Wilhelm Theodor von Kraemer (14. elokuuta 1836 Espoo – 25. huhtikuuta 1926 Helsinki) oli suomalainen kenraalimajuri, valtiopäivämies ja kuvernööri.

Albergan kartanossa syntynyt von Kraemer aloitti opinnot Haminan kadettikoulussa vuonna 1848 ja palveli sen jälkeen muun muassa Suomen kaartissa vuodesta 1855 lähtien. Vuonna 1862 hän suoritti Aleksanterin yliopistossa ylemmän kameraalitutkinnon.

Turun ja Porin läänin kuvernööriksi von Kraemer nimitettiin 1891. Hän erosi tehtävästä vuonna 1903 vastustettuaan kenraalikuvernööri Bobrikovn venäläistämispyrkimyksiä. Samalla von Kraemerilta vietiin oikeus kantaa sotilaspukua. Se kuitenkin palautettiin hänelle kolmen vuoden kuluttua. Hän omisti myös Siuntiossa sijaitsevan Suitian kartanon.

Valtiopäiväedustajana von Kraemer oli aatelissäädyssä valtiopäivillä 1867, 1877–1878, 1882, 1885, 1888, 1899, 1904–1905 ja 1905–1906.^[1]

Wilhelm Theodor von Kraemerin poika oli everstiluutnantti Robert von Kraemer, joka tuli Suomen sisällissodan aikana tunnetuksi Uudenkaarlepyyn ja Riihimäen vankileirien pahamaineisena johtajana.

• Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Biografiakeskus

Edeltäjä: Axel Gustaf Samuel von Troil

Turun ja Porin läänin kuvernööri 1891–1903

Seuraaja: Theodor Hjalmar Lang