Soutu kesäolympialaisissa 1952
Luokat
		yksikkö
		pariairokaksikko
		perämiehetön kaksikko
		perämiehellinen kaksikko
		perämiehetön nelonen
		perämiehellinen nelonen
		kahdeksikko

Soutu oli Helsingin olympialaisissa 1952 yhdettätoista kertaa kisalajina.

Soudussa kilpailtiin 20.–23. heinäkuuta. Kaikki loppukilpailut käytiin 23. heinäkuuta. Lajiin osallistui ennätykselliset 114 miehistöä 33 maasta. Yhteensä soutajia oli mukana 409. Neuvostoliitosta, Yhdysvalloista, Italiasta ja Suomesta oli osallistuja jokaisessa seitsemässä lajissa.^[1]

Soutukilpailut piti alkujaan käydä Taivallahdella, johon rakennettiin Soutustadion melonta- ja soututapahtumia varten. Tätä ei kuitenkaan hyväksytty soutujen kilpailupaikaksi avoimen merituulen takia.^[2] Soudut siirrettiin Taivallahdelta huomattavasti suojaisemmalle Meilahdelle.^[3]

Yksikkösoudussa koettiin todennäköisesti soutujen suurin yllätys, kun ennen kisoja lähes tuntematon neuvostoliittolainen Juri Tjukalov voitti finaalissa Lontoossa 1948 lajin voittaneen australialaisen Mervyn Woodin.^[4] Alkuerässään Tjukalov oli jo ehtinyt kukistaa Lontoon hopeamitalistin uruguaylaisen Eduardo Risson. Pariairokaksikossa Argentiinan pari Tranquilo Capozzo–Eduardo Guerrero oli täysin ylivoimainen.^[5]

Perämiehetön kaksikko näytti menevän Lontoon toisintona Yhdistyneen kuningaskunnan ja Sveitsin pareille. Finaalissa sveitsiläispari Kurt Schmid–Hans Kalt johtikin vielä 500 metrin jälkeen, mutta sitten belgialaispari Michel Knuysen–Robert Baetens. Loppumatkalla Yhdysvaltain nuori pari Charles Logg–Thomas Price tuli kuitenkin voittoon hyvällä loppuvedolla.^[5] Price oli aloittanut kilpasoudun vasta vuoden 1952 tammikuussa^[4]. Perämiehillisessä kaksikossa Ranskan voittajajoukkueen perämies oli kisojen nuorin olympiavoittaja. Bernard Malivoire oli vain 14-vuotias voittaessaan olympiakultaa.^[5]

Jugoslavian joukkue oli perämiehittömässä nelosessa alkuerissä, välierissä ja finaalissa omaa luokkaansa. Ranska nousi hopealle hienolla loppukirilla, jonka joukkue oli jo tehnyt välierissä. Suomen joukkue toi maalle ensimmäisen olympialaisen soutumitalin. Perämiehillisessä nelosessa Tšekkoslovakian joukkue esitti myös koko kilpailun hallintaa, ja voitti Lontoon hopean toistaneen Sveitsin joukkueen veneen mitalla loppuotelussa. Kahdeksikon voitti totutusti Yhdysvaltain joukkue. Lajin olympiakulta meni maalle jo kahdeksannen kerran perättäin.^[5]

Laji:	Kultaa:		Hopeaa:		Pronssia:
yksikkö	Juri Tjukalov  Neuvostoliitto	8.12,8	Mervyn Wood  Australia	8.14,5	Teodor Kocerka  Puola	8.19,4
pariairokaksikko	Tranquilo Capozzo–Eduardo Guerrero  Argentiina	7.32,2	Heorhi Žylin–Igor Jemtšuk  Neuvostoliitto	7.38,3	Miguel Seijas–Juan Rodríguez  Uruguay	7.43,7
perämiehetön kaksikko	Charles Logg–Thomas Price  Yhdysvallat	8.20,7	Michel Knuysen–Robert Baetens  Belgia	8.23,5	Kurt Schmid–Hans Kalt  Sveitsi	8.32,7
perämiehellinen kaksikko	Ranska Raymond Salles Gaston Mercier Bernard Malivoire	8.26,6	Saksa Heinz Manchen Helmut Heinhold Helmut Noll	8.32,1	Tanska Svend Petersen Poul Svendsen Jørgen Frantzen	8.34,9
perämiehetön nelonen	Jugoslavia Duje Bonačić Velimir Valenta Mate Trojanović Petar Šegvić	7.16,0	Ranska Pierre Blondiaux Jacques Guissart Marc Bouissou Roger Gautier	7.18,9	Suomi Veikko Lommi Kauko Wahlsten Oiva Lommi Lauri Nevalainen	7.23,3
perämiehellinen nelonen	Tšekkoslovakia Karel Mejta Jiří Havlis Jan Jindra Stanislav Lusk Miroslav Koranda	7.33,4	Sveitsi Enrico Bianchi Karl Weidmann Heinrich Scheller Emile Ess Walter Leiser	7.36,5	Yhdysvallat Carl Lovested Alvin Ulbrickson Richard Wahlstrom Matthew Leanderson Albert Rossi	7.37,0
kahdeksikko	Yhdysvallat Frank Shakespeare William Fields James Dunbar Richard Murphy Robert Detweiler Henry Proctor Wayne Frye Edward Stevens Charles Manring	6.25,9	Neuvostoliitto Jevgeni Brago Vladimir Rodimuškin Aleksei Komarov Igor Borisov Slava Amiragov Leonid Gissen Jevgeni Samsonov Vladimir Krjukov Igor Poljakov	6.31,2	Australia Robert Tinning Ernest Chapman Nimrod Greenwood David Anderson Geoffrey Williamson Mervyn Finlay Edward Pain Phil Cayzer Thomas Chessell	6.33,1

Tilastojen lähde: ^[6]

Sija	Maa	Kultaa	Hopeaa	Pronssia	Yhteensä
1	Yhdysvallat	2	0	1	3
2	Neuvostoliitto	1	2	0	3
3	Ranska	1	1	0	2
4	Argentiina	1	0	0	1
	Jugoslavia	1	0	0	1
	Tšekkoslovakia	1	0	0	1
7	Sveitsi	0	1	1	2
	Australia	0	1	1	2
9	Belgia	0	1	0	1
	Saksa	0	1	0	1
11	Puola	0	0	1	1
	Uruguay	0	0	1	1
	Tanska	0	0	1	1
	Suomi	0	0	1	1

• Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
• Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5

Soutu olympialaisissa

1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024