15. huhtikuuta1995 tunnettiin 6 353 numeroitua pikkuplaneettaa, joista nimettyjä oli 4 820. 24. tammikuuta2000 tunnettiin 62 428 numeroitua pikkuplaneettaa, joista nimettyjä oli 7 212. 25. tammikuuta2005 tunnettiin 96 154 numeroitua pikkuplaneettaa, joista nimettyjä oli 12 065. 30. tammikuuta2010 tunnettiin 231 665 numeroitua pikkuplaneettaa, joista nimettyjä oli 15 615. 5. tammikuuta2015 tunnettiin 422 636 numeroitua pikkuplaneettaa, joista nimettyjä oli 19 044.
[8]
Sanaa pikkuplaneetta on käytetty jo 1800-luvulta lähtien,[9] ja nimitykset pikkuplaneetta, asteroidi ja planetoidi ovatkin olleet pitkään synonyymejä,[10] mutta nykyään tunnetaan monia aurinkokunnan ulko-osissa kiertäviä pikkuplaneettoja kuten transneptunisia kohteita, joita ei aina luokitella asteroideiksi.[11][12][13][14]IAU:n vuoden 2006planeetan määritelmässäkin asteroidit ja transneptuniset kohteet mainittiin erikseen.[15] Tästä voidaankin päätellä että asteroidi-nimitys viittaa aurinkokunnan sisempien osien pikkuplaneettoihin.
Vuonna 2006 IAU luokitteli pikkuplaneetat ja komeetat kääpiöplaneettoihin ja aurinkokunnan pienkappaleisiin. Pikkuplaneetat joiden painovoima muokkaa ne pyöreiksi ovat kääpiöplaneettoja ja muut pikkuplaneetat ovat pienkappaleita.[15] Nimitystä pikkuplaneetta voi IAU:n mielestä kuitenkin vielä käyttää. (IAU kuitenkin suosittelee nimityksiä pienkappale ja kääpiöplaneetta.)[16] Edelleenkin pikkuplaneetat ja komeetat numeroidaan ja nimetään eri tavoin.[2] Nykyään pikkuplaneetoista vain viisi: 1 Ceres, 134340 Pluto, 136108 Haumea, 136199 Eris ja 136472 Makemake luokitellaan kääpiöplaneetoiksi.[17][18]
Pikkuplaneettojen ryhmittely
Pikkuplaneetat voidaan jakaa kiertoratansa mukaan eri ryhmiin.
Asteroidit, nimitystä on käytetty pitkään kuvaaman aurinkokunnan sisäosien pieniä taivaankappaleita.[13]
Maan lähelle tulevat asteroidit tulevat lähimmillään 1,3 AU:n päähän Auringosta. Ne voidaan edelleen jakaa ratojensa mukaan seuraavasti:[19]
Aten-asteroidit leikkaavat Maan radan ja niiden keskietäisyys Auringosta on vähäisempi kuin Maan. Ne on nimetty 2062 Atenin mukaan.
Apollo-asteroidit leikkaavat Maan radan, mutta niiden keskietäisyys on suurempi kuin Maan. Ne on nimetty 1862 Apollon mukaan.
Klassiset Kuiperin vyöhykkeen kohteet eli cubewanot eivät ole resonanssissa Neptunuksen kanssa. Ne on nimetty 15760 Albionin väliaikaisen nimen (1992 QB1) loppuosan QB1englanninkielisen lausumisen (qu be one) mukaan.
Hajanaisen kiekon kohteet kiertävät eksentrisillä ja kaltevilla radoilla, jotka vievät ne Kuiperin vyöhykkeen etäisyydeltä vielä paljon kauemmas
Pikkuplaneetan ensihavainnolla sille annetaan väliaikainen nimi, joka on muotoa[22]
2009 GA3. Nimessä 2009 viittaa havaintovuoteen. Ensimmäinen kirjain kertoo kuukauden, toinen kirjain yhdessä numeron kanssa kertoo sen, monesko kyseisen ajanjakson havainto on kyseessä.
Aiemmin on käytetty useitakin tästä poikkeavia väliaikaisia nimiä.
Kuukausikirjaimet ovat A tammikuun 1.–15. päiville, B tammikuun lopulle, C helmikuun 1–15 jne (I:tä ei käytetä).
Kyseisen puolen kuun ensimmäinen havainto on A, toinen B jne (I:tä ei käytetä). 25. havainto on Z ja sitä seuraa A1, B1 ... Z1 ja sitten A2 jne.
2009 GA3 on siten vuoden 2009 huhtikuun alkupuolen 76. havaittu pikkuplaneetta.
Kun tiettyä pikkuplaneettaa on havaittu riittävän useasti, jotta sen rata voidaan laskea, se saa oikean numeron, esim. 2009 GA3:sta tulee (301552) 2009 GA3.
Pikkuplaneetan saa nimetä sen löytäjä. Pikkuplaneettoja tunnetaan nykyään niin monia ettei niille kaikille ole annettu edes nimeä, vaan ne tunnetaan vain väliaikaisilla tunnuksilla. Tällaisia ovat esim. päävyöhykkeen asteroidit (67890) 2000 WK61 ja (123456) 2000 WO137, sekä transneptuniset kohteet (15788) 1993 SB ja (15789) 1993 SC. Alhaisimman numeron omaava nimetön ja numeroitu pikkuplaneetta on (3708) 1974 FV1.[25]
Tämä nimeämistapa ei kuitenkaan ole aina ollut käytössä, sillä ensimmäisiä löydettyjä pikkuplaneettoja (jotka olivat päävyöhykkeen asteroideja) kuten 1 Ceres (löytyi vuonna 1801 ja on ensimmäinen löydetty pikkuplaneetta) tai 2 Pallas (löytyi vuonna 1802) pidettiin aluksi varsinaisina planeettoina ja ne saivatkin nimensä planeettojen tapaan roomalaisesta ja kreikkalaisesta mytologiasta.[26]1850-luvulla ne kuitenkin menettivät asemansa ja tällöin nimet asteroidi ja pikkuplaneetta tulivat yleiseen käyttöön. Niiden nimien eteen lisättiin löytöjärjestyksen mukainen numero.[27] Nykyään pikkuplaneetat saavat numeronsa vasta kun niiden rata tunnetaan kunnolla, eli järjestys ei ole enää löytämisen vaan radan laskemisen mukainen.[23]
Ensimmäinen ei-mytologisen nimen saanut pikkuplaneetta oli päävyöhykkeen asteroidi 20 Massalia (löytyi vuonna 1852), joka sai nimensä Marseillen kaupungin kreikankielisen nimen mukaan. Nykyään päävyöhykkeen asteroideille voi antaa hyvin monenlaisia nimiä, ja asteroidivyöhykkeellä kiertääkin hyvin monentyyppisin nimin nimettyjä pikkuplaneettoja, kuten 2001 Einstein, 2046 Leningrad, 9007 James Bond, 9954 Brachiosaurus ja 110393 Rammstein.[26][25]
Kaikkien pikkuplaneettojen nimeäminen ei kuitenkaan ole yhtä vapaata. Esimerkiksi Jupiterin troijalaiset nimetään Troijan sodan sankarien mukaan, esim. 624 Hektor ja 1404 Ajax. Kentaurit nimetään tietysti mytologisten kentaurien mukaan, esim. 2060 Chiron ja 5145 Pholus. Resonoivat transneptuniset kohteet kuten plutinot nimetään myyttisillä manalaan liittyvillä nimillä. Nimityksen alkuperä on plutino 134340 Pluto, joka oli ensimmäinen löydetty transneptuninen kohde (löytyi vuonna 1930) ja jota pidettiin aluksi varsinaisena planeettana. Muita plutinoita ovat esim. 28978 Ixion ja 90482 Orcus. Klassiset Kuiperin vyöhykkeen kohteet (cubewanot) nimetään luomiseen liittyvin mytologisin nimin, esim. 50000 Quaoar ja 88611 Teharonhiawako. Maan lähelle tuleville asteroideille annetaan usein (mutta ei aina esim. 9950 ESA) mytologisia nimiä kuten 1566 Icarus, 8034 Akka ja 85585 Mjolnir.[28][25][29]
Neil deGrasse Tyson: The Pluto files : the rise and fall of America's favorite planet. New York : W.W. Norton, 2009. ISBN 0393065200(englanniksi)
Govert Schilling: The Hunt for Planet X: New Worlds and the Fate of Pluto. New York : Copernicus Books/Springer Science + Business Media, 2009. ISBN 0387778047(englanniksi)
↑F. Braga-Ribas, B. Sicardy, J. L. Ortiz, C. Snodgrass, F. Roques, R. Vieira-Martins, J. I. B. Camargo, M. Assafin, R. Duffard, E. Jehin, J. Pollock, R. Leiva, M. Emilio, D. I. Machado, C. Colazo, E. Lellouch, J. Skottfelt, M. Gillon, N. Ligier, L. Maquet, G. Benedetti-Rossi, A. Ramos Gomes, P. Kervella, H. Monteiro, R. Sfair et al.: A ring system detected around the Centaur (10199) CharikloNature. 2014. Viitattu 27.3.2014. (englanniksi)
↑Neil deGrasse Tyson: The Pluto files : the rise and fall of America's favorite planet. New York : W.W. Norton, 2009. ISBN 0393065200(englanniksi)
↑Govert Schilling: The Hunt for Planet X: New Worlds and the Fate of Pluto. New York : Copernicus Books/Springer Science + Business Media, 2009. ISBN 0387778047(englanniksi)