PROFILPELAJAR.COM

Jukka Ahti Juhani Uunila^[1]^[2] (alk. Ahti Juhani, 4. kesäkuuta 1923 Himanka – 22. marraskuuta 2021 Helsinki)^[3]^[4]^[5] oli suomalainen urheiluvaikuttaja, jota vaikutusvaltansa ja uransa keston vuoksi on kutsuttu myös ”urheilun Kekkoseksi”. Näkyvimmissä tehtävissä hän oli Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) puheenjohtajana 1982–1993 (varapuheenjohtaja 1961–1981), Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana 1969–1984 (varapuheenjohtaja 1965–1968), Suomen Urheiluliiton (SUL) puheenjohtajana 1965–1974^[6] sekä Veikkauksen toimitusjohtajana 1973–1990^[7].

Nuoruus

Ensimmäiset vuotensa Jukka Uunila asui Himangalla. Hänen isänsä Kalle toimi suojeluskunnan aluepäällikkönä ja äitinsä Sally kansakoulunopettajana. Jukalla oli kaksi veljeä, Yrjö ja Mikko. Perhe harjoitti myös maanviljelyä.^[8] Kun perhe muutti Kokkolaan, Jukka meni mukaan KPV:n jalkapallotoimintaan. Hänen lopulliseksi lajikseen tuli kuitenkin yleisurheilu, päälajina 400 metrin aitajuoksu kansallisella tasolla. Ura jäi lyhyeksi, kun hän ryhtyi valtakunnallisiin valmennus- ja järjestötehtäviin.

Ura

Uunila lähti kesällä 1941 lukiosta jatkosotaan ilmoittauduttuaan ensin vapaaehtoisena alokkaaksi.^[9] Sodan päätyttyä hän opiskeli Suomen urheiluopistossa Vierumäellä liikunnanohjaajaksi^[10] ja palkattiin Suomen Urheiluliiton yleisurheilun aluevalmentajaksi 1946–1949^[7]^[5].

Uunila toimi Kuortaneen urheiluopiston ensimmäisenä johtajana 1949–1960, sen jälkeen Ilkka Oy:n toimitusjohtajana Seinäjoella 1960–1962 ja sitten Helsingissä Veikkauksen omistaman kirjapaino Kvartto Oy:n toimitusjohtajana 1962–1973 ja huipensi uransa Veikkauksen toimitusjohtajana.^[7]

Uunila oli karismaattinen johtaja^[lähde? ]. Hän suunnitteli koulupoikana upseerin uraa, mutta sota muutti suunnitelmat. Hän oli erinomainen puhuja ja esiintyjä, jolla oli urheilusta valtava tietomäärä ja laaja-alainen kokemus seuratasolta valtakunnallisiin järjestöihin^[lähde? ]. Häntä houkuteltiin politiikkaan, mutta hän ei koskaan suostunut minkään puolueen ehdokkaaksi vaaleissa^[lähde? ].

Uunilan heikko puoli oli kielitaidon puute. Sen takia hän ei koskaan päässyt kansainvälisiin johtotehtäviin.

Uunila sai kauppaneuvoksen arvon 1976. Veikkauksen ja urheilujärjestöjen johtamisen ohessa hän oli muun muassa Union Öljy Oy:n hallintoneuvoston jäsen ja Tapiola-yhtiöiden hallintoneuvoston pitkäaikainen varapuheenjohtaja.

Uunilalle myönnettiin ansioistaan Suomen urheilun hyväksi Suomen urheilun suuri ansioristi vuonna 1983.^[11] Vuonna 2008 Uunila palkittiin Suomen urheilugaalassa Elämänurapalkinnolla työstään urheilun parissa. Hän on Suomen Urheiluliiton kunniapuheenjohtaja. Jyväskylän yliopistossa hän sai 1982 liikuntatieteiden kunniatohtorin arvon.

SUL

Uunila valittiin yleisurheilun lajiliiton Suomen Urheiluliiton johtokuntaan 27-vuotiaana 1951, nuorempana kuin kukaan sitä ennen tai sen jälkeenkään.^[12] Hän tuli SUL:n puheenjohtajaksi 1965, kun suomalainen yleisurheilu oli heikommalla tasolla kuin koskaan ennen, esimerkiksi vuoden 1966 EM-kilpailuista Budapestista ei saatu yhtään mitalia. Puheenjohtaja Uunila käynnisti 1960-luvun lopussa SUL:n kehittämisohjelman, johon liittyivät organisaation uudistaminen, taloustilanteen kohentaminen, valmentajakoulutuksen lisääminen, yleinen johtamiskoulutus myös piiri- ja seuratasolla sekä urheilijoiden harjoitusmahdollisuuksien parantaminen esimerkiksi uuden stipendijärjestelmän avulla. Puheenjohtaja Uunila hankki Suomeen kestävyysjuoksuvalmentaja Arthur Lydiardin Uudesta Seelannista. Lydiard sai aikaan perinteisen kestävyysjuoksun uuden nousun, jonka tuloksena olivat Juha Väätäisen menestykset Helsingin EM-kisoissa 1971 sekä Lasse Virénin ja Pekka Vasalan voitot Münchenin olympiakisoissa 1972. Uunila jätti SUL:n puheenjohtajuuden 1974, kun Suomi oli saavuttanut laajaa menestystä EM-kilpailuissa Roomassa.

Olympiakomitea

Olympiakomitean puheenjohtajana Uunila samalla tavalla uudisti järjestön organisaatiota ja kohensi sen taloutta^[lähde? ]. Hän oli 1950- ja 1960-luvuilla olympiajoukkueiden johtotehtävissä (joukkueen ylijohtaja Mexicossa 1968), ja on ollut paikalla kaikkiaan 20 olympiakisoissa.

SVUL

Urheilun keskusjärjestön SVUL:n puheenjohtajana Uunila joutui 1990-luvun alussa näkemään järjestön taloudellisen tuhon, kun nousukauden aikana SVUL sijoitti lainarahalla varojaan erilaisiin toimistotaloihin, laskettelukeskuksiin ja kelomajoihin, jotka 1990-luvun alun talouslamassa joutuivat ylivoimaisiin vaikeuksiin. Uunila oli vuosikymmeniä puhunut ja tehnyt työtä sen eteen, että Suomeen saataisiin yksi ja ainoa urheilun keskusjärjestö. Niitä oli 1990-luvun alussa vielä neljä: SVUL, Työväen Urheiluliitto (TUL), ruotsinkielisten urheilujärjestö CIF ja Suomen Palloliitto, jonka ohjelmassa tosin oli vain jalkapallo. Talouslaman takia valtiovalta ryhtyi toimiin säästöjen aikaansaamiseksi ja 1993 perustettiin uusi keskusjärjestö Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU). Uunilan johtama SVUL oli kuitenkin lähes konkurssitilassa, eikä lähtenyt SLU:n jäseneksi. SVUL:n toiminta käytännössä loppui 1993, vaikka järjestöä ei ole koskaan virallisesti lakkautettu. Uunilan maineeseen tuli pieni tahra. Hän todisteli vastustaneensa SVUL:n hallituksessa huikeimpia investointisuunnitelmia, mutta jääneensä demokraattisessa päätöksenteossa vähemmistöön.^[lähde? ]

Veikkaus

Veikkauksen toimitusjohtajana Uunila oli kehittämässä perinteisen vakioveikkauksen ja loton oheen runsaasti uusia pelimuotoja. Veikkauksen liikevaihto ja tuotto moninkertaistuivat hänen aikanaan.

Kunniamerkit

4. luokan Vapaudenristi tammenlehvien kera
4. luokan Vapaudenristi
Pohjois-Vienan muistoristi
15. prikaatin muistoristi
Suomen Leijonan komentajamerkki
Suomen Liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi
Kansainvälisen Olympiakomitean Olympic Order
Ruotsin Pohjantähden Ritarikunnan komentajamerkki

^[5]

Lähteet

Erkki Alaja: Oodi Jukka Uunilalle (Urheilulehti 50/2006, s. 36–37)
Antti O. Arponen: Jukka Uunila. Suomalainen urheiluvaikuttaja. Suomen Urheilumuseosäätiö. 2012. ISBN 978-952-67019-8-1.

Viitteet

↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 6.1.2022, s. B 9
↑ Urheilutiedon SM-kilpailu 2013 (”vuodesta 2010 virallisesti Jukka Ahti Juhani Uunila” ) www.sci.fi. Suomen Urheilutietäjät ry. Viitattu 23.1.2022.
↑ Arponen, s. 13
↑ Jukka Uunila on kuollut 23.11.2021. iltalehti.fi. Viitattu 23.11.2021.
↑ ^a ^b ^c Muistokirjoitus | Jukka Uunila 1923–2021 Helsingin Sanomat. 14.1.2022. Viitattu 14.1.2022.
↑ Arponen, s. 319
↑ ^a ^b ^c Arponen, s. 318
↑ Arponen, s. 15
↑ Arponen, s. 29
↑ Arponen, s. 41
↑ Arponen, s. 241
↑ Arponen, s. 67–68

Kirjallisuutta

Nurmela, Kari A.: Jukka Uunila: Urheilujohtaja. Weilin+Göös. 1979.
Suomi voittoon, kansa liikkumaan: Suomen Urheiluliiton 100-vuotishistoria. 2006.
Ylikangas, Heikki: Markat miljooniksi: Puoli vuosisataa suomalaista veikkausta. 1990.

Aiheesta muualla

Kulha, Keijo K.: Kauppaneuvos Jukka Uunila (1923–2021). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Itse asiassa kuultuna, tv-haastattelu vuodelta 1994, 56 min, Yle Areena.
Uunila, Jukka hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)