Psii (isona kirjaimena Ψ, pienenä ψ, kreik. ψι, psi) on kreikkalaisen kirjaimiston 23. kirjain. Sen äännearvo on sekä muinaiskreikassa että nykykreikassa [ps]. Kreikkalaisissa numeroissa psiin lukuarvo on 700.[1]
Psiillä ei ole suoraa vastinetta latinalaisessa kirjaimistossa. Kyrillisessä kirjaimistossa sitä vastasi aiemmin kirjain Ѱ/ѱ. Suomen kieleen psii translitteroidaan sekä muinaiskreikasta että nykykreikasta ps.
Muoto ja sen historia
Psii ei ilmeisesti perustu foinikialaisen kirjaimiston esikuvaan, kuten useimmat muut kreikkalaiset kirjaimet, vaan se on kreikkalaisten omaa keksintöä.[1] Samasta syystä se on sijoitettu kreikkalaisen aakkoston loppupuolelle foinikialaisperäisten kirjainten jälkeen.
Psii oli alun perin käytössä omana merkkinään muun muassa Lokriin, Megaran, Akhaian sekä monien Suur-Kreikan ja Vähän-Aasian siirtokuntien paikallisissa kirjaimistoissa. Kirjaimen muodossa oli jonkin verran vaihtelua. Muissa kirjaimistoissa psiin äänne esitettiin erilaisilla kirjainyhdistelmillä, kuten ΦΣ (fii ja sigma) tai ΠΣ (pii ja sigma). Myöhemmin psii vakiintui osaksi joonialaista kirjaimistoa, josta tuli kreikkalaisen kirjaimiston standardi.[2][3]
Epigrafisissa lähteissä psiistä esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]
Merkityksiä
Matematiikassa ja fysiikassa
- ,
- jossa on gammafunktio.
Muita merkityksiä
Lähteet
- ↑ a b c Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127, 161–162. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1
- ↑ Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
- ↑ Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
- ↑ Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.
Aiheesta muualla