Nigerin vallankaappaus 2023 tapahtui 26. heinäkuuta, kun sotilaat Niameyssa väittivät kaataneensa Nigerin hallinnon. Presidentin vartiokaartin jäsenet pidättivät aikaisemmin demokraattisissa vaaleissa valitun presidentti Mohamed Bazoumin.^[1][2]

Vallan kaappanut Kotimaan turvallisuuden kansallinen neuvosto ilmoitti 28. heinäkuuta, että neuvoston puheenjohtajaksi on nimitetty kenraali Abdourahamane Tchiani, joka toimi aiemmin presidentin henkivartiokaartin komentajana.^[3]

Kyseessä on Nigerin vuonna 1960 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen viides sotilasvallankaappaus. Edellinen tapahtui vuonna 2010.^[4] Vuonna 2021 tapahtunut vallankaappausyritys epäonnistui.^[5]

Vuoden 2020 jälkeen Niger on neljäs valtio Länsi-Afrikassa, joka on joutunut vallankaappaukseen Burkina Fason, Guinean ja Malin jälkeen.^[6]

Niger on ollut siirtolaisuuden keskeinen kauttakulkumaa. Sen asema on strategisesti tärkeä Länsi- ja Pohjois-Afrikan välissä. Siirtolaisten suosittu reitti johtaa Länsi-Afrikasta Nigerin kautta Libyaan ja sieltä Välimeren yli Italiaan.^[7] Presidentti Bazoumin hallitus on ollut yhteistyökumppani Euroopan maiden kanssa, jotka yrittävät pysäyttää siirtolaisvirran Välimeren yli. Se sopi ottavansa takaisin satoja siirtolaisia Libyan pidätyskeskuksista. Bazoumi on myös tukahduttanut ihmissalakuljetusta alueella, joka oli ollut tärkeä kauttakulkupaikka muiden Länsi-Afrikan maiden ja pohjoisempana olevien maiden välillä.^[8]

Vetäydyttyään Malista vuonna 2022 Ranska sijoitti noin 1 000 sotilasta Nigeriin. Myös Yhdysvalloilla on maassa yli tuhat sotilasta ja dronetukikohta Agadezin lähellä.^[9] Useita islamistisia äärijärjestöjä toimii Nigerin ympäristössä. Länsimaat ovat nähneet Nigerin viimeisenä suurena ääriliikkeitä vastustavana kumppanina Sahelin alueella.^[10]

Juuri ennen Nigerin vallankaappausta Länsi-Afrikan talousyhteisö Ecowas raportoi, että puoli miljoonaa henkilöä 15 maan talousyhteisössä on pakolaisia ​​ja lähes 6,2 miljoonaa on joutunut siirtymään kotiseudultaan. Tammikuun ja kesäkuun 30. päivän 2023 välisenä aikana Länsi-Afrikan terrori-iskuissa kuoli yhteensä 4 593 ihmistä, joista 2 725 sai surmansa Burkina Fasossa, 844 Malissa, 77 Nigerissä ja 70 Nigeriassa. Terrori-iskuja on ollut myös Nigerin eteläisissä naapurimaissa Beninissä ja Togossa. Se on Ecowasin edustajan mukaan "vahva osoitus terrorismin leviämisestä rannikkovaltioihin, ja tilanne muodostaa lisäuhan alueelle".^[11][12]

Verrattuna Sahelin sotilasjunttien alaisiin maihin Niger on ollut vastustuskykyinen torjumaan terrorismia. Mikään maan alue ei ole ollut pysyvästi terroristiryhmien miehittämä lukuun ottamatta Tšadjärven Nigerin saaria.^[13]

Sotilasjuntan oltua vallassa kolme viikkoa seitsemäntoista Nigerin sotilasta sai surmansa epäiltyjen terroristiryhmien hyökkäyksessä lähellä Malin rajaa. Lisäksi 20 sotilasta loukkaantui. Aseelliset kapinat ovat vaivanneet Sahelin aluetta yli kymmenen vuoden ajan. Ne alkoivat Pohjois-Malissa vuonna 2012, jonka jälkeen ne levisivät naapurimaihin Nigeriin ja Burkina Fasoon vuonna 2015.^[14] Kyseessä oli seitsemäs hyökkäys Nigerin joukkoja vastaan ​​sotilasvallankaappauksen jälkeen.^[15]

Ainakin 29 Nigerin sotilasta tapettiin terroristihyökkäyksessä 2. lokakuuta 2023. Sadat jihadistit tappoivat sotilaat käyttämällä "improvisoituja räjähteitä ja kamikaze-ajoneuvoja". Myös useita kymmeniä terroristeja kuoli vastahyökkäyksessä, joka tapahtui lähellä Malin rajaa.^[16][17]

Presidentin vartiokaartin komentaja, kenraali Abdourahamane Tchiani julisti itsensä uuden sotilasjuntan johtajaksi. Presidentin vartiojoukot sulkivat maan rajat, keskeyttivät valtion instituutiot ja julistivat ulkonaliikkumiskiellon.^[18]

Kenraali Tchiani sanoi, että hänen junttansa otti vallan Nigerin ongelmien, kuten turvattomuuden, talouden ja korruption vuoksi. Hän sanoi Nigerin liittolaisille, että juntta kunnioittaa kaikkia maan kansainvälisiä sitoumuksia sekä ihmisoikeuksia. Juntta myös regoi voimakkaati vastustajiaan kohtaan ja syytti ulkomaisiin suurlähetystöihin turvautuneita syrjäytetyn hallituksen jäseniä juonittelusta heitä vastaan. Kenraali Tchianin mukaan jokainen yritys juonitella sitä vastaan johtaisi verenvuodatukseen.^[19]

26. heinäkuuta iltapäivällä Niameyn presidentinpalatsin ulkopuolelle kokoontuneet mielenosoittajat, jotka halusivat vallankaappauksen hylkäämistä hajotettiin varoituslaukauksilla. Sen jälkeen tilanne vaikutti Niameyssä rauhalliselta.^[20]

Seuraavana päivänä useita satoja ihmisiä kokoontui Niameyssa huutaen tukea Wagnerille ja heiluttaen Venäjän lippuja. Myöhemmin he kivittivät ohi kulkevan poliitikon autoa.^[21]

31. heinäkuuta presidentti Mohamed Bazoumin puolueen päällikkö kertoi, että juntta on pidättänyt neljä ministeriä sekä entisen ministerin.^[22]

1. elokuuta Niger avasi ilmatilansa, sekä maareitit Algerian, Burkina Fason, Libyan, Malin ja Tsadin kanssa. Länsimaiden ja Ranskan kansalaisten evakuointilennot maasta alkoivat.^[23] Yhdysvallat ryhtyi evakuoimaan osan Niameyn suurlähetystöä^[24] ja Ranska pyysi Nigerin junttaa takaamaan täysin suurlähetystönsä turvallisuuden ennen vallankaappauksen seurauksena pääkaupunkiin suunniteltuja mielenosoituksia.^[25]

Sunnuntaina tuhannet heidän kannattajansa kokoontuivat stadionille Niameyssä. Niger sulki ilmatilansa jälleen maanantaina 7. elokuuta. Vallan kaapanneet johtajat eivät osoittaneet merkkejä halukkuudesta luovuttaa valta.^[26]

Presidentti Bazoumin, hänen poikansa ja vaimonsa tilasta oltiin yhä enemmän huolissaan. Uutisoitiin, heidän eläneen vallankaappauksesta lähtien lähinnä riisillä ja pastalla. Heillä ei ole ollut juurikaan sähköä, ruokaa tai kaasua keittämiseen. Ecowasin delegaation sallittiin presidetti Bazoumin tapaaminen 19. elokuuta.^[27]

Lokakuussa Nigerin sotilashallitus ilmoitti estäneensä presidentin Mohamed Bazoumin yrityksen paeta naapurimaahan Nigeriaan. Bazoumia oli tuolloin pidetty vangittuna lähes kolme kuukautta. Juntan mukaan Bazoum oli suunnitellut pakenevansa perheensä ja kahden työntekijänsä kanssa aamuyöllä Niameyn esikaupunkiin, josta heidät olisi lennätetty kahdella "vieraalle vallalle kuuluvalla" helikopterilla Nigeriaan.^[28]

Syyskuun 15. 2024 noin kolmekymmentä henkilöä, joihin kuuluu Nobel-palkinnon saajat Denis Mukwege ja Wole Soyinka, vaativat presidentti Mohamed Bazoumin vapauttamista. Häntä on pidetty vankina häntä vastaan ​​heinäkuussa 2023 tehdystä vallankaappauksesta alkaen. Le Mondessa julkaistun artikkelin allekirjoittajat uskovat, että Mohamed Bazoum ja hänen vaimonsa Hadiza, jotka pidätettiin hänen kanssaan, ovat "mielivaltaisen pidätyksen uhreja". Presidenttiparia pidetään "aseistettujen miesten tiukassa valvonnassa", "ilman yhteydenpitoa ulkomaailmaan", "erittäin ankarissa" pidätysolosuhteissa. Hänen pidättämiselleen ei ole annettu selitystä ja kirjoittajien mukaan vapaudenriistolla "vallankaappaajat aikovat saada presidentti Bazoumin maksamaan hinnan hänen päättäväisestä taistelustaan ​​vapauksien ja oikeusvaltion puolesta, ja hänen tarmokkaasta taistelustaan ​​korruptiota ja julkisten varojen kavaltamista vastaan."^[29]

Aluksi sotilasjuntta kieltäytyi vastaanottamasta naapuri- ja ulkomaiden nevottelijoita, mutta myönsi sitten muslimitutkijoiden lähetystön vierailun Nigeriasta Niameyhin. Lähetystön johtaja kertoi, että heidän tehtävänsä oli luoda väylä, jolla Nigerin juntan vallankaappauksen johtajat kävisivät vuoropuhelua Ecowasin johtajien kanssa ymmärtääkseen toisiaan. Tämä lähetystö toimi Nigerian presidentin ja Ecowasin johtajan Bola Tinubun siunaamana. Tapaamisen jälkeen tutkijoiden joukko sanoi, että Nigerin vallankaappausjohtajat ovat avoimia diplomatialle ratkaistakseen kiistansa Ecowasin blokin kanssa.^[30]

Heti tämän jälkeen 13. elokuuta Nigerin armeijan tiedottaja sanoi, että juntta nostaa syrjäytetyn presidentin Mohamed Bazoumin syytteeseen maanpetoksesta. Kansallisessa televisiossa myöhään illalla luetussa lausunnossa tiedottaja luki Bazoumia vastaan ​​syytteet "maanpetoksesta ja maan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden heikentämisestä".^[30] Tätä on pidetty merkkinä siitä, että juntta yrittää vastustaa kansainvälistä painetta Bazoumin vallan palauttamiseksi.^[31] Nigerin maasta Nigeriaan paennut ulkoministeri Hassoumi Massoudou sanoi, että sotilasjuntalla ei ole oikeutta syyttää maan presidenttiä. "... he eivät voi teeskennellä, että heillä on moraalinen asema asettaakseen ketään oikeuden eteen", Massoudou sanoi.^[32]

Nigerin syrjäytettyä presidenttiä Bazoumia, hänen vaimoaan ja poikaansa on pidetty vankeina presidentinpalatsin kellarissa sotilasjuntan alkamisesta lähtien. Hänen hyvinvoinnistaan on oltu huolissaan, mutta hänen lääkärinsä sanoi Bazoumin olleen hyvällä tuulella, vaikka häntä pidettiin vaikeissa olosuhteissa.^[31]

Nigerin sotilasjuntan nimittämä siviilipääministeri Ali Mahaman Lamine Zeine vieraili 15. elokuuta Tšadissa keskustelemassa maan väliaikaisen presidentin kenraali Mahamat Idriss Débyn kanssa. Sotilashallituksen diplomaattiseksi kasvoksi ryhtynyt Zeine sanoi, että hänen maansa on nyt "siirtymähallituksen" alaisuudessa ja toisti juntan olevan valmis neuvotteluihin. Hän sanoi kuitenkin, että sotilasjuntta keskustelee vain sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka kunnioittavat hänen maansa suvereniteettia. Tšadin presidentti Déby on pyrkinyt välittämään neuvotteluja Nigerin sotilasjuntan ja presidentti Mohamed Bazoumin syrjäytetyn hallituksen välillä. Tšad on myös ilmoittanut, että se ei osallistu sotilaallisiin toimiin Nigerin vallankaappausjohtajia vastaan.^[15]

Tavattuaan Ecowasin välittäjät Niameyssa 20. elokuuta, sotilasjuntan johtaja Abdourahamane lupasi palauttaa Nigerin siviilihallintoon kolmen vuoden kuluessa.^[33]

26. elokuuta Nigerin sotilasjuntan alainen ulkoministeriö ilmoitti, että Ranskan suurlähettiläällä on 48 tuntia aikaa lähteä maasta. Se väitti, että lähettiläs oli kieltäytynyt tapaamasta uusia hallitsijoita ja pyytänyt Ranskan hallitusta ryhtymään Nigerin etujen vastaisiin toimiin. Ranska hylkäsi vaatimuksen sanomalla, että vallankaappaajilla ei ole valtuuksia esittää tällaista pyyntöä.^[34]

Yhdysvallat ilmoitti "riippumattoman tukensa" syrjäytetylle presidentille Mohamed Bazoumille, jota pidetään keskeisenä länsimaiden liittolaisena taistelussa islamistisia militantteja vastaan.^[35]

EU on keskeyttänyt kaiken turvallisuusyhteistyön Nigerin kanssa sen jälkeen, kun maan armeija nousi valtaan vallankaappauksessa.^[19]

Ranskan presidentti Emmanuel Macron kuvaili vallankaappausta täysin laittomaksi ja hyvin vaaralliseksi nigeriläisille, Nigerille, sekä koko alueelle. Myös Macron vaati presidentti Mohamed Bazoumin vapauttamista.^[36]

Tšadin presidentti kenraali Mahamat Idriss Déby Itno oli Nigerissä sunnuntaina 30.7. auttamassa ratkaisemaan maan vallankaappauksen jälkeistä kriisiä. Itno oli Niameyssa "nähdäkseen, mitä hän voisi tuoda kriisin ratkaisemiseen."^[37]

Nigerian presidentti Bola Tinubu sanoi pitävänsä Nigerin vallankaappausta Länsi-Afrikan demokratian lakmustestinä.^[38]

Abujassa, Nigeriassa kokoontuneen kriisikokouksen jälkeen 4. elokuuta Ecowasin sotilaspäälliköt kertoivat laatineensa yksityiskohtaisen suunnitelman mahdolliselle voimankäytölle.^[26]

Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken sanoi BBC:n haastattelussa pari viikkoa kaappauksen jälkeen arvelevansa, että Nigerissä tapahtunutta Venäjä tai Wagner ei yllyttänyt, vaan he yrittivät käyttää vallankaappausta hyväkseen. Blinkenin mukaan jokaisessa paikassa, johon Wagner-ryhmä on mennyt, on seurannut kuolema, tuho ja hyväksikäyttö. "Turvattomuus on lisääntynyt, ei vähentynyt". Blinken sanoi, että Nigerissä toistui se, mitä on tapahtunut muissa maissa, joissa he toivat mukanaan vain huonoja asioita.^[39]

Lokakuun 10. Yhdysvallat myönsi virallisesti Nigerin armeijan järjestäneen vallankaappauksen, kun se syrjäytti presidentti Mohamed Bazoumin. Ilmoitus tarkoitti sitä, että Yhdysvallat keskeyttää taloudellisen avun ja sotilaallisen tuen maalle.^[40] Yhdysvallat leikkasi apua Nigerille 500 miljoonalla US dollarilla.^[41]

Nigerissa on tapahtunut kuudes Länsi-Afrikan talousyhteisön Ecowasin jäsenmaassa tapahtunut vallankaappaus sitten vuoden 2020.^[30] Ecowasin johtaja Bola Tinbu ilmoitti, että se seuraa Nigerin tilannetta ja tekee kaikkensa suojellakseen sen demokratiaa. Naapurivaltion Beninin presidentti Patrice Talon sanoi matkustavansa Nigeriin tavattuaan ECOWASin johtajan. Talon sanoi, että tarvittaessa käytetään kaikkia keinoja perustuslaillisen järjestyksen palauttamiseksi Nigeriin, ja että ihanne olisi, että kaikki tapahtuisi rauhassa ja harmoniassa.^[42]

Talousyhteisö kokoontui Abujassa 30.7. ja uhkasi, että jos viranomaisten vaatimuksia ei täytetä viikon kuluessa se ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin perustuslaillisen järjestyksen palauttamiseksi Nigerin tasavaltaan. Tällaisia ​​toimenpiteitä voivat olla voimankäyttö.^[37] Ennen Abujan tapaamista ​kenraali Tchiani varoitti Ecowasia ja länsimaita puuttumasta. Televisiossa luetussa lausunnossa sanottiin: "Toistamme Ecowasille tai kenelle tahansa muulle seikkailijalle lujan päättäväisyytemme puolustaa isänmaatamme".^[43]

Afrikan unioni vaati Nigerin sotilashallintoa perääntymään, sotilaita palaamaan kasarmeihin ja palauttamaan perustuslain toimivallan seuraavien kahden viikon aikana.^[44]

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres sanoi olevansa huolissaan presidentti Bazoumin ja hänen perheensä väitetyistä "valitettavista elinoloista". Hänen puolueensa totesi, että heidät pidätettiin "julmissa" ja "epäinhimillisissä" olosuhteissa. Bazoumille ja hänen perheelleen ei sallita pääsyä juioksevaan veteen, sähköön, tuoreeseen ravintoon tai lääkäreihin. Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja sanoi Bazoumin tilanteesta, että hänen pitämisensä eristyksissä on kasvava huolenaihe aikaa myöten.^[45]

Afrikan unioni keskeytti kaiken toimintansa Nigerin kanssa sotilasvallankaappauksen jälkeen. AU:n rauhan- ja turvallisuusneuvosto kehotti kaikkia jäsenvaltioitaan ja kansainvälistä yhteisöä pidättymään kaikista toimista, jotka voisivat legitimoida Nigerin juntan. Se toisti vaatimuksen, että vallankaappauksen johtajat vapauttaisivat valitun presidentin Mohamed Bazoumin.^[46] Unioni kertoi, että Niger on poissa Afrikan unionin toiminnasta kunnes maahan saadaan palautettua siviilihallinto. Unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto kertoi pyytävänsä AU:n komissiota arvioimaan, millaisia taloudellisia, sosiaalisia ja turvallisuuteen liittyviä seurauksia olisi sillä, että Nigeriin sijoitettaisiin valmiusjoukot.^[47]

Euroopan unioni ryhtyi toimiin pakotteiden määräämiseksi Nigerin sotilasjuntan jäseniä vastaan ​​kolme kuukautta sen jälkeen, kun he kaappasivat vallan.^[48]

Kaappauksen jälkeen Venäjän Wagner-sotilasyhtiön johtaja Jevgeni Prigožin piti Nigerin sotilasvallankaappausta hyvänä uutisena ja tarjosi taistelijoidensa palveluita järjestyksen tuomiseksi.^[49]

Ennen vallankaappausta presidentti Bazoum valitti Wagnerin disinformaatiokampanjoista hänen hallitustaan vastaan. Asiantuntijat arvelevat, että Wagner, joka on hyödyntänyt mineraalivaroja muissa Afrikan maissa rahoittaakseen toimintaansa, haluaisi tehdä samoin Nigerissä. Yhdysvaltojen tietojen mukaan sillä ei ole viitteitä siitä, että Wagnerin joukot olisivat olleet mukana presidentti Bazoumin syrjäyttämisessä. Vallankaappauksen jälkeen on oltu huolissaan siitä, että Nigerin uusi johto voisi hylätä läntiset liittolaisensa ​​ja lähentyä Venäjää. Näin se seuraisi Burkina Fason ja Malin jalanjälkiä, jotka ovat siirtyneet Moskovan liittolaisiksi sotilasvallankaappaustensa jälkeen.^[8]

Nigeriin keskittyvä aktiivisuus Wagner-ryhmään liittyvillä kanavilla väheni jyrkästi Jevgeni Prigožinin kuoleman jälkeen. Mutta laajemmin venäläismyönteiset Telegram-kanavat ovat jatkaneet keskustelua tai disinformaation levittämistä Nigeristä yleensä samalla tasolla kuin ennen Prigožinin kuolemaa Logically-yhtiön tutkimuksen mukaan. Kapinaa Putinia vastaan kesäkuussa 2023 johtanut Prigožin johti disinformaatiohyökkäystä Afrikassa. Sillä oli keskeinen rooli Venäjän vaikutusvallan laajentamisessa strategisilla alueilla, kuten Sahelissa.^[50]

Sisältö Nigeristä lisääntyi 6 645 prosenttia kuukauden aikana vallankaappauksen jälkeen 45 venäläisellä Telegram-kanavalla, jotka ovat yhteydessä Venäjän valtioon tai Wagner-ryhmään. Tämä viittaa siihen, että Moskova on hyvin kiinnostunut hyödyntämään levottomuutta. Vain 11 välittömästi Nigeriin liittyvää sisältöä havaittiin vallankaappausta edeltävänä kuukautena ja 742 kappaletta sen jälkeen. Sisällöt, jossa oli Ranskan vastaisia kertomuksia lisääntyivät huomattavasti näillä tileillä, vaikka havaittiin, että kielteiset tunteet Pariisia kohtaan Nigerissä, entisessä Ranskan siirtomaassa, olivat levinneet laajalle jo ennen vallankaappausta. Tutkimus vahvisti pelkoja siitä, että Venäjä pyrkii saavuttamaan vaikutusvaltaa, tuottoisia sopimuksia ja pääsyä tärkeimpiin resursseihin Nigerissä Bazoumin kaatumisen jälkeen.^[50]

Tammikuussa 2024 Nigerin sotilasjuntan nimittämä pääministeri Ali Mahaman Lamine Zeine keskusteli Moskovassa maiden välisten taloudellisten ja sotilaallisten suhteiden syventämisestä. Hänen mukanaan olivat puolustusministeri Salihou Mody sekä Nigerin öljy- ja kauppaministerit. Zeine vieraili myös Turkissa, Iranissa ja Serbiassa.^[51]

Ranska ilmoitti syyskuun lopulla, että sen suurlähettiläs ja sotilasjoukot poistuvat Nigeristä. Presidentti Macronin mukaan kaikki Ranskan sotilaat ovat poistuneet maasta vuoden 2023 loppuun mennessä.^[52] Macronin mukaan vallankaappauksen toteuttaneet viranomaiset "eivät enää halunneet taistella terrorismia vastaan".^[53] Ensimmäisten Ranskan joukkojen vetäytymiset uutisoitiin 10.10.2023.^[54]

Nigerin 26. heinäkuuta tehtyä sotilasvallankaappausta seurasi useita vääriä tietoja, joita jaettiin netissä ja jotka lisäsivät jännitteitä maan tulevaisuudesta.^[55] Nigeristä on tullut uusi disinformaation pesäke levottoman Sahelin alueella, kun Länsi-Afrikan suurvaltojen kamppaillessa poliittisen kriisin kanssa. Yli tusina sosiaalisen median väitettä on kumottu, vääristä huhuista ja harhaanjohtavista videoista manipuloituihin äänileikkeisiin. Ne joko tukevat tai heikentävät vallankaappauksen johtajia presidentti Mohamed Bazoumin kaaduttua.^[56]

Esimerkiksi verkossa esitettiin vanhoja ja manipuloituja kuvia, joissa näytettiin ”Wagnerin joukkojen” saapuvan.^[55]

On myös esitetty vääriä väitteitä Nigerin uraanin viennin kiellosta Ranskaan. Ei ole olemassa luotettavia todisteita, että juntta olisi julkaissut kieltoa uraanin viennistä. Ranskalainen Nigerissa urania kaivava Orano Group sanoi, että sen toiminta kahdella paikkakunnalla ja Niameyn pääkonttori olivat jatkaneet toimintaansa kaappauksen jälkeen.^[55]

Euroopan maiden aloitettua kansalaistensa evakuoinnin alkoi levitä perusteeton väite, jonka mukaan juntta olisi määrännyt armeijan pidättämään eurooppalaiset. Väite perustui junttaa kannattavan ja Ranskaa vastustavan M62-liikkeen kehotukseen pitää Euroopan kansalaisia panttivankeina, kunnes vieraat joukot lähtevät. Ryhmä ei kuitenkaan edusta junttaa.^[55]

Väitettiin myös valheellisesti, että Algeria olisi sanonut tukevansa junttaa. Mali ja Burkina Faso, jotka ovat sotilasjunttien alaisia Ecowasin jäseniä sanoivat olevansa juntan puolella, jos ulkopuolinen väliintulo puuttuu Nigerin kaappaukseen^[55]

Pari viikkoa sotilasjuntan tekemän vallankaappauksen jälkeen netissä jaettiin laajasti videota, jossa öljyä kuplii maasta autiomaassa. Käyttäjät väittävät virheellisesti se olevan suuren öljylöydön Nigerissä. Jotkut sosiaalisen median käyttäjät väittivät lisäksi, että tämä oli syy, miksi länsimaat halusivat kumota äskettäisen sotilasvallankaappauksen hallitakseen Nigeriä ja sen resursseja. Video osoitettiin kuitenkin väärennökseksi.^[57]

Nigerin juntta syytti Ranskaa terroristien vapauttamisesta ja sen ilmatilan loukkaamisesta. Pariisi kielsi molemmat syytteet.^[58]

• Beninin ja Nigerin rajakonflikti
• Sahelin kriisi

• Tolsa, Maria, EU-maiden kriisinhallintaoperaatiot menivät mönkään Afrikassa ja Afganistanissa – tutkija tietää syyt, 12.8.2023, Yle