Tämä artikkeli tai osio kertoo ajankohtaisesta tapahtumasta. Tiedot voivat muuttua nopeasti tai olla vanhentuneita.
Beninin ja Nigerin rajakonflikti syntyi heinäkuun 2023 lopulla tapahtuneen Nigerin vallankaappauksen jälkeen.
Nigerin presidentin vartiokaartin jäsenet pidättivät demokraattisissa vaaleissa valitun presidentti Mohamed Bazoumin. Vallan kaapanut juntta ilmoitti, että neuvoston puheenjohtajaksi on nimitetty kenraali Abdourahamane Tchiani. Sen jälkeen Ecowasin valtiot asettivat Nigerille pakotteita, kuten rajojen sulkemisia pakottaakseen armeijan luovuttamaan vallan takaisin valitulle hallitukselle.[1]
Sisämaa Nigerin Agademin öljykentiltä läpi Beninin Semen ölysatamaan kulkevaa putkea alettiin rakentamaan vuonna 2019. Kiinalaisen yhtiön rakentaman 2 000 kilometriä pitkän putken odotettiin olevan käytössä vuoteen 2021 mennessä, mutta projektia viivästytti kuitenkin COVID-19 pandemia ja muut alueen epävakaudet.[1]
Projektin kustannukset nousivat selvästi yli 5 miljardin dollarin. Öljyputki on elintärkeä sekä Nigerin, että Beninin talouksille.[2]
Nigerin heinäkuun 2023 vallankaappaus ja siitä johtuvat Ecowasin määräämät sanktiot mutkistivat tilannetta entisestään. Ecowasin valtioiden pakotteisiin kuului rajojen sulkemisia, jotta voitaisiin pakottaa Nigerin armeija luovuttamaan valta takaisin valitulle hallitukselle.
Ecowas lievensi pakotteita helmikuussa 2024, ja niiden odotettiin normalisoivan kauppasuhteet Nigerin kanssa. Niger kuitenkin kieltäytyi avaamasta maarajaansa Beninistä tuleville tavaroille.[3]
Rajakiistan takia Benin esti naapurimaataan Nigeriä käyttämästä satamaansa raakaöljyn vientiin. Beninin presidentti Patrice Talonin hallitus vaati Nigeria avaamaan rajansa uudelleen, jos se haluaa käyttää Beninin satamaa. Talon syytti Nigeriä siitä, että se kohteli naapuriaan ”vihollisena”.[1]
Niger on tuottanut noin 20 000 tynnyriä raakaöljyä päivässä ensisijaisesti kotimaiseen kulutukseen vientireitin puutteen vuoksi. Putken valmistuttua tuotannon oli määrä nousta 110 000 tynnyriin.[4]
Rajakiistan katsottiin heikentäneen hanketta ja vaikuttavan kahden maan välisiin suhteisiin. Niger ja Benin olivat läheisiä kauppakumppaneita ennen Nigerin vallankaappausta. Beninissä arvioitiin maan menettävän päivittäin noin seitsemän miljoonaa dollaria öljyn kuljetusmaksuista, jotka Niger olisi maksanut. Suurin osa Nigerin tuonnista ja viennistä kulki Beninin kautta ennen vallankaappausta, mutta kriisin aikana se tapahtui Togon kautta. Nigerin kieltäytyminen avaamasta rajaa iski myös Beninin talouteen ja kuljetusalaan.[2]
Sisämaa Nigerin sotilasjuntan hallituksen selviytyminen riippuu sen suhteesta Beniniin. Ennen vallankaappausta Beninin käytävä yhdisti Nigerin pääkaupungin NiameynCotonoun satamaan. Se käsitteli 80 prosenttia Nigerin rahdista. Sekä Kansainvälinen valuuttarahasto, että Afrikan kehityspankki ennustivat Nigerille 11 prosentin tai sitä suuremman kasvun vuonna 2024 sen öljynviennin perusteella.[2]
Sovittelun jälkeen Niger suostui palauttamaan diplomaattisuhteet Beninin kanssa ja avaamaan rajan. Benin suostui myös sallimaan Nigerin lähettämään öljyä Beninin sataman kautta.[2]
Raakaöljyä alkoi tulla Beniniin huhtikuussa 2024, jossa sen toivottiin synnyttävän ainakin 2 000 työpaikkaa.[5]
Ensimmäinen öljyllä lastattu laiva lähti Semen öljysatamasta 19. toukokuuta 2024.[6]
Myös Kiinan odotetaan hyötyvän sopimuksesta taloudellisesti ja sen onnistunut sovittelu merkitsee Pekingin nousua varteenotettavaksi rauhantekijäksi Afrikassa.[2]
Kiina haluaa ratkaista kiistan myös, koska se käy merkittävää kauppaa Beninin kanssa, jonka vuosittainen arvo on satoja miljoonia dollareita.[2]
Muut resurssit
Kesäkuussa 2024 Niger, joka toimittaa noin neljänneksen Euroopan uraanista, peruutti Ranskan valtion omistaman ydinpolttoaineyhtiön kaivosluvan. Pelättiin maan luovuttavan oikeudet eräälle maailman suurimmista uraanikaivoksista, valtion omistamalle venäläiselle yritykselle.[7]
Nigerissä on Afrikan korkealaatuisin uraanimalmi, jonka osuus maailman tuotannosta on noin viisi prosenttia. Vuonna 2007 valtion omistama China National Nuclear Corporation (CNNC) aloitti yhteisyrityksen Nigerin hallituksen kanssa Azelikin uraanikaivoksen kehittämiseksi. Hanke kuitenkin lopetettiin vuonna 2015 taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Heinäkuussa 2023 China Nuclear International Uranium Corporation, joka tunnetaan nimellä SinoU, suostui käynnistämään projektin uudelleen. Arviolta 15 600 tonnin uraanivaroilla kaivoksen odotetaan tuottavan 700 tonnia vuodessa, mikä hyödyttää Kiinan ydinteollisuutta.[2]
Kiina antoi Nigerin junttahallitukselle 400 miljoonan dollarin lainan auttaakseen maata maksamaan armeijan vallankaappauksen jälkeen kertyneet velat. Lainan korko on seitsemän prosenttia, jonka Niger suostui maksamaan takaisin viemällä vastaavan määrän öljyä vuoden sisällä.[2]
Nigerin juntta suhtautuu Ranskaan epäluuloisesti, ja se on solminut tiiviimpiä suhteita Venäjään valtaantulon jälkeen. Se karkotti Ranskan joukot, jotka olivat olleet Länsi-Afrikan valtiossa taistelemassa alueen vakautta uhkaavia militantteja islamisteja vastaan.[2] Yhdysvaltalaiset joukot siirtyivät Niameyn lähellä olevasta tukikohdasta Norsunluurannikon luoteisosaan Odiennén kaupunkiin heinäkuussa 2024. Lentotukikohdassa Agadezissa olevat yhdysvaltalaisjoukot seuraavat perässä 15. syyskuuta mennessä. Agadeziin oli asennettu ilmavalvontalaitteet ja MQ-9 Reaper -taisteludronit.[8]päivitettävä
Kiista jatkuu
Vaikka Nigerista tuli öljynviejämaa laivojen lähdettyä Beninistä toukokuussa, Beninin ja Nigerin välinen kiista jatkui. Kesäkuun 2024 alussa viisi Nigerin kansalaista pidätettiin Beninin öljysatamassa epäiltynä toisena henkilönä esiintymisestä ja toisen raakaöljylähetyksen lastaus keskeytettiin. Kolme nigeriläista tuomittiin 18 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Kaikki, jotka työskentelivät putkilinjaa pyörittävässä kiinalaisessa öljy-yhtiössä, karkotettiin ja lennätettiin Niameyhin.[9]
Kesäkuun lopulla Nigerin kapinalliset vaurioittivat öljyputkea. Hyökkäyksen takana olleeksi ilmoittautui Isänmaallinen vapautusrintama, joka taistelee vallankaappauksessa kukistetun entisen presidentin Mohamed Bazoumin vapauttamisen puolesta. Se on uhannut kohdistaa tekoja öljylaitoksiin ja kehottanut putkilinjaa ylläpitäviä kiinalaisia yrityksiä lopettamaan sotilashallinnon tukeminen.[9]
Väitetyt sotilastukikohdat
Syyskuussa 2023 Nigerin sotilasjohto sanoi, että Ranska jatkaa joukkojensa sijoittamista Ecowasin jäsenmaihin osana "valmisteluja Nigerin vastaiseen hyökkäykseen, jota se suunnittelee yhteistyössä tämän yhteisöjärjestön kanssa". Sen mukaan ranskalaiset sotilasrahtikoneet ovat purkaneet suuria sotatarvikkeita ja -varusteita Senegalissa, Norsunluurannikolla ja Beninissä.[10] Toukokuussa 2024 Niger syytti jälleen Beniniä ranskalaisen sotilastukikohdan sallimisesta alueellaan. Samalla se syytti Ranskaa jihadistien kouluttamisesta Nigerin horjuttamiseksi.[11][12]
Ranska kiisti tiedot, joiden mukaan se olisi lähettänyt joukkoja salaa Beninin tasavaltaan osana suunnitelmia vastustaa junttahallitusta Nigerin tasavallassa. Beninin tiedottaja sanoi, että Benin on rakentanut noin 20 pientä tukikohtaa rajojensa läheisyyteen turvaamaan maata ja vastustamaan terrorismia, ja että kaikki tietävät nämä varustelut.[12]
Burkina Fason johtaja Ibrahim Traoré toisti saman syytöksen heinäkuussa 2024. Beninin hallituksen edustaja vastasi siihen, että havaitut terrori-iskut, joista suurimman osan Beninin puolustus- ja turvallisuusjoukot ovat torjuneet, ovat tulleet Burkina Fason ja Nigerin rajojen takaa.[13][14]
Ranskan Beninin-suurlähettiläs sanoi, että puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvää yhteistyötä Ranskan ja Beninin kanssa on ollut jo pitkään. Se on keskittynyt harjoitteluun, kuten miinanraivaukseen, laitteiden vapaaseen siirtoon ja tietojen vaihtoon.[15]
.jpg)
