, Houssay
1948: Müller
1949: Hess, Moniz
1950: Kendall, Reichstein, Hench |
---|
1951–1975 | 1951: Theiler
1952: Waksman
1953: Krebs, Lipmann
1954: Enders, Weller, Robbins
1955: Theorell
1956: Cournand, Forssmann, Richards
1957: Bovet
1958: Beadle, Tatum, Lederberg
1959: Ochoa, Kornberg
1960: Burnet, Medawar
1961: Békésy
1962: Crick, Watson, Wilkins
1963: Eccles, Hodgkin, Huxley
1964: Bloch, Lynen
1965: Jacob, Lwoff, Monod
1966: Rous, Huggins
1967: Granit, Hartline, Wald
1968: Holley, Khorana, Nirenberg
1969: Delbrück, Hershey, Luria
1970: Katz, Euler, Axelrod
1971: Sutherland
1972: Edelman, Porter
1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen
1974: Claude, Duve, Palade
1975: Baltimore, Dulbecco, Temin |
---|
1976–2000 | 1976: Blumberg, Gajdusek
1977: Guillemin, Schally, Yalow
1978: Arber, Nathans, Smith
1979: Cormack, Hounsfield
1980: Benacerraf, Dausset, Snell
1981: Sperry, Hubel, Wiesel
1982: Bergström, Samuelsson, Vane
1983: McClintock
1984: Jerne, Köhler, Milstein
1985: Brown, Goldstein
1986: Cohen, Levi-Montalcini
1987: Tonegawa
1988: Black, Elion, Hitchings
1989: Bishop, Varmus
1990: Murray, Thomas
1991: Neher, Sakmann
1992: Fischer, Krebs
1993: Roberts, Sharp
1994: Gilman, Rodbell
1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus
1996: Doherty, Zinkernagel
1997: Prusiner
1998: Furchgott, Ignarro, Murad
1999: Blobel
2000: Carlsson, Greengard, Kandel |
---|
2001– | 2001: Hartwell, Hunt, Nurse
2002: Brenner, Horvitz, Sulston
2003: Lauterbur, Mansfield
2004: Axel, Buck
2005: Marshall, Warren
2006: Fire, Mello
2007: Capecchi, Evans, Smithies
2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier
2009: Blackburn, Greider, Szostak
2010: Edwards
2011: Beutler, Hoffmann, Steinman
2012: Gurdon, Yamanaka
2013: Rothman, Schekman, Südhof
2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser
2015: Campbell, Ōmura, Tu
2016: Ōsumi
2017: Hall, Rosbash, Young
2018: Allison, Honjo
2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza
2020: Alter, Houghton, Rice
2021: Julius, Patapoutian
2022: Pääbo
2023: Karikó, Weissman
2024: Ambros, Ruvkun |
---|
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Tieteilijät | |
---|
Henkilöt | |
---|
Muut | |
---|
|
|