Niillä käsiteltiin kaikkiaan 41 valtiopäiväesitystä. Tärkeimpiä käsiteltäviä asioita olivat eriuskolaislaki ja uusi Suomen rikoslaki, jonka oli paljolti valmistellut professori Jaakko Forsman vuoden 1734 Ruotsin kuningaskunnan lain käytyä jo vanhentuneeksi. Osiltaan vieläkin voimassa Suomen tasavallassa oleva vuoden 1889 rikoslaki oli ongelmallinen suhteessa Venäjään mm. valtiollisten rikosten ja julkiseen omaisuuteen kohdistuvien rikosten vuoksi, minkä vuoksi sen voimaanastuminen lykkääntyi vuoteen 1891.
Sanomalehdessä Finland 6. maaliskuuta 1888 julkaistu ilmoitus säätyjen ja valiokuntien kokoontumisesta samana päivänä.
Pappissäädyn edustajien lukumäärä valtiopäivillä oli puhemies ja 37 jäsentä, joista 16 oli uusia. Valtiopäivämiehet olivat säädyn puhemies arkkipiispa Torsten Thure Renvall mukaan luettuna seuraavat:[3]
Turun arkkihiippakunnan koulunopettajien valitsemat: sanskritin- ja vertailevan kielitieteen ylimääräinen professori Otto Donner ja rehtori Kaarlo Johan Blomstedt.
Talonpoikaissäädyssä valtiopäiville osallistuivat, puhemies Carl Johan Slotte mukaan luettuna, seuraavat edustajat, tulkkina Anton Almberg ja sihteerinä Karl Fabritius:[5]
↑Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1888 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1888. Tredje häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1888, ss. 1685-1691.
↑Kaarlo Österbladh, 1934. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. II 1885–1906. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXVI, ss. 20–22.
↑Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 3–384. Helsinki: Otava, 1921.
↑Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 7–316. Helsinki: Otava, 1926.
