Ypsilon

Tämä artikkeli käsittelee kreikkalaista kirjainta. Lancia Ypsilon on automalli.
Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma
Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta
Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota
Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron
Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma
Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii
Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Käytöstä poistuneet:
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii
Ϸ ϸ shoo

Ypsilon (isona kirjaimena Υ, pienenä υ, kreik. ύψιλον) on kreikkalaisen kirjaimiston 20. kirjain. Sen äännearvo oli alun perin muinaiskreikassa lyhyt [y] tai pitkä [y:], kun taas nykykreikassa se äännetään [i]. Kreikkalaisissa numeroissa ypsilonin lukuarvo on 400.[1]

Latinalaisessa kirjaimistossa ypsilonia vastaa kirjain Y/y ja kyrillisessä kirjaimistossa kirjain Ү/ү. Suomen kieleen ypsilon translitteroidaan muinaiskreikasta y tai ȳ ja nykykreikasta y.

Muoto ja sen historia

Ypsilon on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (vav) samoin kuin digamma.[1] Ypsilon oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa. Sen muoto oli niissä suhteellisen yhtenevä. Yleisimmässä muodossa oli alun perin pystyviiva, josta haarautui ylöspäin osoittanut viiva. Joissakin paikallisissa kirjaimistoissa, kuten Fokiin, Aiginan, Megaran, Aitolian ja Epeiroksen sekä eräiden Vähän-Aasian siirtokuntien kirjaimistoissa, ypsilon muistutti kuitenkin nykyistä V-kirjainta latinalaisessa aakkostossa. Myöhemmin kirjain kehittyi nykyiseen muotoonsa.[2][3]

Epigrafisissa lähteissä ypsilonista esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]

Lähteet

  1. ↑ a b Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127, 161–162. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1
  2. ↑ Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  3. ↑ Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  4. ↑ Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.

Aiheesta muualla