Purjehdus-, melonta- ja souturadat rakensi ja hoiti 3. Merenmittausretkikunta jonka emälaiva Klas Horn toimi ratatoimistona. Aluksen vanhoissa ja hienoissa salongeissa kestittiin mm. paikalla olleita Hollannin kuningashuoneen jäseniä. [2]
Kuuden metrin R-luokassa yhdysvaltalaisvene Llanoria oli voittaja kuten neljä vuotta aiemmin Lontoossa. Norjalaisten Elisabeth X -vene oli viimeiseen lähtöön asti mukana voittotaistelussa, mutta Llanoria oli viimeisessä lähdössä voittaja, mikä takasi sille olympiakullan. Suomalaisvene Ralia sijoittui pronssille. Ralia tunnettiin aiemmin nimellä Ali Baba ja sillä purjehti ruotsalainen venekunta, joka oli neljä vuotta aiemmin pronssilla.[3]
Uutena lajina olympiapurjehdukseen oli hyväksytty 5,5 metrin luokka, jonka suosio oli kasvanut viime vuosina. Tässäkin luokassa voitto meni Yhdysvaltoihin, kun Complex II -laivan venekunta sijoittui lopputilanteessa ykköseksi noustuaan kahden viimeisen lähdön voitoilla neljänneltä sijalta kärkeen. Norjalaisvene Encore oli sarjan tasaisin, millä tuli hopeamitali.[4]
Louhi-luokkaa hallitsivat totusti pohjoismaalaiset purjehtijat. Norjalaisvenekunta Pan peräsimessään Thor Thorvaldsen toisti Lontoon voittonsa. Star-luokassa kaksi venekuntaa oli ylitse muiden. Maailman- ja Euroopan-mestarin Agostino Straulinon ohjaama Merope oli kilpailun paras voitettuaan kaksi lähtöä ja tultuaan toiseksi lopuissa. Hopealle sijoittui yhdysvaltalainen Comanche, joka voitti neljä lähtöä, mutta jäi kerran seitsemänneksi ja viimeisenä päivänä kahdeksanneksi.[5]
Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. 951-97773-8-5
Viitteet
↑Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 638