PROFILPELAJAR.COM

César Milstein
Henkilötiedot
Syntynyt	8. lokakuuta 1927; Bahía Blanca, Argentiina
Kuollut	24. maaliskuuta 2002 (74 vuotta); Cambridge, Britannia
Kansalaisuus	argentiinalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Buenos Airesin yliopisto, Cambridgen yliopisto
Tutkimusalue	molekyylibiologia
Palkinnot	Nobelin lääketieteen palkinto 1984
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

César Milstein (8. lokakuuta 1927 – 24. maaliskuuta 2002) oli argentiinalainen vasta-ainetutkimukseen keskittynyt biokemisti. Milstein sai Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1984 yhdessä Niels K. Jernen ja Georges J. F. Köhlerin kanssa töistään immunologian tutkimuksessa ja monoklonaalisten vasta-aineiden tuottamisesta.^[1]

Milstein syntyi Bahía Blancassa Argentiinassa juutalaiseen perheeseen. Hän valmistui Buenos Airesin yliopistosta ja sai tohtorin arvon tutkittuaan entsyymi aldehydidehydrogenaasin kinetiikkaa biokemian professorin Stoppanin alaisuudessa. Vuonna 1958 hän pääsi Cambridgen yliopiston biokemian osastolle tutkimaan entsyymi fosfoglukomutaasin metalliaktivaation mekanismia Malcom Dixonin alaisuudessa. Sinä aikana hän teki yhteistyötä myös Frederick Sangerin kanssa. Valtaosa Milsteinin tutkimusurasta kohdistui vasta-aineiden rakenteen ja niiden monimuotoisuuden kehittymisen tutkimiseen. Vuonna 1975 hän ja Georges Georges J. F. Köhler, joka teki väitöskirjan jälkeisiä jatkotutkimuksia hänen laboratoriossaan, kehittivät hybridoomatekniikan monoklonaalisten vasta-aineiden tuottamiseen. Keksintö johti vasta-ainetekniikan valtaisaan laajentumiseen tieteessä ja lääketieteessä. Milstein teki itse monia parannuksia monoklonaalisten vasta-aineiden teknologiaan – erityisesti keskittyen käyttämään vasta-aineita eri solutyyppien erittelyyn. Hän myös oivalsi yhdistelmä-DNA-teknologian soveltamisen vasta-aineisiin potentiaalisten ligandiin sitoutuvien reagenssien tuottamiseksi.

Milsteinin varhaiset vasta-ainetutkimukset keskittyivät vasta-aineiden aminohappotason monimuotoisuuteen ja vasta-aineiden disulfidisiltoihin. Osan tästä työstä teki hänen vaimonsa Celia. Myöhemmin hänen tutkimuksensa painopiste siirtyi vasta-aineita koodaavaan lähetti-RNA:han. Hybridoomatekniikan kehittäminen yhdistettynä edistymiseen nukleiinihapposekvensoinnissa antoivat hänelle mahdollisuuden kartoittaa vasta-aineissa tapahtuvia muutoksia niiden sitoutuessa antigeeniin. Hän osoitti immunoglobuliini V:n geenien somaattisen hypermutaation vasta-aineiden affiniteetin eli sitoutumisvoiman kehittymisessä. Tässä prosessissa immunoglobuliinigeenien paikallinen mutaatio mahdollistaa parempien immunoglobuliinien tuotannon, jonka avulla vaikutetaan suojaavaan immuniteettiin ja immunologiseen muistiin. Viimeiset tutkimusaikansa hän keskittyi tämän mutationaalisen prosessin karakterisointiin ja mekanismin ymmärtämiseen. Milstein oli vasta-ainetutkimuksen opas ja inspiroija, ja omien saavutustensa ohella hän avusti tiedettä ja tieteilijöitä vähemmän kehittyneissä maissa. César Milstein valittiin Royal Societyn jäseneksi 1975, ja hän sai urallaan useita muitakin palkintoja ja tunnustuksia. Hän kuoli 24. maaliskuuta 2002 Cambridgessä sydänvaivoihin.

Lähteet

↑ The Nobel Prize in Medicine 1984 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 9.10.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wilhelm Odelberg, (toim): Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1984 Nobel Foundation, Stockholm, 1985.

Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat

1901–1925	1901: Behring 1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: Golgi, Ramón y Cajal 1907: Laveran 1908: Metšnikov, Ehrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: Hill, Meyerhof 1923: Banting, Macleod 1924: Einthoven
1926–1950	1926: Fibiger 1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: Eijkman, Hopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: Sherrington, Adrian 1933: Morgan 1934: Whipple, Minot, Murphy 1935: Spemann 1936: Dale, Loewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: Dam, Doisy 1944: Erlanger, Gasser 1945: Fleming, Chain, Florey 1946: Muller 1947: C. Cori, G. Cori, Houssay 1948: Müller 1949: Hess, Moniz 1950: Kendall, Reichstein, Hench
1951–1975	1951: Theiler 1952: Waksman 1953: Krebs, Lipmann 1954: Enders, Weller, Robbins 1955: Theorell 1956: Cournand, Forssmann, Richards 1957: Bovet 1958: Beadle, Tatum, Lederberg 1959: Ochoa, Kornberg 1960: Burnet, Medawar 1961: Békésy 1962: Crick, Watson, Wilkins 1963: Eccles, Hodgkin, Huxley 1964: Bloch, Lynen 1965: Jacob, Lwoff, Monod 1966: Rous, Huggins 1967: Granit, Hartline, Wald 1968: Holley, Khorana, Nirenberg 1969: Delbrück, Hershey, Luria 1970: Katz, Euler, Axelrod 1971: Sutherland 1972: Edelman, Porter 1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen 1974: Claude, Duve, Palade 1975: Baltimore, Dulbecco, Temin
1976–2000	1976: Blumberg, Gajdusek 1977: Guillemin, Schally, Yalow 1978: Arber, Nathans, Smith 1979: Cormack, Hounsfield 1980: Benacerraf, Dausset, Snell 1981: Sperry, Hubel, Wiesel 1982: Bergström, Samuelsson, Vane 1983: McClintock 1984: Jerne, Köhler, Milstein 1985: Brown, Goldstein 1986: Cohen, Levi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: Black, Elion, Hitchings 1989: Bishop, Varmus 1990: Murray, Thomas 1991: Neher, Sakmann 1992: Fischer, Krebs 1993: Roberts, Sharp 1994: Gilman, Rodbell 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus 1996: Doherty, Zinkernagel 1997: Prusiner 1998: Furchgott, Ignarro, Murad 1999: Blobel 2000: Carlsson, Greengard, Kandel
2001–	2001: Hartwell, Hunt, Nurse 2002: Brenner, Horvitz, Sulston 2003: Lauterbur, Mansfield 2004: Axel, Buck 2005: Marshall, Warren 2006: Fire, Mello 2007: Capecchi, Evans, Smithies 2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier 2009: Blackburn, Greider, Szostak 2010: Edwards 2011: Beutler, Hoffmann, Steinman 2012: Gurdon, Yamanaka 2013: Rothman, Schekman, Südhof 2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser 2015: Campbell, Ōmura, Tu 2016: Ōsumi 2017: Hall, Rosbash, Young 2018: Allison, Honjo 2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza 2020: Alter, Houghton, Rice 2021: Julius, Patapoutian 2022: Pääbo 2023: Karikó, Weissman 2024: Ambros, Ruvkun