Nenetsinlaika (Ненецкая лайка, Nenetskaya laika), nenetsinporolaika (Ненецкая оленегонная лайка, Nenetskaya olenegonnaya laika) tai poropystykorva (Oленегонный шпиц, Olenegonniy spits), toisinaan tunnettu myös nimellä olenegonka[1] on venäläinenkoirarotu. Se on alkuperältään Siperiasta kotoisin oleva paimenpystykorva, jota on käytetty poropaimennukseen ja metsästykseen tuhansia vuosia. Sen alkuperäinen levinneisyysalue ulottui Kuolan niemimaalta Jakutiaan asti. Lisäksi rotua on kasvatettu myös Siperian itäisissä osissa 1930-luvulta alkaen.[2]
Koiran korvat ovat pystyt, rintakehä syvä ja häntä tavanomaiseen pystykorvamaiseen tapaan selän päälle kiertynyt.[3] Rodusta on kaksi eri karvamuunnosta, lyhyt- (yando) ja pitkäkarvainen (erre); ensiksi mainitussa karva on vähintään 4 cm pitkää (poskipäissä vähintään 6cm pitkää) ja muodostaa poskipäissä viikset sekä niskassa ja olkapäillä eräänlaisen puuhkan; jälkimmäisessä karva on vähintään 8–10 cm pitkää (lantiossa enimmillään 25 cm pitkää) ja muodostaa poskipäissä viikset, niskassa ja olkapäillä kauluksen sekä raajojen takaosissa röyhelöiset housukarvat (joiden pituus on 15–20 cm). Sallitut väritykset ovat valkoinen, fawn (maskilla tai ilman; tummilla karvankärjillä tai ilman), punainen (maskilla tai ilman; tummilla karvankärjillä tai ilman), sudenpunainen, ruskea, ruskea tan-merkein (brown & tan), sudenharmaa, musta, musta tan-merkein (black & tan) ja valkokirjava (edellä mainituin värivaihtoehdoin). Myös sininen väritys hyväksytään, mutta se ei ole toivottu. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 42–50 cm (ihanne 46 cm) ja paino 11–17 kg (ihanne 14 kg) välillä. Nartuilla vastaavat mitat ovat 38–46 cm (ihanne 42 cm) ja 8,5–12 kg (ihanne 10 kg).[4]
musta
mustavalkoinen
blue merle, väri ei ole toivottu
Alkuperä
Rotu on ikivanha, ja sitä on perinteisesti kasvatettu Nenetsiassa ja Jamalin Nenetsiassa. Nykyisin se on erittäin suosittu perinteisillä poronkasvatusalueilla Pohjois- ja Koillis-Venäjällä. 1800-luvulla nenetsiläiset pystykorvat tunnettiin vielä hirvikoirina. Vuonna 1898 järjestetyssä näyttelyssä porolaikat Belka ja Belko voittivat kultamitalin. 1940-luvulla rotu oli usein esitteillä maatalousnäyttelyssä. Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1994, ja RKF tunnusti nenetsinlaikan virallisesti vuonna 1999.[4]
Nykyisin rotua käytetään myös etsintä- ja pelastustehtävissä sekä monikäyttöisenä seurakoirana.[4]
Etymologia
Kuten lähisukulaisensa samojedinkoira, myös tämä rotu on saanut nimensä sen jalostaneesta kansasta, Siperian Nenetsiassa asuvista suomalais-ugrilaisistanenetseistä.[3] Rotua on eri aikakausilla kutsuttu eri nimillä. Näihin lukeutuvat muun muassa hirvikoira, jurakien valkoinen porokoira, nenetsin poropaimenlaika, nenetsin paimenlaika ja nenetsin poropaimenpystykorva. Metsänenetsien kielellä sitä kutsutaan nimellä veneko ('koira').[4]
Nykytilanne
Tällä hetkellä rodun kannan koon arvioidaan olevan alkuperäisellä käyttöalueella Siperian länsiosissa noin 20 000 yksilöä ja itäisissä osissa noin 5 000 yksilöä. Länsi-Siperiassa nenetsinlaikoja käyttävät alkuperäisissä työtehtävissä suomensukuiset siperialaiset alkuperäiskansat nenetsit, saamelaiset, komit, hantit, mansit ja nganasanit.[2]
Siperian ulkopuolella nenetsinlaika on harvinainen, vaikkakin yksittäiset ihmiset ovat niitä tuoneet ja kasvattaneet eripuolella Venäjää enimmäkseen rekistereiden ulkopuolella. Niitä on käytetty poronhoitoalueen ulkopuolella metsästykseen, vetokoirina, paimennukseen, pelastuskoirina ja seurakoirina. Tällä hetkellä virallisia kasvattajia on Venäjällä muutamia. FCI:n alaisista kenneljärjestöistä nenetsinlaikaa rekisteröivät ainakin Venäjän kennelliitto RKF ja Viron kennelliito EKF, mutta rekisteröitynä koirana nenetsinlaika on hyvin harvinainen.[2]
Rodun säilyminen
Vaikka kanta rodun alkuperäisellä asuinalueella on vielä varsin suuri, on rodun tilanne haasteellinen. Porotalous Siperiassa on murroksessa johtuen paitsi poliittisista ratkaisuista myös esimerkiksi Venäjän energiapolitiikasta, jonka seurauksena öljyputket ja tuotantolaitokset halkovat nyt porojen laidunmaita ja vaikeuttavat porotaloutta. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa arktiseen ympäristöön ja sitä kautta poronhoitoon. Kaikki, mikä vaikuttaa poronhoitoon vähentävästi, muuttaa rodun käyttötarvetta ja vaikuttaa sitä kautta populaation kokoon ja rodun mahdollisuuksiin säilyä. Rodun säilyttämiseen ollaan kuitenkin herätty. The Arctic -sivustolla on 15. syyskuuta 2020 julkaistu artikkeli, jossa kerrotaan suunnitelmista auttaa rodun säilyttämisessä sen alkuperäisillä elinalueilla perustamalla sitä varten keskus Jamalin niemimaalle.[5]
