Pikkuplaneetan kuu on pikkuplaneetan luonnollinen kiertolainen, eli kuu. Joissakin tapauksissa pikkuplaneetan kiertolainen voi olla myös melkein yhtä iso kuin itse pikkuplaneetta. Tällaisessa tapauksessa on kyse kaksoispikkuplaneetasta. Myös kääpiöplaneettojen kuut ovat pikkuplaneetan kuita, sillä kääpiöplaneetat luetaan mukaan pikkuplaneettojen listalle. Eniten kuita on transneptunisella kääpiöplaneetalla134340 Pluto, jolla on jopa 5 kiertolaista. Kaikkiaan jo yli 180 pikkuplaneetalta tunnetaan kiertolaisia. Jos pikkuplaneetta on asteroidi (nimitystä käytetään useimmin sisemmän aurinkokunnan pikkuplaneetoista) sen kuusta voidaan käyttää nimeä asteroidikuu.[1][2][3][4][5][6][7][8][9] Lisäksi ainakin yhdellä pikkuplaneetalla, kentaurillaChariklo, on kaasuplaneettojen tavoin renkaat.[10]
Ensimmäisenä löydetty pikkuplaneetan kuu oli Plutoa kiertävä Kharon, joka löydettiin vuonna 1978. Kharonia ei kuitenkaan aluksi pidetty pikkuplaneetan kuuna, sillä Pluto luettiin aluksi planeetaksi. Toisten transneptunisten kohteiden löytyminen (alkaen 15760 Albionin löytymisestä vuonna 1992) kuitenkin lopulta johti Pluton luokittelemiseksi kääpiöplaneetaksi, ja se lisättiin kuineen pikkuplaneettojen listaan numerolla 134340 vuonna 2006.[11][12][13]
Ennen tätä ensimmäisenä löydettynä pikkuplaneetan kuuna pidettiin päävyöhykkeen asteroidi243 Idan kuuta Dactyliä, jonka Galileo-luotain kuvasi tehdessään Idan ohilennon vuonna 1993. Kuu löydettiin luotaimen kuvista hieman myöhemmin, mutta sen rataa ei saatu kunnolla laskettua. Dactylin jälkeen seuraavaksi löydetty pikkuplaneetan kuu oli 45 Eugenian suurempi kuu Petit-Prince, joka oli myös ensimmäinen maasta käsin löydetty pääasteroidivyöhykkeen kohteen kuu. Sen löysi W.J. Merlinen johtama ryhmä vuonna 1998. Merlinen ryhmä sai laskettua Petit-Princen radan seuraavana vuonna. Merline oli myös mukana löytämässä ensimmäistä Jupiterintroijalaisen pikkuplaneetan kuuta Menoetiusta (vuonna 2001), joka kiertää 617 Patroclusta. Vuonna 2000 havaittiin että transneptunisella kohteella 1998 WW31 on kiertolainen. Tämä teki siitä vasta toisen TNO:n, jolla tiedetään olevan kuu (Vain Pluton kuu Kharon oltiin löydetty aikaisemmin).[14][15][16][17][18][19]
Ensimmäisenä löydetyn kahden asteroidikuun systeemin löytymisestä 87 Sylvialta ilmoitettiin vuonna 2005. Sylvian kuut oli kuitenkin löydetty jo hieman aikaisemmin. Ne nimettiin Remukseksi ja Romulukseksi. Samana vuonna löydettiin myös toistaiseksi ainoa tunnettu kolmen pikkuplaneetan kuun systeemi, kun Hubble-avaruusteleskoopin kuvista paljastuivat Pluton kaksi pienempää kuuta Nix ja Hydra. Pluton lisäksi myös toiselta plutoidilta 136108 Haumealta löytyi kaksi kuuta vuonna 2005. Ne saivat nimet Namaka ja Hi'iaka. Näiden lisäksi myös muilta pikkuplaneetoilta (esim. 93 Minervalta (Aegis ja Gorgoneion) ja 216 Kleopatralta (Alexhelios ja Cleoselene)) tunnetaan kahden kuun järjestelmiä. Plutolta löytyi neljäs kuu Kerberos (aikaisemmin: S/2011 (134340) 1) vuonna 2011, jolloin siitä tuli ainoa tunnettu neljän pikkuplaneetan kuun systeemi. Seuraavana vuonna Plutolta löytyi viides kuu, Styx (aikaisemmin: S/2012 (134340) 1) jolloin siitä tuli jo viiden pikkuplaneetan kuun systeemi. Usean pienen kuun löytymisen epäillään tarkoittavan sitä että Pluton ympärillä voi olla useita vielä löytämättömiä pienehköjä kappaleitya.[20][21][22][23][3][24][18][6][7][8][9][25][26]
Alkuperä
Pikkuplaneettojen kuiden alkuperän uskotaan liittyvän törmäyksiin, esim. pikkuplaneettaryhmien syntyyn. Idan Dactyl-kuun alkuperä liittyy todennäköisesti Koronis-ryhmän (jonka jäsen Ida on) syntyyn. Ida ja Dactyl ovat todennäköisesti syntyneet yhdessä suuremman kappaleen hajotessa nykyiseksi Koronis-ryhmäksi. Myös Haumean kuiden uskotaan syntyneen törmäyksen seurauksena. Kuiden uskotaan olevan törmäyksessä Haumean pinnasta irronneita kappaleita. Kuiden lisäksi törmäys synnytti myös Haumea-ryhmän, mikä on toistaiseksi ainoa tunnettu TNO:iden törmäyssyntyinen ryhmä.[27][28]
Kaikki kuut eivät kuitenkaan välttämättä ole törmäyksen tuotteita. Monilla alle 10 kilometrin kokoluokkaa olevilla Maan lähelle tulevilla asteroideilla sekä pääasteroidivyöhykkeen kohteilla on kiertolainen. Lisäksi nämä pikkuplaneetat yleensä pyörivät nopeasti ja niiden kiertolaiset ovat ympyrämäisillä radoilla lähellä pääkappaletta. Niiden uskotaan syntyneen YORP-vaikutuksen seurauksena. Auringon lämpö on nopeuttanut asteroidin pyörimistä, kunnes sen pinnalta irronnut aine on kerääntynyt kappaletta kiertäväksi kuuksi.[29]
Govert Schilling: The Hunt for Planet X: New Worlds and the Fate of Pluto. New York : Copernicus Books/Springer Science + Business Media, 2009. ISBN 0387778047(englanniksi)
↑Govert Schilling: The Hunt for Planet X: New Worlds and the Fate of Pluto. New York : Copernicus Books/Springer Science + Business Media, 2009. ISBN 0387778047(englanniksi)
↑F. Braga-Ribas, B. Sicardy, J. L. Ortiz, C. Snodgrass, F. Roques, R. Vieira-Martins, J. I. B. Camargo, M. Assafin, R. Duffard, E. Jehin, J. Pollock, R. Leiva, M. Emilio, D. I. Machado, C. Colazo, E. Lellouch, J. Skottfelt, M. Gillon, N. Ligier, L. Maquet, G. Benedetti-Rossi, A. Ramos Gomes, P. Kervella, H. Monteiro, R. Sfair et al.: A ring system detected around the Centaur (10199) CharikloNature. 2014. Viitattu 27.3.2014. (englanniksi)
↑ abM.P.C. 85917 (PDF) (NEW NAMES OF MINOR PLANETS (Sivu 368)) The MINOR PLANET CIRCULARS/MINOR PLANETS AND COMETS. joulukuu 17. 2013. Minor Planet Center. Viitattu 28.3.2014. (englanniksi)
↑ abM.P.C. 73613 (PDF) (NEW NAMES OF MINOR PLANETS (Sivu 371)) The MINOR PLANET CIRCULARS/MINOR PLANETS AND COMETS. 18. helmikuuta, 2011. Minor Planet Center. Viitattu 28.3.2014. (englanniksi)