PROFILPELAJAR.COM

Hydra
	; New Horizons -luotaimen kesällä 2015 ottama kuva Hydrasta.
Löytäminen
Löytäjät	Hubble-avaruusteleskooppi
Löytöaika	Kesäkuu 2005
Kiertoradan ominaisuudet
Planeetta	134340 Pluto
Keskietäisyys	64 780 km
Eksentrisyys	0,005
Kiertoaika	38,206 d
Inklinaatio	0,22°
Fyysiset ominaisuudet
Läpimitta	44−130 km
Massa	5 × 1016 − 2 × 1018 kg
Keskitiheys	2,13 g/cm3
Albedo	0,04−0,35
Pinnan lämpötila	alin: -; keski: 33−55 K; ylin: -
Kaasukehän ominaisuudet
Kaasunpaine	-
Koostumus
-
	Infobox OK

Hydra, joka tunnetaan myös nimellä (134340) Pluto II, on Pluton ja Kharonin kiertoradalta löytyneen kiertolaisen nimi. Se on toinen kahdesta Hubble-avaruusteleskoopin kesäkuussa 2005 löytämästä kiertolaisesta. Pluto Companion Search Team -työryhmään kuuluivat Hal A. Weaver, Alan Stern, Max J. Mutchler, Andrew J. Steffl, Marc W. Buie, William J. Merline, John R. Spencer, Eliot F. Young ja Leslie A. Young. Nimensä kuu on saanut kreikkalaisen mytologian yhdeksänpäiseltä Hydralta. Aluksi Hydra tunnettiin väliaikaisella nimellä S/2005 P 1.^[2]

Kappaleen löytämiseen johtaneet valokuvat otettiin 15.–18. toukokuuta 2005 välisenä aikana. Ensimmäisenä kiertolaiset havaitsi Max J. Mutchler 15. kesäkuuta 2005. Havainnoista tiedotettiin 31. lokakuuta 2005, kun löytö oli varmistunut.

Hydra kiertää Pluton ja Kharonin yhteistä painovoimakeskusta samantasoisella kiertoradalla kuin kaksoiskääpiöplaneettajärjestelmän komponentit toisiaan ja näiden toinen kuu Nix noin 65 000 kilometrin etäisyydellä kääpiöplaneetasta. Nixistä poiketen Hydran kiertorata on lähes ympyränmuotoinen, eksentrisyyden ollessa 0,0052. Kiertoaika on 38,2 vuorokautta, joka eroaa sen emokääpiöplaneettojen keskinäisestä kiertoajasta vain 0,3 prosenttia. Eron uskotaan selittävän Pluton ja Kharonin painovoimakenttien 15 prosentin suuruisen paikallisen ja säännöllisen vaihtelun.

Hydran kokoa ei ole vielä tarkasti mitattu, mutta sen halkaisijan arvellaan olevan noin 44—130 kilometriä. Kappaleen kirkkaus on lähes sama kuin Nixin, mutta kirkkausvaihteluiden eroksi on havaittu jopa 25 %. Tämän vuoksi Hydran uskottiin aluksi olleen kappaleista suurempi. Kirkkauserot johtunevat pinnanmuodoista. Hydra vaikuttaa olevan spektrisesti jopa neutraalimpi kuin Kharon, Pluton ja Nixin ollessa punaisempia. Punainen ja harmaa ovat yleisiä värejä Kuiperin vyöhykkeen taivaankappaleilla. Pluton ja sen kiertolaisten värejä on kuitenkin hankala selittää törmäysteorian avulla.

New Horizons -luotain tutki Plutoa ja sen kumppaneita vuonna 2015.

Lähteet

Steffl A.J., Mutchler M.J., Weaver H.A., Stern S.A., Durda D.D., Terrell D., Merline W.J., Young L.A., Young E.F., Buie M.W., Spencer J.R. (2005), New Constraints on Additional Satellites of the Pluto System, Astronomical Journal, [1] (englanniksi)
Buie M.W., Grundy W.M., Young, E.F., Young L.A., Stern S.A. (2005), Orbits and photometry of Pluto's satellites: Charon, S/2005 P1 and S/2005 P2, [2] (englanniksi)
List of Known Trans-Neptunian Objects [3] (englanniksi)
Satellites and Companions of Minor Planets [4] (englanniksi)

Viitteet

↑ Anne J. Verbiscer, Simon B. Porter, Bonnie J. Buratti, Harold A. Weaver, John R. Spencer, Mark R. Showalter, Marc W. Buie, Jason D. Hofgartner, Michael D. Hicks, Kimberly Ennico-Smith, Catherine B. Olkin, S. Alan Stern, Leslie A. Young, Andrew Cheng, (The New Horizons Team): Phase Curves of Nix and Hydra from the New Horizons Imaging Cameras. The Astrophysical Journal, 12.1.2018, 852. vsk, nro 2, s. L35. doi:10.3847/2041-8213/aaa486 ISSN 2041-8213 Artikkelin verkkoversio.
↑ Background Information Regarding Our Two Newly Discovered Satellites of Pluto www.boulder.swri.edu. Viitattu 25.4.2023. (englanniksi)