Hostilan vanhemmat olivat rautatieläinen Albin Hostila ja Martta Malin. Hän kävi kansakoulun ja 1934 ammattikoulun ja 1955 urheiluopiston. Hostila työskenteli Ahlströmin konepajalla Karhulassa mallipuuseppänä 1936–1939 sekä mallipuuseppänä ja mallisuunnittelijana 1944–1950. Hän oli myös osaston luottamusmiehenä ja pääluottamusmiehenä.[1]
Urheilu-urallaan Hostila edusti TUL:n vahvaa painiseuraa kotkalaista Popinniemen Ponnistusta. Sulo Hostila osallistui Suomi-Ruotsi - painimaaotteluun jo välirauhan kesänä 1940. Jatkosodan rintamaoloissa hän osallistui myös painikisoihin ja voitti sarjansa Itä-Karjalan mestaruuden. Oman urheilu-uran huippu oli painin Suomen mestaruus 1945. Painiuransa päätetyään Hostila oli Työväen Urheiluliiton TUL:n koulutusohjaaja ja valmentaja 1950–1955 ja Pajulahden urheiluopiston tuntiopettaja 1949–1955.
Työväen Urheiluliikkeen hajottua 1950-luvun lopulla Sulo Hostila oli rakentamassa uutta keskusjärjestöä Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoa eli TUK:ta, jonka puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1962 aina 1970-luvulle asti.
Hostila oli SDP:n kansanedustajana Kymen läänin vaalipiiristä 1956–1975. Hän tuli alun perin edustaja Penna Tervon tilalle 6. maaliskuuta 1956 tämän kuoltua liikenneonnettomuudessa. Hostila oli eduskunnan sosiaalivaliokunnan puheenjohtaja 1970–1971 ja Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen puheenjohtaja. Hän oli puolustusministerinä Paasion II sos.dem. vähemmistöhallituksessa 1972. Hostila oli presidentin valitsijamies vuosien 1962 ja 1968 presidentinvaaleissa ja oli mukana kunnallispolitiikassa Karhulan kauppalanvaltuuston jäsenenä.
Viimeksi hän toimi Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajana 1974–1982. Hostila sai sosiaalineuvoksen arvonimen 1980.[1]