Rhoo

Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma
Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta
Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota
Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron
Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma
Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii
Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Käytöstä poistuneet:
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii
Ϸ ϸ shoo

Rhoo (isona kirjaimena Ρ, pienenä ρ tai ϱ, m.kreik. ῥο, kreik. ρο, ro) on kreikkalaisen kirjaimiston 17. kirjain. Sen äännearvo oli muinaiskreikassa [r] tai [r̥] (rh) ja nykykreikassa [r]. Kreikkalaisissa numeroissa rhoon lukuarvo on 100.[1]

Latinalaisessa kirjaimistossa rhoota vastaa kirjain R/r ja kyrillisessä kirjaimistossa kirjain Р/р. Suomen kieleen rhoo translitteroidaan sekä muinaiskreikasta että nykykreikasta r.

Muoto ja sen historia

Rhoo on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (reš).[1]

Arkaaisissa kirjaimistoissa rhoo oli usein foinikialaisen esikuvan tapaan peilikuva nykyiseen nähden. Rhoo esiintyi kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa, mutta sen muodossa oli vaihtelua. Useissa kirjaimistoissa rhoossa oli lisäviiva, joka sai sen näyttämään nykyiseltä R-kirjaimelta latinalaisessa kirjaimistossa, johon se on kopioitunut juuri tässä muodossa. Joissakin kirjaimistoissa rhoo muistutti puolestaan nykyistä D-kirjainta.[2][3]

Epigrafisissa lähteissä rhoosta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]

Merkityksiä

Fysiikassa

Muita merkityksiä

Lähteet

  1. ↑ a b c Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1
  2. ↑ Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  3. ↑ Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  4. ↑ Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.

Aiheesta muualla