Kalle Kustaa Piilonen (25. joulukuuta 1844 Äänekoski – 8. heinäkuuta 1919 Äänekoski) oli suomalainen maanviljelijä, valtiopäivämies ja liikemies.^[1]

Piilosen vanhemmat olivat talollinen Juho Piilonen ja Anna Erkintytär ja puoliso vuodesta 1873 Maria Vilhelmina Kauppinen (k. 1932). 1870-luvun lopulla Piilonen hankki metsätiloja, yhteensä noin 15 000 hehtaaria. Hän omisti yhdessä William Ruthin kanssa Keiteleen ensimmäisen Eno-nimisen höyryhinaajan, joka tuotiin järvelle 1878, ja perusti Äänekosken alueen ensimmäisen yksiraamisen höyrysahan 1882. Myytyään omistamiaan tiloja Äänekoski Oy:lle hän jäi viljelemään Suojoen-tilaa, jossa harjoitti myös laajamittaista suonraivausta.^[1]

Piilonen oli talonpoikaissäädyssä viisillä valtiopäivillä, 1888, 1894, 1899, 1900 ja 1904–1905, ensimmäisillä Laukaan ja sitten Saarijärven tuomiokunnan edustajana. Hän esitti 1888 poikittaisradan rakentamista Haapamäeltä Savon radalle ja 1894, että tämä rata kulkisi Jyväskylän ja Suolahden kautta. Ratahanke toteutuikin osittain, kun Haapamäki-Jyväskylä-Suolahti -rata valmistui 1898. Piilonen ajoi myös kanavayhteyden rakentamista Keiteleen ja Päijänteen välille. Piilosen aloitteesta perustettiin Äänekosken ensimmäinen kansakoulu 1880-luvun alussa Piilolanniemeen. Hän vaikutti myös siihen, että Keski-Suomen kansanopisto perustettiin Äänekoskelle 1898.^[1][2]