Kreikkalaisten numeroiden järjestelmä perustuu kreikkalaisten kirjainten käyttöön lukumerkkeinä. Yleisimmässä ja nykyaikanakin käytössä olevassa järjestelmässä, aakkosellisessa numerojärjestelmässä, jokainen kreikkalainen kirjain vastaa yhtä lukumerkkiä. Antiikin aikana kreikkalaisilla oli käytössä myös toinen järjestelmä, akrofoninen numerojärjestelmä, jonka perusidea vastasi puolestaan roomalaisia numeroita.^[1]

Aakkosellinen kreikkalaisten numeroiden järjestelmä perustuu kreikkalaisten kirjainten käyttöön lukumerkkeinä. Numerojärjestelmässä kirjain alfa (α´) vastaa lukua yksi, beeta (β´) lukua kaksi ja niin edelleen. Myös kymmenille ja sadoille on varattu omat kirjaimensa, alkaen iootasta (ι´), joka vastaa lukua 10. Muut luvut saadaan yhdistelemällä kirjainmerkkejä, esim. ιβ´ vastaa lukua 12. Lukujärjestelmä perustuu näin kymmenjärjestelmään, toisin sanoen sen kantaluku on 10. Nollaa ei käytetä.^[2]

Numerojärjestelmä kehitettiin antiikin aikana ja siihen on tehty jonkin verran muutoksia bysanttilaisella ajalla ja nykyaikana. Järjestelmässä merkkejä vaadittiin alun perin yhteensä 27, eli kolme enemmän kuin vakiintuneessa kreikkalaisessa kirjaimistossa. Tämän vuoksi muutoin käytöstä pois jääneet kirjaimet digamma (ϝ, myös stigma ϛ tai στ) 6, koppa (Ϟ) 90, ja sampii (Ϡ) 900 säilytettiin käytössä pelkkinä numeromerkkeinä.^[2]

Numerot erotetaan tavallisista kirjaimista kirjaimen perässä olevalla aksenttimerkillä ´. Luvusta 1 000 alkaen käytetään aakkosia jälleen alfasta alkaen, ja tällöin merkkinä on puolestaan kirjaimen edessä oleva pilkku ͵.^[2]

Kreikkalaisia numeroita käytetään kreikkalaisessa tekstissä edelleen samalla tavalla kuin roomalaisia numeroita latinalaisella kirjaimistolla kirjoitetuissa teksteissä, erityisesti järjestysnumeroina. Kardinaalilukuina kreikassa käytetään kuitenkin arabialaisia numeroita.^[2]

	Antiikki	Bysantti	Nykyinen			Antiikki	Bysantti	Nykyinen			Antiikki	Bysantti	Nykyinen			Antiikki	Bysantti	Nykyinen
1		α	Α΄		10		ι	Ι΄		100		ρ	Ρ΄		1 000	&	͵α	͵Α
2		β	Β΄		20		κ	Κ΄		200		σ	Σ΄		2 000		͵β	͵Β
3		γ	Γ΄		30		λ	Λ΄		300		τ	Τ΄		3 000		͵	͵Γ
4		δ	Δ΄		40		μ	Μ΄		400		υ	Υ΄		4 000		͵	͵Δ
5		ε	Ε΄		50		ν	Ν΄		500		φ	Φ΄		5 000		͵ε	͵Ε
6		&   &	Ϛ΄ ΣΤ΄		60		ξ	Ξ΄		600		χ	Χ΄		6 000		͵ & ͵ ͵ & ͵	͵Ϛ ͵ΣΤ
7		ζ	Ζ΄		70		ο	Ο΄		700		ψ	Ψ΄		7 000		͵ζ	͵Z
8		η	Η΄		80		π	Π΄		800		ω	Ω΄		8 000		͵η	͵H
9		θ	Θ΄		90		&   &	Ϟ΄		900	&   &	&   &   &	Ϡ΄		9 000		͵θ	͵Θ

• 13 = ιγ΄ tai ΙΓ΄
• 57 = νζ΄ tai ΝΖ΄
• 666 = χξϛ΄ tai ΧΞϚ΄

Kreikkalaisessa tekstissä periaatteessa mikä tahansa sana voidaan tulkita myös numerona, toisin sanoen kaikille sanoille voidaan laskea lukuarvot. Tähän perustuu muun muassa ajatus Johanneksen ilmestyksessä mainitun pedon luvun 666 (tai 616) laskemisesta jostakin henkilönnimestä. Sama periaate toimii myös muun muassa heprean kielessä.^[3]

Akrofonisessa numerojärjestelmässä oli omat lukumerkit luvuille 1, 5, 10, 100, 1 000 ja 10 000. Luvun 1 merkkinä toimi viiva tai ioota, kun taas muut peruslukumerkit tulivat niitä tarkoittavien lukusanojen alkukirjaimista (esim. lukua 5, kreikaksi πέντε, pente, vastasi kirjain Π). Lisäksi välilukujen 50, 500, 5 000 ja 50 000 lukumerkit muodostettiin ligatuureina peruslukumerkeistä. Lukumerkkejä yhdisteltiin samalla tavalla kuin roomalaisissa numeroissa.^[1] Erona oli kuitenkin vähennysfunktion (esim. IV = 5–1 = 4) puuttuminen.

	Merkki	Lukusanasta
1
5		πέντε, pente
10		δέκα, deka
50
100		ἑκατόν, hekaton
500
1 000		χίλιοι, khilioi
5 000
10 000		μύριοι, myrioi
50 000

• 1 =
• 2 =
• 6 =
• 77 =
• 5 678 =

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kreikkalaiset numerot Wikimedia Commonsissa