Suomi osallistui Moskovan kesäolympialaisiin 1980 108 urheilijan joukkueella 15 urheilumuodossa. Suomen joukkue saavutti kesäolympialaisissa 1980 yhteensä kahdeksan mitalia, joista kolme oli kultaa, yksi hopeaa ja neljä pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui 12. sijalle.
Suomalaisurheilijat valittiin neljässä eri vaiheessa touko-kesäkuun 1980 aikana. Valintamalli oli lajiliittojen toivoma. Ensimmäinen valintakokous 20. toukokuuta nimesi yhteensä 20 urheilijaa, joista seitsemän oli painijoita, neljä nyrkkeiljöitä, viisi painonnostajia, kolme judokoita ja yksi maratonjuoksija. Toinen valintakokous oli 10. kesäkuuta toi 19 uutta olympiaurheilijaa, joista yksi oli painija, yksi nyrkkeilijä, kaksi painonnostajia, yhdeksän ampujia, viisi miekkailijoita ja yksi ratsastaja. Kolmas valintatilaisuus oli 25. kesäkuuta, jossa 12 urheilijaa sai olympialipun. Heistä kahdeksan oli purjehtijoita, neljä nykyaikaisen 5-ottelun edustajia sekä yksi ratsastaja. Viimeinen valintakokous oli 8. heinäkuuta, jossa valittiin 24 yleisurheilijaa, yksi uimari, yksi soutaja, neljä melojaa, neljä jousiampujaa, viisi pyöräilijää ja 17 jalkapalloilijaa.[1]
Suomen miesten jalkapallojoukkue ei selviytynyt suoraan kisoihin, mutta olympiaboikotin seurauksena vapautuneen paikan Olympiakomitea ja Palloliitto ottivat vastaan. Vastaava tilanne oli tarjolla miesten maahockeyssä, mutta Olympiakomitea ei katsonut aiheelliseksi lähettää joukkuetta. Maahockeyliitto olisi ollut valmis maahockeyjoukkueen lähettämiseen. Viimeisessä valintakokouksessa annettiin vielä kahdeksalle yleisurheilijalle lisänäyttömahdollisuus. Heistä kolme urheilijaa lunasti paikkansa saavuttamillaan tuloksilla. Eniten heistä julkista keskustelua herätti 5 000 ja 10 000 merin juoksuihin valittu Kaarlo Maaninka. Joukkueeseen valittiin kaikkiaan 110 kilpailijaa sekä 55 johdon, valmennuksen ja huoltoportaan edustajaa. Kilpailijoista estejuoksijaksi valittu Tapio Kantanen jätti matkustamatta Moskovaan iskiasvaivan vuoksi. Lisäksi viisiottelija Pasi Hulkkonen oli kotiinjäävä varamies.[1]
Suomi saavutti mitaleita viidessä eri urheilumuodossa. SoudussaPertti Karppinen uusi neljän vuoden takaisen olympiavoittonsa. Esko Rechardt voitti Suomelle kaikkien aikojen ensimmäisen purjehduksen olympiakullan, ja Tomi Poikolainen teki samalla tavalla historiaa jousiammunnassa. Poikolainen oli vasta 18-vuotias ja on yhä kaikkien aikojen nuorin suomalainen kesäolympialaisten kultamitalisti.
Suomalainen Tomi Poikolainen jousiammunnan mitalien jakotilaisuudessa.Moskovan vuoden 1980 olympialaisten kolme parasta naisjousiampujaa: hopeamitalisti Neuvostoliiton Keto Losaberidze (vas.), kultamitalisti Neuvostoliiton Natalja Butuzova ja pronssimitalisti Päivi Meriluoto .
Moskovan kesäolympialaisissa Suomella oli 15 lajiryhmässä kilpaillut 108 urheilijan joukkue.[2] Suomen vanhin olympiaurheilija Moskovassa oli 43-vuotias purjehtija Peter Tallberg ja nuorin 18-vuotias jousiampuja Tomi Poikolainen. [3] Maan lipunkantajana kisojen avajaisissa toimi viidensiin kisoihin osallistunut, Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) jäsen purjehtija Peter Tallberg.
Valinnoista
Valinnat tehtiin 20. toukokuuta – 8. heinäkuuta neljässä valintakokouksessa. Valinnan teki Olympiakomitean hallitus lajiliittojen ehdotusten perusteella. Viimeiset yleisurheilijavalinnat tehtiin kuitenkin vielä 13. heinäkuuta. Lopullinen urheilijamäärä oli 108. Lajiliittojen ehdotuksista jäi valitsematta toisella valintakerralla judoka Markku Airio, nyrkkeilijät Petri Kilpinen ja Arto Kolehmainen. Painijoista jätettiin rannalle kreikkalais-roomalainen painija Ilpo Seppälä ja vapaapainija Jukka Rauhala äänestyksen jälkeen.[4] Kolmannella valintakerralla olympiapistooliampuja Teemu Anttila ja trap-ampuja Matti Nummela jäivät valitsematta. Nummelan valinta kaatui äänestyksessä. Purjehduksessa karsinta oli suurempaa, sillä Flying dutchman-pari Mikko Brummer ja Rudi Biaudet sekä soling-kolmikko Matti Jokinen-Matti Paloheimo-Kari Kähkönen jätettiin valitsematta.[5] Viimeisessä valinnassa melojista karsittiin kajakkinelikkö. Soudussa lajiliitto ehdotti kaksikkoon Esa Salmelaa ja Esko Hirvistä, jonka olympiakomitea kuitenkin hylkäsi ilman äänestystä. Yleisurheilijoiden suureen ryhmään jäivät valitsematta 400 metrin juoksija Hannu Mykrä, 800 metrin juoksija Jorma Härkönen, kolmiloikkaaja Hannu Puhakka, kiekonheittäjät Ari Huumonen ja Juhani Tuomola sekä maileri Ari Paunonen. Naisten yleisurheilujoukkueeseen jäivät valitsematta pitkän viestin joukkue ja kuulantyöntäjä Tuula Kivi.[6] Kokouksessa annettiin valitsematta jääneille yleisurheilijoille vielä mahdollisuus osoittaa kuntonsa Helsingin maailmankisoissa. Niissä kisamatkan ansaitsivat estejuoksijat Tommy Ekblom ja Vesa Laukkanen.[7]Kaarlo Maaningan, 5 000 ja 10 000 metrin juoksijan, valinta oli monimutkaisempi ja aiheutti julkista keskustelua. Lopulta 13. heinäkuuta Kouvolan 5 000 metrin voitto toi olympiamatkan viimeisenä valittuna urheilijana.[8]
Menestysodotuksista
Menestysodotuksia Suomella oli useista eri lajeista. Vahvimmat odotukset olivat yksikkösoutajan Pertti Karppisen menestymisestä. Olihan Karppinen saavuttanut jo olympiakultaa Montrealista 1976, MM-kultaa vuoden 1979 MM-kisoissaBledissä sekä vuoden 1979 esikisoina toimineissa Spartakiadeissa kultaa. Ammunnassa vuoden 1978 MM-kisatEtelä-KoreanSoulissa eivät antaneet täyttä kuvaa tasosta, koska Neuvostoliitto liittolaismaineen boikotoi kisoja. Suomalaiset menestyivät niissä erinomaisesti. Moskovan olympialaisiin valitut ampujamme toivat niin henkilökohtaisia kuin joukkuemitaleja. Ennen olympialaisia vapaapistooliampuja Paavo Palokangas sivusi vuoden 1979 EM-kisoissa Lvovissa ME-tulosta 577.[9] Jousiammunnassa kokeneella vuoden 1972 pronssimitalistilla Kyösti Laasosella nähtiin jälleen mitalimahdollisuuksia.[10] Perinteisessä mitalilajissamme nykyaikaisessa 5-ottelussa sen joukkuekilpailussa nähtiin mitalimahdollisuuksia. Olihan suomalaiset saavuttaneet kahdeksan vuotta aiemmin Münchenissä joukkuekisassa pronssia.[11] Nyrkkeilyssä Suomella oli ollut pitkä mitaliketju, joka oli katkennut vuoden 1976 Montrealin olympialaisiin. Nyt oli kuitenkin odotuksia mitaleista suomalaisnyrkkeilijöille. Vahvimpana nähtiin Tarmo Uusivirta, joka oli saavuttanut vuoden 1978 MM-kisoissaBelgradissa hopeaa ja vuoden 1979 EM-kisoissaKölnissä kultaa. Muina mahdollisina mitalisteina nähtiin Antti Juntumaa ja Kalevi Marjamaa.[12] Painilla, perinteisellä menestyslajilla, erityisesti kreikkalais-roomalaisissa sarjoissa oli odotettavissa myös mitalimenestystä. Parhaimmat mahdollisuudet nähtiin edellisten olympialaisten kultamitalistilla Pertti Ukkolalla, edeltävien EM-kisojen hopeamitalistilla Mikko Huhtalalla ja pronssimitalisti Tapio Sipilällä.[13] Purjehduksessa länsimaiden boikotti näkyi selvimmin suomalaisurheilijoiden kannalta. Jo aiemmin tavoitteeksi oli asetettu Tallinnan purjehdusregatasta saatavaksi mitali ja pistesija, joiden saavuttaminen tuli boikotin vuoksi entistä helpommaksi. Vahvimpana suomalaisten mitalistiehdokkaana pidettiin tornado-luokan Pekka Narkoa ja Juha Siiraa.[10] Perinteisessä mitalilajissamme yleisurheilussa oli jälleen mitaliodotuksia. Vuosien 1972 ja 1976 kaksinkertainen kultamitali Lasse Virén oli jälleen kisoissa, ja odotuksia menestyksestä oli edelleen. Vuoden 1978 Prahan EM-kisojen 10 000 Euroopan mestarilla Martti Vainiolla nähtiin myös mahdollisuuksia menestymiseen. Muina menestysmahdollisuuksia omaavina suomalaisyleisurheilijoina nähtiin Montrealin olympialaisten seiväshypyn hopeamitalisti Antti Kalliomäki, kiekonheittäjä Markku Tuokko, perinteisesti keihäänheittäjäkolmikko, joka tällä kertaa oli Aimo Aho, Antero Puranen ja Pentti Sinersaari.[14]
Suomen jalkapallomaajoukkue pääsi olympialaisiin Norjan ja Länsi-Saksan boikotoitua kisoja. Suomi hävisi ensimmäisen ottelunsa Jugoslavialle 0–2, mutta seuraava ottelu Irakia vastaan päättyi tasapeliin 0–0. Viimeisessä ottelussaan Suomi voitti Costa Rican 3–0. Suomen maalintekijät olivat Ari Tissari, Jouko Alila ja Jouko Soini. Tämä on viimeisin kerta, jolloin Suomella on ollut joukkue kesäolympialaisten joukkuepalloilulajissa.
Moskovan suomalaisjoukkueeseen valittiin kuuden hengen yleisjohto ja 9 hengen terveydenhuoltohenkilöstö.
Kaikkiaan johdon, valmennuksen ja huoltoportaan edustajia oli 55.[1]
Suomalaissyntyisiä muiden maiden olympiajoukkueissa oli:
nyrkkeilijä Kalervo Alanenpää, joka sai Ruotsin kansalaisuuden juuri ennen Moskovan olympialaisia voitettuaan Ruotsin mestaruuden sarjassa alle 60 kg. Alanenpään kisat päättyivät yhteen otteluun eli pistetappioon Tansanian Omari Golayalle.[16]
,_Tomi_Poikolainen_(Finland),_Giancarlo_Ferrari_(Italy)_on_the_victory_podium.jpg)
,_Natalya_Butuzova_(USSR),_Paivi_Meriluoto_(Finland)_on_the_victory_podium.jpg)
