Sulimovinkoira (ven.Собакa Сулимова) eli Sakaalikoira (ven.Шакало-Псовая Собака) tai Shalaika (ven.Шалайка) on venäläinenkoirarotu. Sillä ei ole FCI:n hyväksyntää, mutta se on tunnustettu roduksi Venäjän Kennelfederaatiossa (RKF).
Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset ja vinoasentoiset; sävyiltään vaaleanruskeasta tummanruskeaan; tummempi väritys on toivottava. Korvat ovat melko pienet, pystyt, lähes tulkoon tasakylkisen kolmion muotoiset ja korkealle asettuneet. Värivaihtoehtoja on monia; yleisimmät ovat harmaa ja punainen (fawn, soopeli, syvänpunainen), joko maskin kanssa tai ilman; myös black&tan, ruskea ja laikukas hyväksytään. Kaikissa väreissä hyväksytään myös valkoiset merkit. Säkäkorkeus vaihtelee 38-42 cm välillä; 3 cm vaihtelu suuntaan tai toiseen hyväksytään. Paino on noin 7-15 kg.[1]
Alkuperä
Klim Sulimov ja sulimovinkoira Baso.
Sulimovinkoiran jalostusohjelman aloitti vuonna 1975 Klim Sulimov, ja se käsitti risteytyksiä kesykoiran ja kultasakaalin välillä. Rodut, joita projektissa käytettiin olivat nenetsinlaika ja sileäkarvainen kettuterrieri. Nykyisessä rodussa on noin neljäsosa sakaalin perimää.[1]
Sulimov esitteli rodun Aeroflot'n turvallisuusosastolle. Rodun pääasiallinen käyttötarkoitus on ollut edistää lentokentän turvallisuutta pommikoirana. Sulimov sanoo: "Koirissa yhdistyvät arktisten, -70 C:ssä työskentelemään kykenevien poropaimenkoirien ja +40 C:n helteissä elävien sakaalien ominaisuudet. Ne sopeutuvat täydellisesti maahamme."[2]
Rotua alettiin käyttää pommien etsintään vasta vuonna 2002. Nykyisin Aeroflot'lla on käytössään 25 sulimovinkoiraa Šeremetjevon lentokentälläMoskovassa. Tulevaisuudessa rotu saatetaan hyväksyä viralliseksi työkoiraroduksi.
Etymologia
Rodun toinen nimi Шала́йка ("shalaika") juontaa juurensa sanoista shakaali ja laika.
